Apu

Katja Ståhl: Terveyskeskuksessa käynti vaatii osaamista

Katja Ståhl: Terveyskeskuksessa käynti vaatii osaamista

Varaankin heti ajan laboratorioon, sillä kilpirauhastilanteeni vaatii valvontaa. Huomaan, että asiointi terveyskeskuksessa ei ole yksinkertaista.
Teksti Katja Ståhl
Kuvat A-lehtien kuva-arkisto
Mainos

Kyllä minua on kuulkaa siunattu! Kesä kolkuttaa nurkan takana ja nokka vuotaa, mutta ei se haittaa, koska suomalainen yhteiskunta pitää huolta sairaistaan. Voin marssia lääkäriin täysin veloituksetta ja vaatia lääkkeitä ja tutkimuksia. Niin se toimiva yhteiskunta pelaa! On tämä kätevää. Varaankin heti ajan laboratorioon, sillä kilpirauhastilanteeni vaatii valvontaa. Miten näpsäkkää!

Sähköinen ajanvaraus kertoo, että jo huomenna voin marssia vain sisään ja luovuttaa tutkimukseen törpöllisen punaista kultaani. Lähetehän minulla jo onkin, se on tärkeä paperi. Sain sen Terveystalon lääkäriltä, joka kehotti minua ottamaan näytteeni mieluummin julkisen palvelun parissa, koska yksityinen on turhan kallis. Hän ajatteli etuani! Arvostan.

"Tämä lähete ei käy"

Kiitollisena hienosti toimivan sosiaali- ja terveyspalvelun käyttäjänä marssin seuraavana aamuna laboratorioon. Veriputki täyttyy ja käynnin syy selvitetään. Ojennan ylpeänä lähetteen. ”Tämä ei käy”, ilmoittaa sairaanhoitaja. ”Yksityisen puolen lähetteet eivät käy.” Kappas, liekö Terveystalon lääkäri luullut väärin. Mitäs nyt tehdään? Saan vinkin mennä kysymään potilasasiamieheltä, voinko saada lähetteen näin jälkijunassa. Menen hattu kourassa asiamiehen luo. ”Ei missään nimessä käy”, ilmoittaa potilasasiamies selvästikin jo ratkaisunsa tehneenä.

Kysyn, kaadetaanko jo minusta ulos puristettu veri viemäriin, jotta voin tulla vaikkapa huomenna uudestaan luovuttamaan verinäytteen sen jälkeen, kun olen saanut kaikkien hyväksymän lähetteen. ”Ei se käy”, jatkaa selvästi napakaksi kiitelty asiamies ja kehottaa menemään omalääkärin vastaanotolle. Kysyn, mistä tiedän, kuka on omalääkärini. ”Ei se ainakaan täällä ole”, ilmoittaa asiamies. Asia selvä. Ei ole missään nimessä hänen vikansa, että olen asiakkaana aivan pölvästi!

Julkisella puolella maksetaan ajalla

Kysyn käytävällä ohi kulkevalta sairaanhoitajalta, josko hän tietäisi, kuka on omalääkärini ja missä, jotta sen lähetteen saisin, ettei veri mene hukkaan. Hän ei tiedä, mutta kehottaa katsomaan netistä. Terveyskeskuksen järjestelmä on kaatunut, joten se ei onnistu. Alan masentua. Olen antanut purkillisen vastauksia antavaa verta yhteiskunnalle, eikä se ole kiinnostunut ottamaan selvää kilpirauhaseni tilasta, koska en tiedä kuka on omalääkärini, enkä tiedä, mistä sen saa selville tai missä se edes on, jotta voisin mennä sen oven taakse ja itkeä. Korvissani alkaa soida Putouksesta tuttu hokema: ”Ei se maailma kuule Katja pyöri sillä tavalla, että…” Alan ymmärtää, että terveyskeskuksessa käynti vaatii osaamista. Yksityisellä puolella kaikesta tästä maksetaan rahalla, julkisella puolella ajalla ja osaamisella. Minulla ei ole kumpaakaan, eikä oikein rahaakaan. Jatkan taistelua. Selvisihän Indiana Joneskin vaikka minkälaisista seikkailuista.

Systeemi on minua vahvempi

Ymmärrettävistä syistä terveyskeskus alkaa täyttyä kansalaisista. Mietin, kuinka moni mahtaa olla kaltaisiani, selvittämässä salaisen omalääkärin arvoitusta. Lähes kamppaan taas yhden sairaanhoitajan kysymyksilläni. Saattaa olla, että sairaanhoitaja kokee olonsa uhatuksi, koska hän paitsi ratkaisee puuttuvan lähetteen salaisuuden, myös löytää omalääkärini, joka löytyy paikasta, josta ei löydy vapaita aikoja, mutta jonoon voi ilmoittautua. Antaudun. Systeemi on minua vahvempi. Kiitän luojaa siitä, etten ole tämän sairaampi. Kauan eläköön sote, tai joku.

Apu 21/2018

Julkaistu: 23.5.2018