Missä ”se iso” viipyy? Kaliforniaan odotettu pelottava luonnonvoima on jo 150 vuotta myöhässä
Tiede koittaa ennustaa, milloin suuri maanjäristys saapuu Yhdysvaltain länsirannikolle. Helppoa se ei ole.
The Atlanticin englanninkielisen jutun voit lukea tästä linkistä. Artikkeli on alun perin julkaistu kesäkuussa 2024.
Kolme sanaa lävähtivät isoin kirjaimin ruutuun iltauutisten aikaan, aivan uutisankkurin geelillä viimeistellyn kampauksen viereen: ”the big one”, ”se suuri”, eli odotettu jättimäinen maanjäristys. Heti sanojen alapuolella häilyi Etelä-Kalifornian kartta, johon oli piirretty punaisia, samankeskisiä ympyröitä, kuin häränsilmiä maalitaulussa. Olen melko varma, että vuosi oli 1988. Alueen asukkaita varoiteltiin jatkuvasti tuloillaan olevasta jättimäisestä maanjäristyksestä. Uhkakuvat olivat kuin suoraan Jesajan kirjasta. Ne loivat maailmanlopun tunnelmaa paahteisiin hellepäiviin. Oma sukupolveni tuli kouluikään aikana, jona atomipommiharjoitukset olivat jo historiaa, mutta varautuminen kouluammuskeluihin ei ollut vielä ajankohtaista. Siitä huolimatta mekin opimme menemään kyykkyyn ja suojaan.
Vuonna 1989 saimme nähdä vision tulevaisuudestamme. Maanjäristys iski San Franciscon lahden ympäristöön, ja reilun viikon ajan koko osavaltio uppoutui seismiseen katastrofikuvastoon. Moottoritien ylikulkusilta katkesi kahtia. Osa San Franciscon pastellinvärisistä viktoriaanisista puutaloista romahti. Marinan satama-alueella syttyi tulipalo. Baseballin World Series -loppuottelusarja, jota tuntui ainakin lapsen näkökulmasta erittäin merkittävältä ja vääjäämättömältä tapahtumalta, keskeytettiin. ”’Se suuri’ on kuulemma vielä pahempi”, kuiskailimme itsellemme ja toisillemme. Etelä-Kalifornian psykomaantieteessä megajäristys makasi jossain syvällä maanpinnan alapuolella kuin uinuva hirviö. Se voisi herätä minä hetkenä hyvänsä, luultavasti pian.
