”Ei Agricolaa kiinnostanut paskaakaan sivistää suomalaista naista” – Katariina Souri tarkastelee kirjassaan naisten ja koko Suomen historiaa uusiksi
Naisten pitäisi ymmärtää, mikä voima on seksistä kieltäytymisellä, sanoo Katariina Souri ja kertoo samalla, miksi hän on päätynyt tarkastelemaan naisten ja koko Suomen tarinaa uusiksi.
Ulkopuolinen, sellainen olo taiteilija Katariina Sourilla usein on. Hän ei koe sopivansa feministien maailmaan, eikä mahtuvansa kulttuuripiireihin. Kuvataiteilijana hän on raivannut tietään suurella pensselillä läpi julkisuuden tuomien ennakkoluulojen. Silti kaikki eivät pidä häntä vieläkään oikeana taiteilijana.
Viimeisimpänä selkänsä hänelle käänsivät saamelaiset. Katariinan teos Pohjan kosketus aiheutti kohun viime vuoden Lux Helsinki -valotaidefestivaalissa. Teoksen saamelaisnaiset ja porot saivat kritiikkiä erityisesti saamelaisaktivisti Petra Laitilta. Hän piti teosta stereotyyppisenä ja syytti Souria kulttuurisesta omimisesta.
Katariina kokee tulleensa väärinymmärretyksi. Hän sanoo saamelaisteoksen olleen arkkityyppinen, ei stereotyyppinen. Sen ideana oli kritisoida kolonialistista perinnettä. Hän sanoo tuntevansa syvää yhteyttä Lappiin ja saamelaisiin – niin paljon, että on tatuoinut käsiinsä saamelaisten kuun ja auringon.
Katariina ei sano, että olisi osittain saamelainen, mutta hän uskoo sukunsa kytkeytyvän saamelaisuuteen jossain sukupolvien takana.
– Kaikki me naiset kytkeydymme lopulta samaan alkuperäiseen Eevaan. Itse pystyn taiteen ja kirjoittamisen avulla kytkeytymään niissä linjoissa taaksepäin. Se on osa mun animistista, syväekologiaan pohjaavaa uskontoa. On uskonnollinen perusoikeuteni uskoa tähän. Ei joku aktivisti voi sanoa mulle, että hei tässä on tämmöinen palomuuri. Mä sanon, että se palomuuri menee säpäleiksi! Mua ei kiinnosta, mitä sä sanot, Petra Laiti. Tää palomuuri ei päde mun maailmassa.
