Kanadalainen jääkiekkokaupunki hurahti jalkapalloon – jopa 7000 katsojaa paikallisen Valioliigan peleissä

On pelipäivä Halifaxissa, Nova Scotiassa, Kanadan itärannikolla.

Perinteinen jääkiekkokaupunki on hurahtanut jalkapalloon ja se näkyy. Kannattajat kumoavat oluttuoppeja. Ilmassa leijailee makea, täällä puhtaan laillinen marijuanan tuoksu. Kaduilla vilisee pelipaitoja.

Kävelykadun The Pint Public House -ravintolassa siemaillaan muun muassa jalapenoilla maustettua paikallista olutta ja syödään peribrittiläiseen tapaan Fish & Chipsiä, ollaanhan Nova Scotiassa, Uudessa Skotlannissa.

– Tämä on upea tapa viettää Kanada-päivää, kertoo Luke ravintolan aurinkoisella terassilla.

Kanada-päivänä, heinäkuun ensimmäisenä päivänä, juhlitaan maan syntymäpäivää. Tänä vuonna päivä on erityinen, sillä Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on julistanut Kanadalle hurjat tullit ja unelmoinut Kanadan liittämisestä Yhdysvaltoihin. Paikallisissa Alkoissa yhdysvaltalaiset viinit on siirretty sivuun ja hyllyt täytetty Kanadan lipuilla ja kanadalaisilla viineillä.

Halifax Wanderers FC ja winnipegiläinen Valour FC kohtaavat tänään Kanadan Valioliigassa.

Canadian Premier League perustettiin vuonna 2019. Tätä ennen Kanadassa pelattiin omaa ammattilaissarjaa edellisen kerran vuonna 1992. Suurimmat seurat Toronto FC, CF Montreal ja Vancouver Whitecaps FC pelaavat Pohjois-Amerikan ykkössarjaa Major League Socceria.

Kahdeksan joukkueen Canadian Premier League on noussut noin 431 miljoonan Kanadan dollarin (270 miljoonan euron) arvoiseksi, sarja on julkaissut omissa laskelmissaan. Huhtikuusta lokakuuhun pelattavan sarjan yleisökeskiarvo on noin 4300 katsojaa. Suljetulla sarjalla on kunnianhimoisia tavoitteita: ehkä tulevaisuudessa sarjaan voi nousta ja sarjasta voi tippua.

Paikalliset korostavat jalkapalloilun yhteisöllisyyttä. Kanadan Valioliigaa pelataan suomalaisella rytmillä läpi kesän. Pelipäivät alkavat aikaisin kaupungin keskustan ravintoloissa. Wanderers Groundsille kävelee ytimestä kymmenisen minuuttia.

– Käymme kyllä Halifax Mooseheadsin jääkiekkopeleissäkin, jos jollakin on ylimääräisiä lippuja tarjolla, mutta jalkapallo tarjoaa aivan erilaisen tapahtuman, Tottenhamin kannattajaksi tunnustautuva Kyle kertoo.

Halifax tunnetaan jääkiekkoilijoistaan. Sydney Crosby, Nathan MacKinnon ja tuore Stanley Cupin mestari Brad Marchand edustivat maata keväällä 4 Nations -turnauksessa. The Athletic laski kisojen alla, että noin puolen miljoonan asukkaan kaupunki on onnistunut kehittämään maailmanlaajuisessa vertailussa asukasmääräänsä nähden poikkeuksellisen edustuksen maailman kovimpaan kiekkoturnaukseen. Puhuttiin maailman johtavasta pelaajakehityspaikkakunnasta.

Jääkiekko joutuu taistelemaan asemastaan. Laji on kallis, ja harjoitusajat haastavat. Talvetkin muuttuvat leudommiksi. Jalkapalloilu tarjoaa varteenotettavan vaihtoehdon. Kaupungin kasvatti, lempinimellä ”Maritime Messi” tunnettu Jacob Shaffelburg on jo noussut Jesse Marchin valmentamaan Kanadan jalkapallomaajoukkueeseen.

Naisten puolella Kanada on jo pitkään haastanut maailman kärkimaat. Halifaxiin perustettiinkin viime vuonna naisten ammattilaisjoukkue Halifax Tides, joka pelaa Kanadan korkeimmalla tasolla Northern Super Leaguessa.

Jääkiekko pitää silti tiukasti pintaansa. Halifax Mooseheads veti viime kaudella keskimäärin yli 8200 katsojaa Kanadan junioriliigan peleihin. Wanderersin keskiarvo on reilut tuhat vähemmän, mutta molempia määriä voi pitää kiitettävinä Helsinkiä pienemmälle paikkakunnalle. Paikallisten mukaan aktiivisuus perustuu yksinkertaiseen asiaan: ihmiset tykkäävät lähteä ulos ja viettää aikaa yhdessä – vaikka esimerkiksi julkinen liikenne on valovuoden kotimaista pääkaupunkiseutua jäljessä.

Wanderers Grounds on putkikatsomoineen hieman karuhko näky, mutta lehtereillä riittää tunnelmaa. Paikalle on saapunut reippaat 7000 katsojaa.

– Ultrakannattajien pääty on nimetty keittiöksi. Kitchen Party on halifaxilainen juttu. Tykkäämme kokoontua kavereiden luokse pitämään hauskaa, kertoo Max Wanderers Groundsilla.

Keittiö on jo lämpimänä. Kaiteilla roikkuu lippuja. Suuri Block 108 – lakana viittaa katsomonosaan 108. Niin viittaa 108 Ultras -lakanakin. Lehtereillä näkyy myös paljon eri maiden lippuja. Halifax on kansainvälinen paikkakunta yliopistoineen.

– Tiedätkö Marko Myyryn, kysyy Saksasta paikan päälle saapunut Garrett.

Hän on saapunut paikalle paikallisen kaverin kutsusta ja nauttii meiningistä. Myyryn edutama SV Meppen on onneksi tuttu seura, niin saamme keskustelun käyntiin.

Lehtereillä vallitsee mukava meininki. Aurinko porottaa tuoleille esteettä. Todella moni on vetänyt lippalakin päähän. Ystävälliset paikalliset tarjoavat ylimääräisiä hattujaan ja aurinkorasvaa minullekin. Pelipaitoja näkyy niin ikään paljon, vaikka ne maksavat fanikaupassa reippaan satasen. Ottelulippu maksaa hieman yli 20 euroa.

Kentällä mennään eikä meinata. Kanadan Valioliigan kahdeksan seuran pelaajien yhteenlaskettu markkina-arvo on Transfermarkt-sivuilla pikkasen päälle 20 miljoonaa euroa, noin puolet 12 joukkueen Veikkausliigan arvosta, eli lähellä ollaan.

Halifax Wanderersista Kotkaan siirtynyt Armaan Wilson on vakiinnuttanut paikkansa Veikkausliigassa. Joukkueiden taso onkin varmasti lähellä Veikkausliigaa. Pelaaminen on kanadalaisessa valmennuksessa suoraviivaista ja jopa hieman kaaosmaista. Mieleen tulee vanhan ajan NHL-jääkiekko. Viivelähdöillä ei täällä juuri mennä.

Tämä sopii kannattajille. Eurooppalaisista katsomoista tutut laulut raikaavat, kun peli virtaa päästä päähän. Tuomari Carly Shaw-MacLaren pitää homman hyvin hallussa, vaikka pelaaminen on paikoittain hyvinkin fyysistä. Meininkiin sopii hyvin, että viereisen sairaalan helikopterit lentävät aivan lehtereiden yli sairaalan katolle.

Valour siirtyy 1–0-johtoon, mutta Wanderers nousee 3–1-voittoon. Katsomossa skoolaillaan, sillä olutta saa juoda estoitta. Keittiötä vastapäisessä päädyssä voi seurata peliä terassilta aurinkovarjojen alta. Sivukatsomon alakerrassa voi katsoa peliä aivan nurmen pinnalta kuin baaritiskiltä.

– Älkää lähtekö kotiin vielä. Kenttä on 20 minuuttia auki perheen pienimmille, kuuluttaja hehkuttaa.

Nurmella koiramaskotti, novascotiannoutaja Rover toivottaa lapset tervetulleiksi. Osa kotijoukkueen pelaajista on jäänyt tapaamaan kannattajia. Rover menee maaliin torjumaan rangaistuspotkuja. Jono venyy puoleen kenttään, kun halukkaat lapset kerääntyvät vetämään pilkkuja. Wanderersin väki tuo kentälle vielä palloja ja pikkumaaleja. Täydellinen karnevaali on valmis. Vanhemmat saavat tehdä kaikkensa, jotta lapset lähtevät kotiin.

Tiiviin parituntisen jälkeen on helppo allekirjoittaa paikallisten näkemykset yhteisöllisyydestä. Halifaxissa on vahvoja junioriseuroja, joiden toimintatapa on hyvinkin suomalainen. Tyhjästä perustettu Wanderers pyörittää edustusjoukkueen ohella vain alle 21-vuotiaiden joukkuetta, mutta on onnistunut muutamassa vuodessa ottamaan paikkansa kaupungin urheilukartalla. Onnistuminen on sitkeä työn tulos. Wanderersin värit näkyvät laajalti ympäri kaupunkia

Wanderers myös korostaa toiminnassaan esimerkiksi vähemmistöjen huomioimista ja on mukana useassa eri hyväntekeväisyysjärjestössä. Ennen ottelun alkua seura muistuttaa, että ottelu pelataan alkuperäiskansojen maalla. Katsomoissa leijuvat Pride-hengessä sateenkaariliput. Seuran erillinen inkluusiokomitea pitää huolen eri lähtökohdista tulevien ihmisten huomioimisesta.

Tarinassa on oppia Suomeenkin. Lähes 6500 katsojan yleisökeskiarvo kelpaisi varmaan suomalaisillekin jalkapalloseuroille. Määrä voi jatkossa noustakin, jos Wanderers saa stadionprojektinsa nytkähtämään eteenpäin. Pohjat kehitykselle on olemassa: putkikatsomoihinkin on mahdollista rakentaa tunnelmaa, jos toiminnan vain suunnittelee ja toteuttaa hyvin.