Kirkkoherra Kari Kanala: ”Jokainen meistä on Jumalan kuva myös seksuaalisena olentona – seksuaalisuus tekee meistä kokonaisia”

1. Luottamus antaa toivoa

”Usko, toivo ja rakkaus ovat kaiken sen ytimessä, mihin meidän pitäisi elämässä suunnata. Rakkaus on tärkeintä tässä ja nyt. Uskon merkitys näkyy menneessä. Kristillisyydessä usko korostuu ennen kaikkea kasteessa, joka antaa avaimet iankaikkiseen elämään.

Suuntaamme toivon aina helposti tulevaan. Kirkolla on kaksi tehtävää: sen pitää lohduttaa ja rohkaista varsinkin surussa sekä antaa toivoa. Minua koskettavat syvästi virren 310 sanat: Tue uskoamme, tue toivoamme, pidä sielumme tallella aina. Elämää emme voi täysin hallita, mutta suhtaudun toiveikkaasti ihmisiin. Uskon ihmiskunnan havahtuvan jälleen jossain vaiheessa siihen, että luontokadon hillitseminen on tärkeintä elämän säilymiselle.

Lapsuudessani jätettiin luuta ovenpieleen merkiksi, ettei olla kotona. Se oli suurta luottamusta. Kun poikani hoilasi kolmevuotiaana, ettei muumitaloa lukita yöksi, ajattelin, miten tärkeää on kasvattaa lapsi luottamuksen tunteeseen. Kun se on kunnossa, on myös toivoa.

Maallisista toiveistani yksi suurimmista on se, että Arsenal voittaa jalkapallon mestaruuden!”

– Elämää emme voi täysin hallita, mutta suhtaudun toiveikkaasti ihmisiin, Kari Kanala sanoo.

2. Kehosta pitää huolehtia

”Ihminen on seksuaalinen olento. Meillä on toiveemme ja tarpeemme, eikä kenenkään pään sisälle voi mennä. Siksi asioista on puhuttava. Jokainen meistä on Jumalan kuva myös seksuaalisena olentona.

Raamattu sanoo, että ruumis on Pyhän hengen temppeli, mutta uskonnossa korostetaan helposti sielua ja henkeä. On silti muistettava ruumiin eli kehon merkitys. Sitä ei pidä palvoa, mutta siitä on pidettävä huolta. Seksuaalisuus tekee meistä kokonaisia.

Seksuaalisuutta ei saa ottaa vallan välineeksi. Mainonta on tylsistyttänyt ja yksipuolistanut käsitystä seksuaalisuudesta. Kehopositiivisuus on hyvä asia, eikä seksuaalisuuteen pidä liittyä häpeää, vaan iloa.

Seksuaalisuuteen kuuluu myös intimiteetti, eikä se aukea kuin osteri. Toinen ihminen, läheisinkään, ei ole itsestäänselvyys. Osa ihmisyyttä ja seksuaalisuutta on toisen, ja myös itsensä kunnioittaminen.

Kari Kanala sanoo, että rakkaudessa ei pitäisi olla varauksia tai ehtoja, vaan armoa.

3. Sana ”tahdon” on tärkeä

”Puhun rakkaudesta enemmän hautajaisissa kuin häissä, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin. Surussa ja menetyksessä rakkauden merkitys korostuu. Ajattelen, että suru on kotinsa menettänyttä rakkautta.

Rakastan perhettäni, vaimoani ja poikaamme, joka on nyt tokaluokkalainen. Se on suuri muutos perheemme elämässä. Nyt voi tavallaan hetkeksi huoahtaa, sillä pikkulapsivaihe on takana! On kivaa katsoa, miten tärkeitä kaverit ja ystävät ovat pojalle.

Arkemme on pikkulapsiperheiden tapaan aika kaoottista, mutta hyvää arkea. Ja suurin osa elämästähän on arkea. Minua ja poikaa yhdistää futisharrastus. Hän pelaa jalkapalloa omassa joukkueessaan innolla ja minä yhtä innolla Zoomissa. Iloitsen siitä, että olen yli 50-vuotiaana edelleen pelikunnossa.

Vaimostani Millasta olen kiitollinen. Hän on hieno äiti. On silti tärkeää muistaa, ettei hän ole minulle äiti, vaan vaimo. Yritän aina pitää mielessä sen, että sanat voivat olla myös tekoja. Sanat tekevät tarvittaessa hyvää ja muuttavat meitä. Sana tahdon on tärkeä. Se ei ole pystymistä, vaan todella tahtomista. Rakkaudessa ei pitäisi olla varauksia tai ehtoja, vaan armoa.”

Sosiaalisen median lietsoma vastakkainasettelu huolestuttaa Kari Kanalaa.

4. Algoritmit provosoivat

”Papille seurakunta ei voi olla vain yleisö, vaan meidän on päästävä dialogiin. Näen kirkossa ja teatterissa paljon samaa. Molemmat toteutuvat parhaiten vuorovaikutuksessa. Raamatussa kehotettiin puolustamaan leskiä, orpoja ja muukalaisia. Ajatus voidaan laajentaa kaikkiin marginaalissa eläviin.

Olen pappina palvelutehtävässä, ja kirkolta vaaditaan yhä enemmän arvojohtamista. Tämän ajan vastakkainasetteluissa, vihapuheessa ja jatkuvassa mielensä pahoittamisessa näkyy sosiaalisen median vaikutus. Some on sellaista kulttuuria, joksi sen luomme. Uskon kuitenkin, että ihmisillä on halua löytää uutta.

Poliittisesti olisi päästävä nopeasti irti blokkipolitiikasta. Meidän suomalaisten pitää luottaa monipuoluejärjestelmään. Emme voi luisua kaksinapaisuuteen, joka vain lisää vastakkainasettelua. Kasvokkain tulemme lopulta hyvin toimeen, mutta algoritmit hakevat provokaatioita. Sellainen oli Pariisin olympialaisten avajaisohjelmasta noussut järjetön meteli. Myös meillä lähti laukalle keskustelu siitä, jäljiteltiinkö muotinäytöskohtauksessa Leonardo Da Vincin kuuluisaa Viimeinen ehtoollinen -maalausta. Tuliko mielensä pahoittajille mieleen, että Erika Vikmanin Syntisten pöytä -laulussa on samoja elementtejä?”