Apu

Kasper Strömman: Miten rikollisista tuli sankareita? – Pian kansan rakastamasta Jari Aarniosta nähdään odotettu kesäteatterinäytelmä

Kasper Strömman: Miten rikollisista tuli sankareita? – Pian kansan rakastamasta Jari Aarniosta nähdään odotettu kesäteatterinäytelmä
– Jos nyt näyttäisi siltä, että aika todellakin kultaa muistot, nimetäänkö pirtukeisari Algot Niskan esimerkin innoittamana Helsingin Mannerheimintie uudestaan Niko Ranta-ahon tieksi, pohtii Kasper Strömman kolumnissaan.
Julkaistu: 13.10.2021

Missä vaiheessa rikollisesta tulee sankari? Sitä kysyn itseltäni vähän väliä lukiessani jälleen uutta ihailevaan tyyliin kirjoitettua juttua jonkin paikkakunnan kieltolain aikaisesta viinatrokarista. Vaikuttaisi siltä, että näille salakuljettajille on myönnetty arvokkain titteli, jonka maassamme voi ansaita – ”pirtukeisari”.

Eräässä sanomalehdessä oli juuri sellainen minielämäkerta Malmin pirtukeisarista Gunnar Levanderista. Häntä kuvaillaan kieli poskessa ”yritteliääksi nuoreksi mieheksi”. Kun Levander jäi kiinni kahdentuhannen litran spriilastin kanssa kanssa, hän reagoi kuten jokainen rikollinen: hän valehteli. Se kuitataan jutussa hyväntuulisesti: ”On siinä mahtanut olla kuulustelijalla pokassa pitelemistä.”

Monessa paikassa häärännyt Algot Niska oli peräti niin hyvä rikkomaan lakia, että hänen mukaansa on nimetty sekä pitseriaketju että tienpätkä Helsingissä.

Tuntuukin, että joka toisella pitäjällä on oma ylistetty männävuosien taparikollisensa, anteeksi, pirtukeisarinsa. Jotkut heistä, kuten monessa paikassa häärännyt Algot Niska oli peräti niin hyvä rikkomaan lakia, että hänen mukaansa on nimetty sekä pitseriaketju että tienpätkä Helsingissä. Teijon Ruukinkylän kesäteatterissa esitettiin myös muutama vuosi sitten ”musiikkinäytelmä Pirturanta”. Näiden veijareiden toilailuista kun ei vain voi saada tarpeekseen.

Milloin viranomaisten lahjonnasta ja oman edun ajamisesta tuli näin rakastettua? Suomessa oli sentään kieltolaki kolmentoista vuoden ajan, ja koska kyseessä oli demokraattisesti äänestetty päätös, ei ole kohtuutonta olettaa, että enemmistö kansasta todellakin kannatti sitä.

Jos nyt näyttäisi siltä, että aika todellakin kultaa muistot, puhummeko sadan vuoden kuluttua samaan tapaan Jari Aarniosta sankarina? Nimetäänkö Algot Niskan esimerkin innoittamana Helsingin Mannerheimintie uudestaan Niko Ranta-ahon tieksi?

Ja kun tänä päivänä ihailemme sitä, miten pirtukeisarit rakennuttivat komeita taloja ja perustivat yrityksiä, arvostammeko tulevaisuudessa sitä, miten yritteliäs heppu Janne ”Nacci” Tranberg osti uuden auton ja kalliin talvitakin?

”Ei tule tapahtumaan, Kasper”, sanot.

Minä taas väitän, että merkit ovat ilmassa jo nyt.

Ensinnäkin kannabiksen vapauttamiseen otettiin nyt meilläkin haparoivat ensiaskeleet. Lisäksi Nelonen esitti viime vuonna ristiriitaisen Katiska- dokumentin, joka monen mielestä glorifioi huumerikollisten elämäntyyliä.

Jari Aarnio taas aloitti hiljattain Alibi-lehden kolumnistina, joten selvästi hänenkin sanomisillaan on väliä.

Mitä tulee podcasteihin, niin sanottu true crime on tällä hetkellä ylivoimaisesti suosituin genre. Ja Netflixissa taas Narcos – joka kertoo huumekeisari Pablo Escobarin elämästä – on yksi kaikkien aikojen suosituimmista sarjoista. Rikollisessa elämäntyylissä on siis imua.

Jos ottaa huomioon, ettei Escobarin kuolemasta ole kuin vajaat kolmekymmentä vuotta, saattaa olla, ettei meidän tarvitse odottaa kuin 2040-luvulle, kun legendaariset huumekeisarit ovat jo yhtä rakastettuja kuin pirtukeisarit tällä hetkellä.

Ja koko kansan rakastetusta veijarihahmosta, Jari Aarniosta, nähdään vihdoin se kesäteatterinäytelmä.

Kommentoi »