Kaksoisloukkaus tarkoittaa, että loukataan toista ja anteeksipyynnön sijasta annetaan ymmärtää tämän reaktion olevan naurettava
Tähdentäessään hyvää tarkoitustaan loukkauksen esittäjä antaa ymmärtää, että sen sisältö on objektiivisesti tarkastellen tosi ja hyvä, kirjoittaa psykiatri Hannu Lauerma.
Olen pitkään ihmetellyt, mitä ylipäätään ajattelevat ne, jotka keskustelussa pohjustavat esittämänsä näkemyksen sanoilla ”älä nyt vain loukkaannu, mutta”.
Aloitus kertoo sen, että asianomainen tietää viestinsä olevan todennäköisesti loukkaava, mutta haluaa silti tuoda sen julki. Kohteen tunnereaktioihinhan ei ole mitenkään mahdollista vaikuttaa kieltämällä häntä tuntemasta niitä.
Tähdentäessään hyvää tarkoitustaan loukkauksen esittäjä antaa vieläpä ymmärtää, että sen sisältö on objektiivisesti tarkastellen tosi ja hyvä. Kohteen pitää hyväksyä ja niellä viesti, kenties omaksi parhaakseen, ymmärtää oma vajavaisuutensa ja ottaa opikseen. Mitäpä jos pistäisi toista veitsellä sanoen ”älä nyt vain haavoitu”.
”Keskustelussa pyrittiin esittämään, että jos tappamisen hyväksyminen on vihapuhetta, niin Jussi Halla-ahon kutsuminen Viluniityksi on sitä yhtä lailla.”
Ihmisten kesken on todella suuria eroja niin hienotunteisuudessa, loukkaantumisherkkyydessä kuin uskossa omien näkemysten ehdottomaan oikeellisuuteenkin. Tämä tekee ymmärrettäväksi sen, että loukkaantumisen mahdollisesta oikeudettomuudesta tai ainakin kohtuuttomuudesta on alettu puhua paljon.
Ilmaisun käytössä olisi syytä kuitenkin noudattaa harkintaa ja varovaisuutta, ellei sitten vasiten halua loukata muita. Olen kuullut ja lukenut loukkaamisen ja vihapuheen rajoista keskusteltavan välillä todella puolivillaisin argumentein.
Eräässä keskustelussa pyrittiin esittämään, että jos tappamisen hyväksyminen on vihapuhetta, niin Jussi Halla-ahon kutsuminen Viluniityksi on sitä yhtä lailla. Itse en usko puhemiehen tuosta mieltään pahoittaneen.
Kaksoisloukkauksella tarkoitetaan sitä, että toista loukataan tieten tahtoen tai vahingossa, ja anteeksipyynnön sijasta annetaan ymmärtää tämän reaktion olevan naurettava tai lapsellinen. Kuka leikistä suuttuu? Jos manööveri pohjustetaan kiellolla kokea asiaa loukkauksena, voitaisiin jo puhua kolmoisloukkauksesta.
”Tuskin kukaan pyrkii kypsymättömien nuorten yhteenoton perusteella esittelemään joensuulaisia pahamaineisina.”
Vihamielistä, pilkallista tai nimittelevää kielenkäyttöä sallitaan eri foorumeilla eri tavoin. Klassisessa humanistis-akateemisessa keskustelussa kaikki yritykset perustella tiettyä näkemystä tällaisin hiekkalaatikkokeinoin ovat tuomittavia, eduskuntakeskustelussa koetellaan välillä sääntöjen rajoja, ja sitten ovat huonosti moderoidut nettipalstat. Täten ne ovatkin kaikkein primitiivisimpien yksilöiden vallattavissa, ja joskus psykopaattiset tai muista syistä empatiavajeiset vetävät muut perässään aggressioidensa pyörteisiin.
Kaikkien lippujen alla on monenlaista väkeä. Esimerkiksi akateemiselta keskustelulta edellytetty asiapohjaisuus ja vastakkaisten näkemysten kunnioittaminen edustavat lähinnä pyrkimystä ajattelun harjoittelemiseen. Ne eivät ole todiste kenenkään erityisestä ja hyvästä luonteenlaadusta.
Erään tarinan mukaan Joensuun yliopiston opiskelijoiden kesken syntyi nyrkkirysy, kun historian proseminaarissa käsiteltiin poliittisesti latautunutta lähihistoriaa. Nyrkkitappelua kutsuttiin jonkin aikaa Joensuun metodiksi. Pidän tätä hyväntahtoisena huumorina, koska tuskin kukaan pyrkii kypsymättömien nuorten yhteenoton perusteella esittelemään joensuulaisia pahamaineisina.
