Syksyllä 1992 Kalervo ”Kassu” Halonen oli matkustanut Rodokselle pelaamaan golfia ja päätyi opastamaan ralli­autoilija Kyösti Hämäläistä pelin saloihin.

Hämäläisten perhe asui samassa hotellissa Kassun kanssa, ja Kyöstin 22-vuotias Miia-tytär oli mukana lomalla.

– Minun puoleltani se oli kyllä rakkautta ensi silmäyksellä, Kassu sanoo ja katsoo Miiaa.

Musiikkipiireissä Kassu oli tunnettu tyyppi, mutta Miia ei tiennyt tästä mitään.

– Ajattelin vain, että onpa huikea golfari ja mielenkiintoinen ihminen. Ihailin hänen kykyään olla läsnä.

Kassu oli myös nelikymppinen mies, jonka avioliitto oli ajautumassa kohti eroa. Miiankin tunteet heräsivät, mutta hän ei halunnut, että Kassu eroaisi hänen takiaan. Hänet oli kasvatettu kunnioittamaan avioliittoa.

Lisäksi Kassun ensimmäiseen liittoon oli syntymässä samana vuonna tytär.

Rodokselta Kassu palasi Suomeen, Miia taas lähti viettämään ennalta suunnittelemaansa välivuotta Pariisiin. Kassu lähetti sinne hienoja kirjeitä, Miia muistelee.

– Kirjoitin myös, että olen tiettynä päivänä Eiffel-tornin vasemman jalan vieressä ja että tulen valkoisella Toyotalla, Kassu kertoo.

Toyotan Kassu lainasi ystävältään Vexi Salmelta ja ajoi Pariisiin kahdessa päivässä. Sitten tutustuttiin Pariisiin ja palattiin takaisin Helsinkiin, hitaammin.

Kassun ei ollut helppoa tulla Hämäläisten klaaniin, kuten Miia perhettään kutsuu. Miia oli isän tyttö, ja tuskin oli edes olemassa tarpeeksi hyvää miestä hänen tyttärelleen.

Kassulta Kyösti Hämäläinen kysyi, mitä hän alkaa tehdä isona vai meinaako hän todella elättää perhettään musiikilla.

Sittemmin Kassusta ja Miian isästä on tullut ystäviä ja Kassu on jatkanut hänen valmentamistaan golfissa.

– Isää ja Kassua yhdistää kunnianhimo. Kaikki tehdään täysillä, Miia sanoo.

– Varsinkin, kun hänen isälleen pannaan numerolappu rintaan, hän on voittamaton, Kassu lisää myhäillen.

Kun Miia ja Kassu aloittivat yhteisen elämänsä, Kassu oli jo tunnustettu tuottaja ja säveltäjä, mutta edessä oli vielä jättipotti. Vuonna 1995 julkaistiin Jari Sillanpään esikoisalbumi, josta tuli Suomen kaikkien aikojen myydyin. Sillanpään menestys täytti myös Kassun kalenterin.

Miia muistelee, että Kassu oli innostunut ja aina täynnä energiaa, kun hän tuli studiosta Sillanpään levytyksestä.

– Oli sellainen henki läsnä, että olimme tekemässä suomalaisen kevyen musiikin historiaa. Oli toki silloinkin, kun teimme Irwinille Rentun ruusua ja Kirkalle Surun pyyhit silmistäni, Kassu muistelee.

Miia työskenteli tuolloin kosmetiikkayrityksen tuotepäällikkönä.

– Olin unelmatyössäni. Minulle on tärkeää, että ihminen näkee itsensä kauniina ja työssäni saatoin auttaa häntä pääsemään tavoitteeseensa.

Pariskunta ei kuitenkaan juuri ehtinyt tavata toisiaan. Vaikka ratkaisu ei ollut helppo, Miia päätti luopua työstään ja ryhtyä Kassun täyspäiväiseksi taustavoimaksi.

– Olemme tosi hyvä työpari. Kassu saa olla vapaa, ja minä teen Excel-taulukot, Miia sanoo nyt.

Hyvinkään-kodissa päivä alkaa niin, että Kassu tekee aamiaisen ja Miian mukaan valmistaa täydellisen puuron.

– Aina välillä Kassu soittaa minulle aamuisin serenadin Good Morning to You ja kertoo, että aamupala on valmiina, Miia kertoo.

Kassu lisää, että hänestä on ihanaa tuoda puolisolleen aamupala sänkyyn. Aamiaisen jälkeen, ja joskus ennenkin, Kassu siirtyy säveltämään sinfoniahuoneeseensa. Tekeillä on nyt yhdeksäs sinfonia.

Kevyen musiikin laulun hän pystyy tekemään puolessa tunnissa, mutta sinfonia vaatii aikaa ja työrauhaa. Hän myös kiittää Miiaa teemasta, jonka tämä antoi kahdeksanteen sinfoniaan.

– Istuimme keittiössä, joimme kahvia ja luimme lehteä. Miia alkoi hyräillä ja kysyin, mistä se tuli. Hän vastasi, ettei mistään. Siitä tuli teema kohtaan, jossa sinfonian Kaamos-osa vaihtuu Hämärään.

Miian isoisä oli viulisti, ja hän itse lauloi kuorossa ja kävi pianotunneilla. Yhden kappaleen Miia ja Kassu ovat säveltäneet yhdessä: Valloitan koko maailman, joka tehtiin Arja Korisevalle.

– Oli hieno aamu ja melodia alkoi soida korvissani. Kirjoitapa ylös, sanoin Kassulle, Miia muistelee.

Parin yhteinen poika Elias, 19, asuu vielä kotona.

– Onneksi. Hän on ihana lapsi, aina hyvällä tuulella, Miia sanoo hymyillen.

Kassu mentoroi poikaansa Eliasta, jolla on oma bändi, Coodi.

– Talossa soi aina, Miia kertoo.

Kassun edellisestä liitosta syntynyt Rosita-tytär elää omaa elämäänsä. Pienenä hän vietti paljon aikaa Kassu ja Miian kanssa. Tyttären omat siivet kantavat, ja siitä isä on iloinen.

Miia hoitaa päätyökseen Manamansalon saaressa Vaalassa sijaitsevien Taidetalon ja Kultahiekat- lomakylän asioita. Hän on opiskellut myös tuottajaksi, mistä on hyötyä tapahtumien ja konserttien järjestämisessä.

Kassu sanoo, että hänen elämästäni olisi tullut haahuilua ilman Miiaa. Ilman häntä esimerkiksi Taidetaloa ei olisi olemassa.

– Miia on niin hyvä muusa, etten voi parempaa toivoa. Minä en ole organisoija, hän on, eikä sieltä ole tullut virhearviointeja missään kohtaa, Kassu kiittää.

Syksyllä pari löysi uuden yhteisen harrastuksen: vesijumpan. Kesällä heillä oli töissä ukrainalainen nainen, joka veti vesijumppaa ja sai Kassun ja Mii- an puhutuksi mukaan. Nyt he käyvät vesijumpassa kerran viikossa, mutta tavoite on kolme.

Ulkoliikuntaa tulee metsäkävelyillä silkkiterrie­reiden Parisin, Uunon ja Prinsessan kanssa.

Keväästä syksyyn Kassu ja Miia asuvat ja työskentelevät Manamansalossa, jossa Kassu on myös syntynyt.

Lämmin ilmanala kiehtoo talviaikaan, ja he pohtivat, josko osan vuodesta voisi viettää Espanjassa, joka on Kassun sydämen maa, tai Ranskassa, joka taas on Miialle läheinen.

Kassu asui Espanjassa kaksi talvea 1990-luvun alussa ja Miian ja Eliaksen kanssa 2012–14.

Ajatusleikin tasolla Kassu unelmoi myös Buenos Airesista – ja on haaveillut Argentiinasta siitä asti, kun Eino Grön ja Jaakko Salo kävivät siellä levyttämässä 1980-luvulla.

– Suurin unelmani on, että saisimme olla mahdollisimman kauan yhdessä Miian ja Eliaksen kanssa. Pienet toiveet, mutta tärkeät, sanoo Kassu.

– Hyvä arki on mielestäni hyvä unelma: sopivasti työtä ja vapaata ja onnellinen yhteiselo. Yksi tärkeimmistä unelmistani on, että voimme antaa Eliakselle lähtökohdat, joista on hyvä ponnistaa, Miia lisää.

Yhteinen hyväntekeväisyys on unelma, jota pari on myös toteuttanut.

– Toisten onnellisuus tekee meidät onnellisiksi, Miia sanoo.

– Intohimo on kaikki mitä teen: meidän suhteemme ylläpito, perhe, lapset, taidetalo ja koko elämä. Ei ole olemassa tylsää sektoria, jos imurointia ei lasketa. Pesen jopa pyykkiä mielelläni, Kassu kertoo.

Puolisoaan kohtaan hän haluaa olla aina huomaavainen ja empaattinen.

– Yritän ajatella ja olla askeleen edellä häntä – tai ainakin samalla kohdalla, mutta ei missään nimessä paljon jäljessä.

Musiikissa Kassun ehdoton intohimo ovat sinfoniat, mutta myös ooppera ja balettimusiikki kiinnostavat. Jos kohdalle osuisi esimerkiksi inspiroiva elokuvamusiikki, se ei olisi huono juttu.

Miia muistuttaa, että elokuvamusiikista Kassu haaveili jo kauan sitten, mutta sitten tuli menestys kevyen musiikin saralla ja vei kaiken energian.

Miialla tärkeää on se, että joka aamu on kiva herätä ja elää.

– Elämännälkä on hyvää intohimoa. Ja se, että antaa tilaa toiselle ja saa sitä itse.

Eli elää niin, että ei tarvitse katua sitä, mitä ei tehnyt.

– Läheisten ihmisten kuolemat, vastaavat sekä Kassu että Miia.

Isänsä Kassu menetti jo seitsemänvuotiaana, mutta Tyyne-äiti sai pitkän elämän ja kuoli 2000-luvun alkupuolella pojan ollessa viisikymppinen. Tyynestä tuli läheinen myös Miialle, joka kyläili anoppinsa luona ilman Kassuakin. He joivat kahvia, ja Miia vei Tyynen kävelylle.

– Kassu oli äidin poika, tärkeä äidille ja päinvastoin, Miia kuvaa.

Työtovereistaan ja ystävistään Kassu on menettänyt Kirkan, Irwinin, Jaakko Salon, Vexi Salmen ja tuoreimpana Vesa-Matti Loirin.

Läheisen ystävän Kirkan varhainen kuolema oli valtava järkytys. Jaakko Saloa hän kuvaa musiikilliseksi isäkseen, jonka opissa hän sai olla nuorena. Vexi Salmi oli tärkeä yhteistyökumppani ja ystävä vuosikymmenien ajan.

Kassu kuvaa, että ystävien kuolemat ovat kuin iskuja poikittaisella mailalla päin kasvoja. Mutta elämän päättyminen täytyy vain hyväksyä.

– Olisipa samanlainen asenne kuin Vexillä: kuolema on luonnollista ja niin käy kaikille. Hän opetti, ettei meidän kannata pudota, vaan täyttää reikä, joka jäi.