Käsisuihku on äärisuomalainen ilmiö – Tunnetaanko sitä muualla maailmassa?

Kun menet vessaan seuraavan kerran, vilkaisepa ensin oikealle ja sitten vasemmalle. Huomasitko sen? Kapeapäisen, liipaisimella varustetun suihkun, joka on sijoitettu niin, että pöntöllä istuja siihen hyvin ulottuu.

Jos vessanpöntön ja lavuaarin väliltä ei löydy käsisuihkua, käymäläasioija on todennäköisesti jossain muualla kuin Suomessa. Käsisuihku on suomalaisissa vessoissa vakiovaruste. Jo länsinaapurissa Ruotsissa on toisin, jostain Britanniasta puhumattakaan.

Miten käsisuihkusta tuli Suomessa niin suosittu? Entä onko Suomi ainoa maa, jossa ne ovat yleisiä?

Vuonna 1968 eri puolilla maailmaa kuohui, opiskelijat tulivat kadulle Pariisissa, ja sortoon kyllästynyt kansa Prahassa. Suomessa kuohui vessassa. Oras-yhtiö toi tuolloin markkinoille ensimmäisen käsisuihkun, jonka tuotenimi oli Bidetta. Nimikin viittaa siihen, että suihkun avulla vessassa asioija pystyi suorittamaan virtsaamisen tai ulostamisen jälkeisen siistiytymisen.

On epäselvää, kuka historiallisen suihkun suunnitteli. Muutama vuosi sitten Helsingin Sanomien jutussa mahdolliseksi keksijäksi arveltiin arkkitehti Maija Suurlaa tai sitten kahta nimettömäksi jäänyttä Oraksen tutkijaa, naisia hekin.

Ensimmäinen käsisuihku ei ollut nykyisin tuntemamme näppärä malli, jossa vessan lavuaarin vesivirran voi ohjata yhdellä napinpainalluksella käsisuihkuun. 1960-luvun lopulla lavuaarin hanassa veden lämpötila piti valita kahdella väännettävällä nupilla. Ja kolmannella vivulla vielä erikseen operoida käsisuihkua.

Ei erityisen näppärää wc-istuimella istuen. Oraksen ensimmäisissä mainoskuvissa käsisuihku esitetäänkin monesti yhdistettynä erillisen bideeistuimeen. Tavallaan se pilaa koko käsisuihkun parhaan puolen.

Bidee on keksintönä vanha, ilmeisesti se kehitettiin Ranskassa joskus 1600-luvulla. Lyhyesti kuvattuna bidee on alapesuallas, jossa voi puhdistaa itsensä vedellä esimerkiksi virtsaamisen tai ulostamisen jälkeen.

Kun vesivessat alkoivat yleistyä, tietyissä maissa yleistyivät myös viemäriverkkoon yhdistetyt bideealtaat, joihin tuli sitten ajan mittaan erilaisia pesutoimintoja. Bideet ovat suosittuja esimerkiksi Ranskassa, Etelä-Euroopassa ja muslimimaissa.

Angloamerikkalaiset taas syystä tai toisesta ovat historiallisesti kavahtaneet alapesua käymälässä. Mahdollisesti siksi, että 1800-luvulla bidee yhdistettiin ranskalaisuuteen ja seksityöhön, tai ehkä siksi, ettei käymälätilan lattia ole kestänyt vesiroiskeita.

Bideestä takaisin pöntölle. Käsisuihkun paras puoli on se, ettei todennäköisesti melko ahtaaseen wc-tilaan tarvitse sijoittaa erillistä bideeallasta, vaan suihkulla voi hoitaa itsensä siistimisen pöntöllä istuen. Lisäksi suihkua voi käyttää vessan siivoamisen apuna ja sillä voi putsata vaikka vauvan takapuolen.

Jotta käsisuihkusta tuli aidosti näppärä, tarvittiin kaksi edistysaskelta: yksiotehana, eli se kaikille tuttu vipstaaki, jolla voi yhdellä kertaa säätää sekä tulevan veden määrää että lämpöä. Lisäksi tarvittiin ejektori-niminen osa, jolla voi ohjata veden joko hanaan tai käsisuihkuun. Ja näin, 1970-luvun lopulla, syntyi tuntemamme moderni käsisuihku.

Olennaista käsisuihkun menestyksessä Suomessa oli onnistunut mainoskampanja. Oraksen mainoksissa tavalliset ihmiset suihkuttelivat pöntöllä suhteellisen naturalistisissa tilanteissa. Nettimeemeissä elää edelleen kuva, jossa viiksekäs alaston mies suihkuttaa totisena jalkoväliään.

Onko käsisuihku suomalainen ilmiö? Ei ole, vaikka Hesari melkein näin innostui väittämään vuonna 2018, kun Oraksen mallin lanseeraamisesta tuli 50 vuotta. Lehti täydensi pian tarinaa uudella jutulla, kun Kaukoidässä matkustelleet suomalaiset kertoivat, että kyllä suihkuja on muuallakin.

Ja näin todellakin on. Selvää kuvaa tai tilastoa eri maiden käsisuihkutiheyksistä ei ole, mutta Lähi-idässä ja Kaukoidässä laite on tuttu, kuten myös perinteisissä bidee-maissa Etelä-Euroopassa ja lisäksi Etelä-Amerikassakin.

Siitä, mistä käsisuihku alun perin on peräisin, ei ole selvyyttä. Hesarin jutussa Oraksen Marko Sundholm arveli, että aasialainen malli olisi syntynyt suomalaisen kopioina Kiinassa. Varsinaista todistetta tälle väitteelle ei jutussa esitetty.

On joka tapauksessa selvää, ettei käsisuihku ole mikään uniikki suomalainen ilmiö. Mahdollista kuitenkin on, että se on keksintönä suomalainen, ainakin nykyisessä näppärässä muodossaan.

Lähteet: Bidee suomalaisessa talotekniikassa, Oras Bidetta – Suomalainen kansallisaarre, Vessan käsisuihku täyttää 50 vuotta – Suomalaiskeksintö ei mene kaupaksi ulkomaille, mutta arabimaissa moni kantaa sitä laukussaan, The Bidet’s Revival

Mikä sinua askarruttaa? Mihin jännään kysymykseen tarvitset vastauksen? Laita sähköpostia osoitteeseen sammeli.heikkinen@a-lehdet.fi ja yritämme auttaa.