Apu

Kari Väänänen: Pelastetaan planeetta


Avun kolumnisti Kari Väänänen patistaa ihmisiä taistelemaan maapallon puolesta.
Kuvat A-lehtien kuva-arkisto

Täällä planeetalla elää mitä erilaisimpia elämänmuotoja. On myriadeittain öttömönkijäisiä, bakteereja, nisäkkäitä, luikertajia, siivenheiluttajia ja kaiken perustana kasvit ja merien plankton. Nämä kaikki ovat vuosimiljoonia eläneet sulassa sovussa planeettamme ekosysteemissä, omaan ekolokeroonsa sopeutuneena, toisiaan tukien, ravintoketjun osina. Ja planeetta on kuhissut elämää.

Ei ole ollenkaan varmaa, että universumissa on toista yhtä runsasta ja monimuotoista elämän keskittymää kuin maapallolla. Ja vielä epävarmempaa on, löytyykö koko kosmoksesta toista ihmisen kaltaista tietoista olentoa ja sen kehittämää kulttuuria. Ja nyt tämä humanoidilaji on tuhoamassa oman kotiplaneettaansa.

Kuka tällä tuhon kierteellä rahastaa?

Todella hälyttävä uutinen tuli syksyllä. Noin 60 prosenttia villieläimistä on hävinnyt ekosysteemistämme. Syy on ihmisen toimissa. Luontoa riistetään sokeasti ja häikäilemättömästi taloudellisen kasvun nimissä. Kulutuspropaganda raivoaa kontrolloimattomana ja yllyttää ihmistä yhä hurjempiin kulutusorgioihin. Mitä turhempi tavara, sitä kiivaammin sitä mainostetaan ja markkinoidaan. Onnea myydään kaupan hyllyiltä. Ja kärsijä on planeetta Maa.

Meidän pitäisi kuluttaa vähemmän. Paljon vähemmän. Tarvitsemmeko joka vuosi uuden television, onko välttämätöntä saada viimeisin puhelinmalli ja pitääkö minun ostaa kaappi täyteen vaatteita, joita en koskaan käytä? Ja miksi tavarat hajoavat jo parin vuoden käytön jälkeen, vaikka tällä tietotaidolla ne voitaisiin tehdä kestämään ihmisen iän verran? Kuka tällä tuhon kierteellä rahastaa? Onko maailma uudempi ja uljaampi? Onko keisarilla uudet vaatteet?

Jospa ajateltaisiin uudella tavalla?

Mitä jos vähentäisimme kulutusta vaikka 30 prosenttia? Jo kuuluu kauhistuneita huutoja, että silloinhan meidän koko hyvinvointimme ja taloudellinen rakenteemme, joka perustuu kuluttamiseen, romahtaisi. Tulisi kauhea työttömyys ja kurjuus. Ei tuollaista saa ajatella! Eikö saa ajatella? Tulisiko tuho ja kurjuus?

Jospa laitettaisiin tuotantoketjut uusiksi, ajateltaisiin uudella tavalla. Palattaisiin lähituotantoon ja tavaroiden lennättäminen ympäri maailmaa lopetettaisiin tai rajoitettaisiin vain tärkeimpiin tuotteisiin. Yksiköt pienentyisivät joka alalla, mutta tuotantoyksiköiden määrä lisääntyisi ja loisi työtä ihmisille. Yhteisöt olisivat suuremmassa määrässä itsensä elättäviä. Päätöksenteko tapahtuisi lähempänä ihmistä ja luonto huomioiden.

Toki suurempiakin tuotantoyksiköitä tarvittaisiin, mutta niiden toiminnan valvonnan tulisi olla todella tiukkaa ja tuotteiden tulisi olla yleishyödyllisiä ja todella tarpeellisia hyvinvoinnin kannalta katsottuna. Pienpalstaviljely otettaisiin taas käyttöön ja elintarvikeketjusta poistettaisiin keskusliikejätit välistä rahastamasta.

Lentoliikenne sallittaisiin vain mannerten välillä. Mantereiden sisäinen liikenne tulisi hoitaa huippunopeilla junilla ja yksityisautoilu perustuisi välttämättömyyteen. Muovituotteet korvattaisiin puukuitupohjaisilla tuotteilla.

Vielä ehdimme sammuttaa tulipalon

Kuulostaa rankalta ja lapselliselta haaveilulta. Jep! Ei tapahdu hetkessä moinen muutos. Mutta tämä planeetta on ainoa kotimme ja sen rikas ekosysteemi ainoa henkivakuutuksemme.

Höpötykset Maapallo 2:sta voisi lopettaa. On korkea aika ajatella tulevaisuuttamme tällä planeetalla.

Kotimme nurkka on jo tulessa. Vielä ehdimme sammuttaa sen.

Julkaistu: 30.1.2019