Apu

Kasper Strömman: Munaruikkari – ruisleipä, joka on luotu niin että se soveltuu erityisen hyvin syötäväksi kananmunan kanssa

Kasper Strömman: Munaruikkari – ruisleipä, joka on luotu niin että se soveltuu erityisen hyvin syötäväksi kananmunan kanssa
Uuden pastan luominen kesti kolme vuotta, ja hanke kulki nimellä nimellä ”Mission Impastable”. Voisimme täällä Suomessakin ottaa mallia, ja aloittaa ruisleivästä, josta tarvitaan pikaisesti 650 eri versiota, kirjoittaa Kasper Strömman kolumnissaan.
Julkaistu: 21.4.2021
Hyviä uutisia – maailmassa on uusi pasta. Makaronin, spagetin ja lasagnan lisäksi pastavalikoimaan on nyt lisätty poddaaja Dan Pashmanin kehittelemä cascatelle. Uuden pastan luominen kesti kolme vuotta, ja hanke kulki nimellä nimellä ”Mission Impastable”.
Uusi tuote vastaa kolmeen Pashmanin asettamaan vaatimukseen: saucebility (miten hyvin kastike imeytyy pastaan), forkability (miten hyvin pasta pysyy haarukassa) sekä toothsinkability (miten hyvä pastaan on iskeä hampaansa). Cascatellessa noiden ominaisuuksien pitäisi olla täydellisessä balanssissa.
Mitäs sitten, kysyt, onhan maailma erilaisia pastoja täynnä? No, nimenomaan. Riippuen, keneltä kysyy, erilaisia pastamuotoja on nimittäin 350–600. Jonkun lähteen mukaan jopa 1 300.
Luettelointia vaikeuttaa se, että Italian eri maakunnat ovat nimenneet pastat eri tavalla, jolloin samalla pastalla saattaa olla jopa neljä eri nimeä. Tai niin kuin me pastaentusiastit sanomme, ”yhden gnochetto on toisen strascinato”.
"Luonnollisesti pasta on nyt 2000-luvulla ottanut digiloikan. Pastavalmistaja Barilla järjesti 2014 muotoilukilpailun 3D-printatulle pastalle."
Luoja tietää, että uusia pastalajikkeita on myös vuosien mittaan yritetty keksiä. Maailman ehkä tunnetuin automuotoilija Giorgette Giugario palkattiin vuonna 1983 luomaan ”arkkitehtoninen pasta, joka absorboisi niin paljon vettä kuin mahdollista”. Vyöryvästä aallosta inspiraationsa saanut Marille ei menestynyt.
Neljä vuotta myöhemmin maailman kuuluisimpiin muotoilijoihin laskettava Philippe Starck loi mandala- nimisen pastan. Mandalan erikoisuus oli, että sen rakenne esti pastan keittämisen liian veteläksi. Sekään tuote ei silti menestynyt.
Luonnollisesti pasta on nyt 2000-luvulla ottanut digiloikan. Pastavalmistaja Barilla järjesti 2014 muotoilukilpailun 3D-printatulle pastalle. Tulos oli, että patentin sai kaksi uutta muotoa, joita ei ole mahdollista valmistaa käsin.
Joo kiehtovaa, sanot, mutta entäs sitten? Sitä, että osoittaa suurta luovuutta ottaa taikinaklöntti, muotoilla siitä vähän eri versioita ja sen jälkeen myydä sitä kuudessadassaviidessäkymmenessä eri pussissa. Se on asia, josta voisimme täällä Suomessakin ottaa mallia. Voisimme aloittaa ruisleivästä – siitä tarvitaan siis nyt pikaisesti 650 erilaista versiota.
Mahdollisuuksia on. Ruisleipä, jossa on viisi reikää keskellä yhden sijaan? Pentaruis. Ruisleipä, jossa on tähdenmuotoinen reikä keskellä pyöreän sijajasta? Stellaruissari. Ruisleipä, joka on luotu niin että se soveltuu erityisen hyvin syötäväksi kananmunan kanssa? Munaruikkari.
"Hankkeen nimi voisi luontevasti olla Project Imryebreadable, ja haluttuja ominaisuuksia voisi olla vaikka butterability, sliceability sekä toothsinkability."
Kansallisen projektimme ja tavoitteemme tulee siis tällä vuosikymmenellä olla se, että joku amerikkalainen poddaaja käyttää kolme vuotta siihen kehitelläkseen uuden ruisleipäversion.
Hankkeen nimi voisi luontevasti olla ”Project Imryebreadable”, ja haluttuja ominaisuuksia voisi olla vaikka butterability, sliceability sekä toothsinkability.
On ilmeisesti myytti, että inuiiteilla olisi viisikymmentä nimeä lumelle, mutta sen, että meillä olisi 650 eri nimeä ruisleivälle, ei tarvitse olla myytti. Väitän, että vasta silloin voimme kollektiivisesti hyväksyä Suomen julistamisen maailman onnellisimmaksi maaksi.
Kommentoi »