Apu

Kari Väänänen: Joutsenet pariutuvat eliniäksi toisin kuin ihminen, joka vaihtaa paria kuin lennosta, vaikka ei lentää osaakaan – joutsen osaa

Kari Väänänen: Joutsenet pariutuvat eliniäksi toisin kuin ihminen, joka vaihtaa paria kuin lennosta, vaikka ei lentää osaakaan – joutsen osaa
Kari Väänänen kirjoittaa kolumnissaan joutsenista. Ne huutavat pariutumislaulujaan ja voisi kuvitella, että tällaiselta on kuulostanut dinosaurusten aikaan. Ei diskossa.

Oli keväinen aamu ja tukevan unen jälkeen heräsin huomaten, että aurinko tohotti täydeltä terältä. Niinpä päätin juoda aamukahvin terassilla. Kun astuin ulos, täytti ilman huikea kaakotus, sillä joutsenet olivat parkkeeranneet lähelle rantaamme. Ja niitä oli paljon, satoja.

Tavallisesti tuo ilmojen Iso Valkea asettuu keväisillä muuttomatkoillaan kauemmaksi järvelle, kilometrin päähän, jos toisenkin. Ensimmäisenä tulee joka kevät yksi ja sama pariskunta, jonka pesimäpaikka on eräällä niittypäistäreellä keskellä järveä. Kemijärveen laskeva Kemijoki haaraantuu kaupungin kohdalla useaksi suistouomaksi, joiden välissä on ollut aikoinaan luhtaniittyjä, mutta järven säännöstelyn takia niityt ovat jääneet veden alle matalikoiksi. Nämä ovat oivallisia ruokailupaikkoja jouhtenalle, jonka pitkä kaula ulottuu pohjaan asti napsimaan kasvillisuutta ja pohjan ötököitä.

Tänä aamuna linnut olivat päättäneet siirtyä lähelle rantaamme aterioitsemaan ja soidinmenojaan pitämään. Siinä kailotettiin ja kaakatettiin, piestiin siipiä ja osoitettiin naimakelpoisuutta. ”Tänne, tänne! Minä olen kelpo sulho, minä!” kaikuu kutsu yli järvien. Välillä kuuluu voimallinen siipien pauke, kun joutsen juoksee pitkästi pitkin vedenpintaa ja takoo siivillään päästäkseen ilmaan.

Pareittain näyttävät jo jotkut lentävän, ja nehän pariutuvat eliniäksi. Toisin kuin ihminen, joka vaihtaa paria kuin lennosta, vaikka ei lentää osaakaan. Joutsen osaa. Linnut huutavat pariutumislaulujaan ja voisi kuvitella, että tällaiselta on kuulostanut dinosaurusten aikaan. Ei diskossa.

Laulujoutsen, Lapin ihmeellinen lintu. Koko laji oli kuolla sukupuuttoon ennen kuin kirjailija ja luontoihminen Yrjö Kokko havaitsi, että Lapissa pesi enää parikymmentä laulujoutsenparia. Iso lintu oli himoittu saalis, ja kuten muuallakin, missä valkoinen mies valloitti erämaita, oli metsästys surutonta. Pyhä lintu oli kohta metsästetty sukupuuton partaalle.

Yrjö Kokko sai aikaan suojelulain, jonka ansiosta laulujoutsen pelastui. Nyt niitä voi sanoa olevan jo liikaa, haitaksi asti, sillä ne estävät toisten vesilintulajien pesinnän erämaajärvillä. Hanhia ja muita kookkaita vesilintuja ei näy. Kaikkein pienimpien vesilintujen joutsen antaa olla rauhassa, sillä se ei koe niiden uhkaavan reviiriään.

Kokko on nimenä ulkomailla herättänyt hämmennystä, kun olen opettanut suomen kieltä käyttäen esimerkkinä lauseita: ”Kokko, kokookko koko Kokon kokon kokkoon! Kokooko Kokko koko Kokon kokon kokkoon? Kokko kokoo koko Kokon kokon kokkoon!” Ulkomaanelävä puistelee päätään ihmetellen, että miten te ymmärrätte edes toisianne. Mitä siinä ihmettelet italiaano! Ihan selväähän tuo on!

Sotilaskone lentää yli. Sieltä sotilas tarkkailee, josko on vihollinen pahoine aatoksineen pesiytynyt metsiimme eli tonkopurojen pusikoihin. Kauniimpi on joutsenen käheä trumpetti kuin tappokoneen jylinä.

Myyttinen joutsen, Isolintu. Tuonenjoutsen vartioi tuonenvirtaa, jonka rannalla Lemminkäisen äiti harsii kokoon poikaansa ja Tuliketun poikaset syövät jouhtenta, mustaa kuin piki. Kulkurilla on joutsen, ja moneen tauluun se on ikuistettu.

Sitä paitsi elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa ja lentää siivin valkein niin kuin joutsen.

Kari Väänänen on näyttelijä, käsikirjoittaja ja ohjaaja.

Julkaistu: 17.6.2020
Kommentoi »