Ihmisillä on kiusallinen tapa olla mieltä muiden tekemisistä – Tee nyt sitä, mitä haluat, sillä kohta olet liian vanha

Äitini on vähäpätöiset 83 vuotta vanha. Se on hänen oma näkemyksensä iästään, joku saattaa olla eri mieltä. Äiti pohtii usein, että sitten, kun hän on vanha, hän tekee niin ja niin. Asia selvä! Sitten vain odotellaan, milloin se tapahtuu. Mielestäni tämä on hyvä tapa suhtautua omaan ikään. Ei ole mitään syytä hätiköidä vanhaksi ryhtymisessä, sillä vanhuus kyllä tulee, jos elää tarpeeksi kauan. Jos taas ei elä, varsinkaan sitä ei tarvitse murehtia.

Minä olen 55-vuotias, en mielestäni mitenkään erityisen ikäinen. Kroppani huutaa toisinaan apua, mutta niin kai se välillä tekee yhdellä jos toisellakin, iästä riippumatta. Urheilijoilla se huutaa harva se hetki, joten viis siitä. Sitten pitää hoitaa kroppaa! Mieli jää myös valitettavan usein hoidotta. Se se vasta hoitoa vaatiikin. Tässä kohtaa on varsin tyypillistä kompastua muiden mielipiteisiin. Ihmisillä on kiusallinen tapa olla mieltä muiden tekemisistä. Hölmöt sitten uskovat niitä. Ei semmoinen peli vetele.

Minä aloitin tänä kesänä alamäkipyöräilyn. Olin katsellut moista touhua Malminkartanon jätemäen reunalla ja miettinyt, että nyt on hauskan näköistä touhua. Kun sitten avasin ystävieni keskuudessa suuni, sain vastaani kauhean vastalauseryöpyn: ”Se on vaarallista! Oletko kyllästynyt solisluihisi? Mikä sinua vaivaa?” Minuahan se tietysti nauratti, sillä olen tottunut järkyttyjiin. Onhan ydinlajini ratsastus, ja erityisesti minua viehättää esteratsastus.

Olen täysin tietoinen lajin mahdollisista vaaroista, en syöksy suin päin tyhmyyksiin. Olen analysoinut, että lajista saamani nautinto on suurempi kuin läheisteni huolen aiheuttama harmitus. Anteeksi, läheiset. Sitä paitsi LIIKENTEESSÄ SITÄ PORUKKAA VASTA VAMMAUTUUKIN! Eli jätänkö nyt menemättä liikenteeseen?

Katsoin juuri suoratoistokanavalta dokumentin vuorikiipeilijöistä, jotka päättivät huiputtaa yhden maailmaan haastavimmista vuorista. Ulkopuolisen silmin homma näytti lähinnä hölmöltä, mutta dokumentissa nähtiin kolme selkeästi hyvin onnellista miestä, jotka kärsimyksensäkin hetkellä olivat innoissaan siitä, mitä tekivät. Se oli inspiroivaa. Pelko on turhaa, kun sydän käskee!

Samaan syssyyn sanoisin, että on todella noloa soimata ihmisiä, jotka rakastavat sohvalla makaamista ristikkolehti kädessä. Ymmärrän täysin tuokion aiheuttaman onnentunteen. Minulle extremeä edustavat vaativat käsityöt ja monimutkaiset ruokalajit, joita jotkut loihtivat tuosta vain. Niiden parissa ei välttämättä kuolla onnettomuuksiin, mutta uskokaa pois: sekin porukka kohtaa lopulta noutajansa. Tavalla tai toisella.

Niin että jos me ei äitini kanssa olla liian vanhoja, et ole sinäkään. Neuvon tekemään nyt sitä, mitä haluat, sillä on riski, että olet kohta liian vanha. Vaivaisiahan me ollaan jo kaikki, tavalla tai toisella.