Apu

Katja Ståhlin kolumni: Onko istuskeleva ihminen niin masentava näky, että tuoleja ei voi tarjota?

Katja Ståhlin kolumni: Onko istuskeleva ihminen niin masentava näky, että tuoleja ei voi tarjota?
Eikö Suomi kestä väsähtävää kansalaistaan? Antakaa nyt edes tuoli! pohtii Katja Ståhl kolumnissaan.
Julkaistu: 12.11.2022

Melko helposti tämä kolumnin kirjoittaminen menee valittamiseksi.

Niin tälläkin kertaa.

Koska en kehtaa taas valittaa siitä, että pankin käyttäminen onnistuu vain, jos olet yrittäjä, otan toisen kohteen.

Tällä kertaa nuhteluni kohdistuvat yhteiskuntaan ja sen tuolittomuuteen.

Kun minä kävin koulua, ei koulussa ollut muita huonekaluja kuin pulpetit ja niihin kuuluvat tuolit. Toki opettajainhuoneessa saattoi olla vaikka mitä divaaneja, sillä sinnehän en koskaan päässyt/joutunut. Ainakin hajusta päätellen siellä polteltiin reteästi tupakkia.

Koulun käytävillä ei ollut muuta kuin naulakot, joihin ei yläasteella ja lukiossa kukaan ripustanut koskaan mitään. Tai no, maksimissaan oppilas A ripusti siihen leikkisästi oppilaan B.

Ulkona ei tietenkään ollut mitään kalustusta, koska siellähän kuului iloitella liikunnallisesti. Sitä en nähnyt koskaan tapahtuvan, paitsi kerran, kun yksi poika anasti toisen pipon ja juoksi karkuun, mistä tuli sanomista ja juoksu loppui siihen.

Fakta nyt kuitenkin jo muinoin oli se, että teinit ovat sukua matelijoille, joten ne lojuvat mieluummin kuin seisovat tai liikkuvat.

Ilmeisesti tältä haluttiin ummistaa silmät, sillä teineille ei annettu mahdollisuutta istua missään muualla kuin luokkahuoneessa.

Niinpä koulun käytävät täyttyivät lojuvista ihmiskasoista, joita oppilaiksikin kutsuttiin.

Nämä kasat eivät kai haitanneet ketään, koska niistä ei edes yritetty päästä eroon.

Ei mitään penkkejä!

Eipähän jää kukaan istuskelemaan!

Istuminen tappaa!

Helsingin rautatieasemalla ollaan myös oltu säästäväisiä istuinten kanssa. Ilmeisesti oletusarvo on, että ihmiset vain tulevat ja menevät, eikä yksikään väline ole koskaan myöhässä tai ihminen liian ajoissa.

Tai no, voi kai näinkin tapahtua, mutta MITÄ JOS JOKU ISTUU PENKILLE JUOVUKSISSA? Siinähän menee kaikilta tunnelma pilalle.

Ei sellaista voi sallia!

Otetaanko ruokakaupat käsittelyyn? No niin!

Pieni markettihan on helppo tahkota läpi, vaikka kulkeekin kainalosauvoilla tai rollaattorilla.

Sen sijaan hypermarketit ovat silkkaa tuskaa. Huonosti liikkuvan ihmisen olisi kätevintä käydä kerralla isossa marketissa josta saa kerralla kaiken, mutta kun EI SE ONNISTU. Käytäviltä puuttuvat penkit, joilla kerätä voimia!

Onko nyt niin, että istuskeleva ihminen on kerta kaikkiaan vain niin masentava näky, että se poistaa kauppojen asiakkailta ostohalut ja saa junaliikenteen tyrehtymään?

Eikö Suomi kestä väsähtävää kansalaistaan?

Saatoin saada tekstilläni tilanteen näyttämään lohduttomalta, mutta ei se ole. Lähes jokaisessa suomalaisessa puistossa on penkki. Lisäksi orivetisessä marketissa näin joku vuosi sitten tuolin keskellä kauppaa. Tuolissa luki ”Huilaa tässä hetki, niin jaksat taas”.

Missä tällaisia kauppiaita syntyy?

1 kommentti