Kalasataman työmaalla kaivurit tunkeutuvat maan ytimeen ja betonitornit kipuavat kohti taivasta. Rakenteilla on uusi kauppakeskus Redi ja sen ylle kalliita näköala-asuntoja. Eihän tässä näin pitänyt käydä: Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston verkkosivuilla puhutaan yhteisöllisestä ja luonnonläheisestä mutta urbaanista kaupunginosasta, jossa asukkaat voivat asioida kivijalkamyymälöissä.

Kalasataman vetoava luomiskertomus on vaivihkaa langennut tarinaksi esteettömästä kuluttamisesta ja eriarvoisuudesta, sanoo Lieven Ameel, joka tutkii kirjallisuuden kaupunkikuvauksia ja kaupunkisuunnittelussa hyödynnettäviä tarinoita. Ameel on tarkastellut kaupunkisuunnitteluviraston dokumentteja, rakentajan mainosmateriaaleja, lehtiartikkeleita ja sosiaalisen median keskusteluja. Häntä huolettaa, että viraston markkinoiman kantakaupungin laajennuksen tilalle on tullut yksilöllisyyttä ja tehokkuutta korostava tarina.

Sen loppuratkaisuna häämöttää ”positiivinen segregaatio”. Sitä termiä todellakin käytetään rakennusyhtiö SRV:n järjestämän asumisen ideariihen loppuraportissa. Raportin mukaan ihmiset tahtovat yhtäältä kaltaistensa seuraan ja toisaalta yksilöllisiä asumisratkaisuja, jotka ovat standardiasuntoja edullisempia: [Y]hteisöllisyys syntyy todennäköisemmin siellä, missä asukkaat ovat samanhenkisiä keskenään. Huokeammalla hinnalla voisi siis saada kaupan päälle myös entistä mukavammat naapurit.

Ameel ei innostu tällaisesta kaupunkikulttuurista.

”Kyse ei ole vain lattekahviloista vaan siitä, haluammeko kaupungin, jossa on mahdollisuus julkisessa tilassa kohdata myös toisin ajattelevia ja toisin äänestäviä ihmisiä.”

Kantakaupunkimaisen Kalasataman syntyä uhkaa myös kauppakeskuksen paisuminen ajateltua isommaksi.

”Suunnitelmiin on vähitellen tullut mukaan niin suuret kauppakeskustilat, että on vaikeaa nähdä, miten julkinen kaupunkitila enää pystyisi toimimaan kantakaupungille ominaisella tavalla. Kalasatama ei enää merkitse lisää kantakaupunkia vaan Prismaa ydinkeskustaan.”

Kauppakeskus Redi on nimensä puolesta hybridi, joka viittaa ainakin ankkuripaikkaan, valmiuteen ja punaiseen. Myös itse keskukseen yhdistyy ristiriitaisia tavoitteita. Kauppalehden Kalasatama-aiheisessa artikkelissa (Jättimontuista kohoaa uusi Helsinki, 9.8. 2016) sanoja kauppakeskus ja kaupunkikeskus käytetäänkin synonyymeinä. Ameel pitää lipsahdusta paljastavana.

”Nykypuheessa kauppakeskus voi hyvin olla kaupungin uusi keskusta. Ei tarvita mitään muuta. Rakennetaan kerrokset valmiiksi ja palkataan vartijat.”

Vilkkaan ja elävän kaupunkikulttuurin asemesta Kalasataman toteutuksessa korostuu Ameelin mielestä tehokkuuden ihanne. Digipalveluja kaupungille kehittävän Forum Virium Helsingin hanke Fiksu Kalasatama tavoittelee tunnin ajansäästöä asukkaiden jokaiseen päivään. Ameel näkee tässä riskin:

”Urbaani kaupunki ei synny niin, että asiat hoidetaan tehokkaasti, jotta päästään nopeasti kotiin Facebookin ääreen. Oikeassa kaupungissa on miellyttävää kulkea julkisessa tilassa.”

Myös yksilöllisen asuntotuotannon väitetty huokeus uhkaa jäädä mainoslauseeksi. Ameel viittaa edellä mainittuun Kauppalehden artikkeliin, jossa SRV:n hankejohtaja Juhani Katko iloitsee tekeillä olevien tornitalojen suosiosta ja sen mahdollistamasta hintatasosta: ”Keskimääräinen neliöhinta alkaa seiskalla.”

Kirjallisuudentutkija näkee Helsinkiin kohoavien tornitalojen ilmentävän yhtäältä hybristä, toisaalta kaipuuta turvapaikkaan, josta maailmaa voi tarkkailla etäältä.

”Kyse on ehkä myös utopian paluusta kaupunkisuunnitteluun. Utopioissa on kuitenkin aina kyse ’positiivisesta segregaatiosta’. Eikä niissä ole koskaan ollut tilaa toisinajattelijoille.” ■