Se imelämpi Vonkka – Elon Muskia muistuttavasta superpahiksesta tuli äitiä kaipaava mussukka

Roald Dahl ei ollut 1900-luvun parhaita kirjailijoita vain siksi, että hän ymmärsi lapsia. Eikä vain siksi, että hänen kirjansa ovat hauskoja ja mielikuvituksekkaita. Dahl oli kohtuuton. Hänen tarinoissaan otettiin ylimääräinen askel, yleensä toinenkin. Dahl solmi kevein ottein yhteen huumorin ja groteskin.

Dahlista tuli lastenkirjailija sen jälkeen, kun hän oli lyönyt päänsä pudottuaan hävittäjällään maahan Libyassa vuonna 1940 ja menestynyt samoissa hommissa ampumalla alas useita saksalaislentäjiä. Hän oli siis tappaja. Eikä siinä kaikki: kolmevuotiaana Dahl oli muutaman viikon aikana menettänyt sairauksille sekä isänsä että seitsemänvuotiaan siskonsa.

Dahl peri tarpeeksi rahaa ollakseen riippumaton ja koki tarpeeksi pahaa ollakseen rikki. Dahl oli jo menestyvä kirjailija ja käsikirjoittaja, kun hänen oma tyttärensä menehtyi aivotulehdukseen.

Dahl ei kertonut tarinoita kokonaisista, psykologisesti realistisista ihmisistä. Hän käsitteli väitettyä hyvää ja väitettyä pahaa ja liioitteli niitä. Kun hyvää liioittelee, se näyttää hassulta, ja kun pahaa liioittelee, se näyttää todella tyhmältä ja todella pahalta.

Dahlin käsissä kaikki oli karikatyyriä. Hänen lastenkirjansa ovat kuin satiireja saduista. Monet Dahlin aikuisille kirjoittamista jutuista näyttäytyvät nyt arkaai­sina, joten ei puhuta nyt niistä. Ikävä kyllä Dahlista tuli ikämiehenä antisemitistikin.

Parhaiten tuotannosta ovat kestäneet lastenkirjat. Etenkin niiden vuoksi Netflix osti vuonna 2021 Dahlin oikeuksia hallinnoivan Roald Dahl Story Companyn satojen miljoonien kauppahinnalla. Ongelmana oli, että 2000-luku on mahdotonta aikaa Dahlille.

Vuonna 1971 valmistui ensimmäinen Dahlin omaan lastenkirjaan perustuva Hollywood-elokuva Jali ja suklaatehdas. Elokuvassa on kaikenlaista irvokasta, mutta vähemmän kuin kirjassa, jossa ahneet, tyhmät ja ilkeät lapset saivat ansionsa mukaan.

Dahl ei pitänyt elokuvasta. Erityisesti häntä ärsytti, että lapsisankari Jali oli siirretty sivuun. Antagonistista, koomikko Gene Wilderin näyttelemästä makeis­tehtailija Villi Vonkasta oli tehty päähenkilö. Englanniksi elokuvan nimikin oli Willy Wonka and the Chocolate Factory.

Vuoden 2023 suuri Dahl-filmatisointi ei ole tulkinta samasta kirjasta, sieltä vain ammennetaan hahmo.

Arvatkaa mitä: elokuvan nimi on Vonkka.

Kuten maailmanlaajuisesti ensi-iltansa saavia Hollywood-megapläjäyksiä nykyään muutenkaan, ei Vonkkaakaan näytetä etukäteen kuin päivä pari ennen julkaisua. Traileri on kyllä ollut esillä kuukausia.

Ohjaaja-käsikirjoittaja on mainiot Paddington-leffat ohjannut Paul King, mikä olisi lupaavaa, ellei Vonkka näyttäisi hyper­imelältä kitschiltä. Se on kuin vastakohta Dahlin maailmalle. Totta kai joku tienaa hyvät hillot, mutta trailerin perusteella Vonkka on kuin The Real Housewives of Dubai -realitysarjaa väitettäisiin H.C. Andersen -filmatisoinniksi.

Dahlin sopimattomuus nyky-Hollywoodin käsittelyyn ei rajoitu siihen, että kaikki eivät ole fyysisesti tasa-arvoisia. Epäkorrektin ihosairauksien, kaljuuden ja kehojen kommentoinnin alla Dahlin maailman todellinen ristiriita sliipatun amerikkalaisen valtavirtaviihteen kanssa on yhteiskuntaeettinen.

Useimmat Dahlin parhaista tarinoista käsittelevät luokkaa. Niin myös Jali ja suklaatehdas.

Alkuperäinen kirja sijoittui nykyaikaan. Jalin perhe oli köyhä ja sairas. Hän sai lottovoiton kaltaisen lipun suklaatehtaaseen, jonne moni muu lapsi pääsi keplottelemalla tai vanhempiensa varallisuuden ansiosta.

Kirjan Vonkka on todellisuudesta irtaantunut, psykopaattinen superpahis. Jos jotakuta, keksintöineen ja hyväuskoisine kätyreineen hahmo muistuttaa Elon Muskia.

Timothée Chalametin esittämä uusi Vonkka taas on mussukka, joka kaipaa äitiä ja haluaa suklaata kaikille. Vonkka-elokuvan traileri näyttää tuplakiillotetulta fantasialta pseudoviktoriaanisesta maailmasta. Nykyajan köyhyyden näyttäminen Hollywood-viihteessä on mahdotonta, koska siitä voi tulla oikeasti paha mieli.

Yhteiskuntaluokkien vastakkainasettelu on Dahlin dna:ssa. Siinäkään hän ei ykskantaan moralisoinut. Hän ei kiellä pahuuden ja tyhmyyden läsnäoloa köyhienkään piirissä, mutta rikkailla on omat salaiset maailmansa ja siksi pahemmat metkut.

Dahl tiesi asiasta jotain, koska hän syntyi miljonääriksi ja teki perikunnastaan miljardöörejä.

Vonkka, ohjaus Paul King