Negatiivinen ajatus katkeaa, kun radiosta tulee hyvä biisi – Ja kriisiin on helppo ottaa etäisyyttä, kun saa pullaa
Motivoitumisen salaisuuksia elämässä ovatkin pienet jutut. Hankalatkin tilanteet on helppo jättää taakseen, kun on saanut nauraa työtoverien kanssa tai syönyt palasen suklaata, kirjoittaa Katja Ståhl.
Luin Tuomas Kyrön kirjan Aleksi Suomesta. Siinä Torniossa syntynyt mies lähtee koulut käytyään Ranskaan muukalaislegioonaan.
Ei siis ihan tavallinen tarina.
Seuraa kuusi vuotta henkistä ja fyysistä rääkkiä, ranskan kielen opiskelua kantapään kautta, ja sitten sotimaan. En usko, että sota eroaa legioona-ajan rääkistä sen kummemmin.
Itse asiassa Aleksi kertookin, kuinka päiväkausia ollaan samoissa, painavissa vehkeissä, minimaalisilla unilla ja useimmiten pahalla ruoalla.
Siihen kun lisätään päälle vielä jatkuva hengenvaara, voidaan puhua ikävistä oloista.
Tämän kaiken lisäksi pitäisi vielä taistella hiki päässä muiden puolesta!
Vaatii melkoista motivaatiota, että onnistuu.
Älkäämme koskaan aliarvioiko makeisen voimaa.
Motivoitumisen salaisuuksia ovatkin pienet jutut.
Aleksi kertoo kirjassa, että kun saa suklaata, jaksaa ihan mitä tahansa. Se tuo niin valtavan onnen tunteen, että taas sujuu sotiminen.
Siis yksi onneton patukka!
Älkäämme koskaan aliarvioiko makeisen voimaa.
Vastaavasti v*ttuileva kollega imaisee kertaheitolla kokonaisesta komppaniasta kaiken taistelumotivaation.
Onhan se kerta kaikkiaan karmeaa, jos yksi negatiivinen vinkuja estää sodan loppumisen.
Toisaalta, jos etulinjaan isketään pelkkiä ankeuttajia, saako kukaan edes luotia irti aseestaan?
Loppuisiko sota siihen?
Eihän tuo vaadi kummoistakaan neroutta havaitakseen, että täysin vastaavat kuviot toistuvat työpaikoilla ja harrastuspiireissä.
On tietääkseni tutkimatta, millaisia tuloksia saavutetaan, jos hymyillään tuntemattomille ”väärissä paikoissa”.
Hankalatkin tilanteet on helppo jättää taakse, kun on ensin nauranut työtoverien kanssa täysin tyhjäpäisesti (vrt. suklaa).
Kriisiin on helppo ottaa etäisyyttä, kun saa pullaa (suklaakin käy).
Negatiivinen ajatus katkeaa tahtomattaankin, kun radiosta tulee hyvä biisi.
Elämästä katoaa kaikki vääryys, kun keksii pitkään puuttuneen sanan ristikkoon.
Kaikki onnistuminen ei synnykään puristamalla itsestään viimeisiä mehuja.
On tietääkseni vielä tieteellisesti tutkimatta, millaisia tuloksia saavutetaan, jos hymyillään tuntemattomille ”väärissä paikoissa”.
Liikennevalot on hyvä kohta aloittaa.
Ajatus siitä, että naapuriauton mies pohtii, miksi juuri minä hymyilin leveästi juuri hänelle, on kiehtova.
Olen testannut sitä.
En voi tietää, millaisen vastaanoton salaperäinen hymyni on saanut viereisessä autossa, mutta omassani se on aiheuttanut pitkittynyttä hilpeyttä.
Ajatus siitä, että naapuriauton mies pohtii, miksi juuri minä hymyilin leveästi juuri hänelle, on kiehtova.
Mielikuvituslaukan kyydissä olen päässyt iltaan asti, jolloin mies kenties saunan terassilla miettii, että onkohan se nainen ihastunut minuun. Ja jos on, mitä minä nyt teen. Vai teenkö mitään.
Lopulta mies kaiketi jatkaa elämäänsä ihan niin kuin ennenkin, mutta ehkä piirun verran iloisempana, sillä hänellä on salaisuus.
Nainen hymyili hänelle liikennevaloissa.
