Malminetsintälupahakemuksia on vireillä noin 3 000 neliökilometrin alalle, josta 80 prosenttia sijaitsee Lapissa.

Malminetsintä- ja kaivosyhtiöitä kiinnostaa Suomessa erityisesti Keski-Lapin vihreäkivivyöhyke, josta on löydetty huomattavia kulta- ja nikkelimalmeja. Tällä alueella monen kesämökki saattaakin olla liipaisimella. Vaikka kaivos ei tulisi ihan tontille, kaivos muuttaisi pysyvästi lähiseudun maisemia ja luontoa rikastushiekka-altaineen. Malmiesiintymä voi siis tuhota maasi ja mökkisi.

Malminetsintään tarvittavien lupahakemusten määrä kasvaa ja laskee nopeasti metallien hintakehityksen mukaan. Näistä hehtaareista yhtiöt joutuvat maksamaan maanomistajille korvauksia.

”Etsintäluvan saatuaan kaivosyhtiö maksaa haitasta korvausta 20 euroa hehtaarilta. Jos alue on pienempi, korvaus jyvitetään pinta-alan mukaan”, kaivoslupia myöntävän Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesin kaivosryhmän päällikkö Terho Liikamaa Rovaniemeltä kertoo.

Kahdenkymmenen euron hehtaarikorvaus tulee tilille neljän ensimmäisen vuoden aikana. Korvaus nousee vähitellen 50 euroon vuodessa.

Sen jälkeen voi vain odottaa jopa vuosikymmeniä löysässä hirressä, tuleeko kaivosta vai ei. Tällaisia mökkiläisiä on Lapissa useita.

Jos yhtiö aloittaa kaivostoiminnan, korvausta voi saada 0,15 prosenttia hyödynnetyn mineraalin arvosta jaettuna kiinteistönomistajien kesken maa-alan suhteessa.

Lupaviranomainen ei pysty riittävän nopeasti reagoimaan hakemusten määrän kasvuun, jolloin vireillä olevien pino kasvaa. Etsintäyhtiölle tämä ei ole suuri haitta, sillä sen ei tarvitse maksaa vielä maanomistajakorvauksia, mutta silti etuoikeus alueeseen syntyy jo vireille pannulla hakemuksella.

”Lupakäsittely on taiteilua siinä välissä, sillä velvollisuutemme on myös malminetsinnän ja kaivosten avaamisen edistäminen”, Liikamaa sanoo.

Teksti: Tapio Mainio

Lue reportaasi Pohjois-Suomen kaivosbuumista 18.1.2018 ilmestyneestä Apu-lehden numerosta 3/2018. Voit lukea digiversion vaikka heti Luettavaa-palvelussa