Kaksi kautta Ykkösliigaa takana – Osa ongelmista on jäänyt historiaan mutta uusiakin on edessä
Palloliitto uudisti sarjajärjestelmäänsä kaudeksi 2024. Toiseksi korkeimman ja korkeimman sarjatason väliin perustettiin uusi sarja, Ykkösliiga, jota on nyt tahkottu kaksi kokonaista kautta. Osan entisen järjestelmän rakenteellisista ongelmista uusi sarjataso on korjannut, joidenkin kanssa tarvitaan lisäaikaa. Uusiakin ongelmia on horisontissa.
Elokuun lopussa 2022 Palloliitto tiedotti merkittävästä muutoksesta sarjajärjestelmään. Muutoksessa toiseksi korkein sarjataso, silloinen Ykkönen, laajenisi kahdeksi sarjatasoksi. Uuteen, Veikkausliigan alapuolella olevaan Ykkösliigaan tulisi 10 joukkuetta, sen alapuolella olevaan Ykköseen 12 joukkuetta, ja Kakkonen koostuisi kolmesta kymmenen joukkueen lohkosta.
Muutoksen taustalla oli halu antaa seuroille aikaa ja tilaa kehittyä, kertoo Palloliitossa kehityspäällikön tittelillä työskentelevä Tomi Leivo-Jokimäki:
– Entisessä Ykkösessä vaihtuvuus oli 42 prosenttia. Kolmessa vuodessa kaksi kolmasosaa sarjan joukkueista vaihtui.
– Nyt seurassa voidaan esimerkiksi ottaa joku projekti vuodeksi, että kehitän tätä asiaa vuoden, mutta samalla sarjapaikka säilyy. Entisessä Ykkösessä jos otti tällaisen riskin, tai seura tarvitsi ”välivuoden”, se putosi.
Ennen uudistusta seurat pelasivat keskimäärin 3,16 peräkkäistä kautta Ykköstä. Vuodesta 2015 vuoteen 2022 lukema putoaa 2,79 kauteen. Toiseksi korkeimman sarjatason seuroja viimeiseltä kymmeneltä kaudelta listatessa törmää moneen nimeen, jotka Ykkösestä pudottuaan jatkoivat sukkana seuraavan sarjatasonkin läpi alas. Viimeisimmät esimerkit ovat MuSa ja PIF, jotka putosivat Kolmoseen asti.
Sarjauudistusta oli tekemässä työryhmä, jossa oli edustajia Palloliiton lisäksi kolmelta ylimmältä sarjatasolta sekä Pelaajayhdistyksestä. Parasta järjestelmää haettiin mm. simuloimalla 3-4 mallia. Malleissa keskityttiin sarjoihin Kakkosesta ylöspäin. Juuri Kakkosen lohkojen määrä oli yksi testattavia asioita. Lopulta päädyttiin kolmeen 10 joukkueen lohkoon. Päätöksen taustalla oli halu säilyttää Kakkosessa tietty paikallisuus, joukkueiden maantieteellisen sijainnin tuomat haasteet kahteen lohkoon jakamisessa, sekä suurin piirtein samat ajokilometrit kummallakin mallilla.
”Pitää muistaa, että samaan aikaan kun sarja aloitettiin, menivät HIFK ja Honka nurin. Se tarkoitti, että Ykkösliigasta poistui samalla kertaa Gnistan ja HIFK, se vaikuttaa tietysti sarjaan.”
Tänä vuonna Ykkösliiga päättyi takaisin Veikkausliigaan palaavan FC Lahden juhliin. Sarjassa vietettyjen perättäisten kausien keskiarvoa viidellä kaudellaan nostava TPS pelaa liigakarsinnoissa. Kolmeen kauteen yltänyt SalPa putoaa pykälää alemmas. 3,16 perättäisen kauden keskiarvon ylittää TPS:n lisäksi vain JäPS ja SJK Akatemia, muilla joukkueilla perättäisiä kausia on vähemmän.
Sarjauudistuksen tavoitteiden saavuttamiseksi pitää Leivo-Jokimäen mukaan antaa aikaa. Ykkösliigan alku on ollut haastava:
– Pitää muistaa, että samaan aikaan kun sarja aloitettiin, menivät HIFK ja Honka nurin. Se tarkoitti, että Ykkösliigasta poistui samalla kertaa Gnistan ja HIFK, se vaikuttaa tietysti sarjaan.
– Kymmenen viime vuoden aikana kahdelta ylimmältä sarjatasolta on poistunut puolenkymmentä seuraa joko suoraan tai välillisesti siksi, että ne ovat pudonneet Veikkausliigasta, sanoo Leivo-Jokimäki entisen Ykkösen ankaruuteen viitaten.
– Silloin parhaat joukkueet toiseksi korkeimmalta sarjatasolta menevät täydennysmenettelyssä ylöspäin.
Leivo-Jokimäki puhuu isoista ulkoisista muuttuvista tekijöistä taustalla. Sellaisia ovat esimerkiksi reservijoukkueisiin panostaminen, Veikkausliigaseurojen saamat kasvavat solidaarisuusrahat, sekä pienemmät tekijät, kuten esimerkiksi SalPa:n taustaorganisaation vaihtuminen. Osittain näistä syistä toiseksi korkeimman sarjatason ja Veikkausliigan välinen ero ei Leivo-Jokimäen mukaan ”varmaan ole kaventunut”.
”Solidaarisuusrahoja voisi Ykkösliigaankin tulla, mutta ei tule.”
Ykkösen ja Ykkösliigan suhteen tilanne on valoisampi.
– Sarjojen välillä on aina tietenkin tasoeroja, mutta en ole kokenut sen olevan erityisen merkittävä kyseisten sarjojen välillä. Ehkä haluttu tasoeron kaventuminen on tapahtunut juuri toisen ja kolmannen sarjaportaan välillä, ei niinkään Veikkausliigan ja Ykkösliigan välillä, kertoo Mikkelin Palloilijoiden miesten edustusjoukkueen toiminnasta vastaava Ilkka Mäkelä.
Pitkän linjan futismies-Mäkelällä on tästäkin kokemusta, sillä MP on Klubi 04 ohella ainoa seura, joka on ehtinyt sarjajärjestelmäuudistuksen jälkeen pelata toiseksi ja kolmanneksi korkeimmilla sarjatasoilla. Myös Leivo-Jokimäki on tyytyväinen rakoseen Ykkösen ja Ykkösliigan välissä.
– Ykkösestä nousevat seurat ovat nyt valmiimpia nousemaan toiseksi korkeimmalle sarjatasolle. Aiemmin Kakkosesta nousseen piti talven aikana tuplata tai triplata budjetti, jotta pääsivät sarjassa tarvittavaan minimiin, jossa ei vielä makseta pelaajille palkkaa.
Nyt tilanne on nousijalle helpompi, kuten MP:n Mäkelä kertoo:
– Kulupuolella ei ole suuria eroja, edustusjoukkueen kulubudjetti, eli pelaaja- ja valmennuskulut, matkustus-, tuomari- ynnä muut toiminnan kulut ovat jokseenkin ennallaan.
Tulopuolella eroa on enemmän.
– Tulot ovat merkittävästi suuremmat Ykkösliigassa. Tv-tuotot, Veikkauksen tuet, kumppanuuksien arvo… Ottelutapahtuman tuotot ovat melko samat, listaa Mäkelä.
Mikkelissä koetaan, että Ykkösliiga on sarjajärjestelmäuudistuksen tavoitteen mukaisesti sarjataso, jossa pelaamalla on mahdollista organisaatiota kehittää. Ykkösessä tämä olisi Mäkelän mukaan vaikeampaa.
Myös Leivo-Jokimäki sanoo, että Ykkösliigan talouspuolessa on päästy eteenpäin.
– Taloudellinen tilanne Ykkösliigassa on parantunut.
Kysymykseen siitä, valuuko kasvaneita solidaarisuusrahoja myös Ykkösliigan seuroille, Leivo-Jokimäki vastaa lyhyesti:
– Solidaarisuusrahoja voisi Ykkösliigaankin tulla, mutta ei tule.
”Yhteistyökumppanit ja yleisö eivät ole ostaneet Palloliiton luomaa uutta valtakunnallista sarjaa siinä mielessä, että se näkyisi taloudellisena tuloksena.”
Onko taloudellinen kuilu sitten edelleen olemassa Kakkosen ja Ykkösen – jotka nyt ovat neljänneksi ja kolmanneksi korkein sarjataso – välillä?
– Ei ole, sarjan kärkijoukkueet ovat kutakuinkin valmiita Ykköseen, arvioi Leivo-Jokimäki.
Uudistuksen jälkeen Kakkosta ja Ykköstä pelanneen Tampere Unitedin toimitusjohtaja Ville Dahlman näkee asian samankaltaisesti:
– Taloudellinen merkitys pelataanko valtakunnallista vai alueellista sarjaa riippuu missä lohkossa alueellista sarjaa pelaa. Käytännössä yleisön silmissä sarjojen kiinnostavuudella ei ole yleisömäärän ja yhteistyökumppaneiden määrän suhteen suurta eroa valtakunnallisella tasolla. Yleisesti voidaan todeta, että kakkos- ja reservijoukkueet eivät kiinnosta yleisöä verrattuna selkeisiin ja perinteisiin ykkösjoukkueisiin.
Tulopuolella Ykkönen ei vakuuta myöskään vertailussa sitä alempaan sarjatasoon.
– Tulot eivät merkittävästi ole kasvaneet suhteessa kustannusten nousuun pelatessa Kakkosta kärkipäässä ja nyt Ykkösessä top-6 sijoitukseen yltäessä.
– Yhteistyökumppanit ja yleisö eivät ole ostaneet Palloliiton luomaa uutta valtakunnallista sarjaa siinä mielessä, että se näkyisi taloudellisena tuloksena. Enemmänkin pelaajien vaatimustaso omissa palkkavaatimuksissaan näkyy nousevina kustannuksina, kun vieraspelimatkat edellyttävät valmiutta pitkiin matkoihin aiempaan verrattuna, kertoo Dahlman.
Urheilullisesti Dahlman pitää uudistusta perusteltuna, sillä tasoerot vanhan Ykkösen ja vanhan Kakkosen joukkueiden välillä olivat liian suuret. Kakkosesta Ykköseen nouseminen on kuitenkin Dahlmanin mukaan tehty todella vaikeaksi, sillä ”sarjan voittajan pitäisi kilpaurheilussa nousta aina”. Pitkäjänteisen seurakehityksen mahdollistava sarjajärjestelmä olisi Dahlmanin mielestä sellainen, jossa Ykkösliigan kärkipään joukkueet muodostaisivat Veikkausliigajoukkueiden kanssa yhden 16 joukkueen sarjan, ja loput Ykkösliigajoukkueet Ykkösen joukkueiden kanssa toisen vastaavanlaisen. Sopivat vaihtuvuudetkin Dahlman on laskenut.
Leivo-Jokimäki ottaa kantaa usein kuulemaansa (Dahlmanin puheenvuorosta tosin tietämättä) kritiikkiin:
– Kakkosen lohkon voittajahan ei ole koko sarjan voittaja. Lohkojen välillä voi olla eroja, jonkin lohkon kolmonen voi olla parempi kuin toisen voittaja.
– Ykkönen on valtakunnallinen sarja. Valtakunnalliseen sarjaan pitää olla valtakunnallinen karsinta.
”Aika moni seura nostaa integriteettiasian esiin. Samoin sarjojen kiinnostavuuden ja kaupallisuuden kehittymisen, jotka vaikuttavat seuroihin. Toisessa vaakakupissa pelaajakehitys, se on se toinen lähestymistapa tähän asiaan.”
Mielipiteitä on jakanut myös reservijoukkueiden osallistuminen Ykkösliigaan. Mikäli EIF olisi katsottu FC Hakan farmijoukkueeksi tällä kaudella, olisi 30 prosenttia toiseksi korkeimman sarjatason joukkueista ollut sellaisia, jotka eivät voi sääntöjen puitteissa saavuttaa sitä, mitä sarjassa tavoitellaan. Reservijoukkueista kumpikin, Klubi 04 ja SJK Akatemia, säilyttivät sarjapaikkansa. Tätä kirjoitettaessa AC Oulun reservijoukkue OLS:lla on mahdollisuus nousta kolmanneksi kakkosjoukkueeksi Ykkösliigaan. Lähivuosina tyrkyllä sarjaan on varmasti myös Ykkösen kärkikahinoissa jo tänä vuonna ollut KuPS Akatemia, sarjaa kesällä johtanut FC Inter 2 ja miksei myös tällä kaudella Ykköseen noususta karsiva Ilves/2.
Aihe on lähellä Ville Dahlmanin sydäntä, ja näkemys sitä kautta selkeä.
– Reservijoukkueiden ja farmijoukkueiden pelaaminen kolmella ylimmällä sarjatasolla on erittäin ongelmallista. Ensinnäkin yleisömääriä tarkastellessa voidaan todeta, että Ykkösen nousutaistelussa oleva OLS ei herätä edes paikallisten jalkapalloihmisten kiinnostusta. Tästä hyvä esimerkki on elokuussa pelattu Ykkösen kärkikamppailu OLS-MP, jonne Palloliiton tulospalvelussa on merkitty 88 katsojaa.
Ilkka Mäkelä jakaa monia samoja ajatuksia.
– Oma sarja reservijoukkueille vakavaan harkintaan. Ne voivat viedä karsintapaikan sitä oikeasti tavoittelevalta seuralta. Toisaalta ne eivät kerää yleisöä omissa kotiotteluissaan, eivätkä ole vetovoimaisia vierasjoukkueinakaan.
Dahlman nostaa esille muitakin ongelmia.
– Liian vapaa pelaajaliikenne sarjojen välillä johtaa myös integriteettiongelmiin, koska kolmas joukkue voi peluutuspäätöksillään vaikuttaa sarjajärjestykseen. Ensimmäisenä toimenpiteenä pitäisi kieltää farmisopimukset ja nuorten, eli alle 20-vuotiaiden, vapaa liikkuvuus sekä seuran sisällä että farmi- tai yhteistyöseurasopimusten avulla.
– Kilpailun vääristäminen perustelemalla sitä pelaajakehityksellä on väärin ja johtaa polarisaatioon jalkapalloseurojen välillä. Tämä myös ohjaa nuorien pelaajien keskittymistä alueellisesti ja jopa valtakunnallisesti tiettyihin seuroihin, joilla on tarjota “pelaajakehityksellinen polku” useammalla tasolla miesten sarjoissa.
TamU:n nokkamiehellä on esittää myös ratkaisuja.
–Reservi-ja farmijoukkueiden pelaaminen pitäisi joko rajoittaa ilman nousumahdollisuutta nykyiseen Kakkoseen tai perustaa oma pelaajakehitykseen keskittyvä reservisarja. Reservisarjassa pelaajien peluuttaminen voisi olla hyvin vapaata, koska se ei sotkisi sarjajärjestelmiä.
– Kukaan ei varmaan halua, että meillä on tulevina vuosina pääsarjassa samat joukkueet, joiden kakkosjoukkueen pelaavat Ykkösliigaa ja kolmosjoukkueet Ykköstä tai Kakkosta.
Tomi Leivo-Jokimäki asettelee sanansa varovaisemmin.
– Aika moni seura nostaa integriteettiasian esiin. Samoin sarjojen kiinnostavuuden ja kaupallisuuden kehittymisen, jotka vaikuttavat seuroihin. Toisessa vaakakupissa pelaajakehitys, se on se toinen lähestymistapa tähän asiaan.
– Asioita tutkitaan parhaillaan, Palloliitossa on kaksi eri työryhmää käynnissä. Toisessa mietitään Ykkösliigan kehitystä yleisellä tasolla, toisessa juurikin reservijoukkueiden asemaa. Pohditaan mitä tällä on saavutettu, mitä voidaan saavuttaa.
Onko työryhmän pöydällä oma sarja reservijoukkueille, yhtenä vaihtoehtona?
– Ryhmä tutkii asioita kaikista näkökulmista.
”Suomifutista pitäisi käsitellä rehellisemmin ja laajemmin. Myös vaikeita asioita.”
”Iso kuva” on termi, jonka käyttö pitäisi Tomi Leivo-Jokimäen mukaan kriminalisoida. Hän suostuu kuitenkin toteamaan, että isossa kuvassa sarjajärjestelmäuudistuksen tavoitteita, varsinkin Ykkösliigan osalta, on turhan aikaista arvioida.
– Pitää antaa aikaa, tietyt projektit ovat vielä kesken.
Yhden positiivisen esimerkin 102 entinen keskikenttäpelaaja haluaa mainita:
– Omissa papereissani Ykkösliigassa pelaava JIPPO on yksi kehittyvimmistä organisaatioista Suomessa.
Ensi vuoden asioita ovat Leivo-Jokimäen mukaan mm. olosuhde- ja lisenssikartat, joita valmistellaan parhaillaan. Olosuhteita kehityspäällikkö pitää korkeassa arvossa.
– Olosuhteiden pitää olla riittävän hyvät, jotta seura voi kasvaa. Ei maailman parhaat, mutta riittävän hyvät, jotta voit tarjota yleisölle jotain. Jokaisen seurajohtajan ykkösprioriteetti pitäisi olla edistää olosuhteiden kehitystä joka päivä.
Positiivisia merkkejäkin on. Leivo-Jokimäki nostaa esiin Sponsor Insightin tutkimuksen, jossa Ykkösliiga oli Suomen neljänneksi kiinnostavin palloilusarja. Edellä olivat Veikkausliigan lisäksi jääkiekon Liiga ja Mestis, takana mm. koripallon, lentopallon, pesäpallon ja salibandyn pääsarjat. Lisäksi Suomi on UEFA:n vertailuissa parhaimmistoa, mitä tulee korkeimman ja toiseksi korkeimman sarjatason väliseen eroon.
Tekemistä kuitenkin riittää.
– Tarvitaan parempia organisaatioita, parempaa tekemistä. Eikä tämä ole mikään Ykkösliigan juttu, vaan koko suomifutiksen. Koskee luonnollisesti myös kattojärjestöjä.
– Suomifutista pitäisi käsitellä rehellisemmin ja laajemmin. Myös vaikeita asioita. Ei tarvitse ripotella tuhkaa päälle tai heittää ketään tikalla. Vaan suhtautua analyyttisesti. Voisiko tai pitäisikö jotain tehdä toisin?
