Vihreän siirtymän myötä kaivosyhtiöt ovat yhä kiinnostuneempia myös Etelä-Suomen kansallispuistojen alueiden malmirikkauksista.

Torronsuon ja Liesjärven kansallispuistoista tunnetussa Tammelassa maaperästä etsitään kultaa ja sähköautojen akuissa tarvittavaa litiumia.

Humppilan seurakunnan kirkkoherra Ilkka Wiio on mukana luonnonsuojelijoiden vastarinnassa, joka pyrkii estämään alueen luonnon saastumisen.

Torronsuon kansallispuiston Kiljamon lintutornista näkee suota niin kauas kuin silmä siintää.

– Tämä on Etelä-Suomen suurin jäljellä oleva suo. Saa mennä Lappiin, että näkee vastaavaa.

Tammelassa yli 20 vuotta asunut Ilkka Wiio, 56, sai luontoherätyksen 12 vuotta sitten, kun satutti sienimetsässä jalkansa. Sairauslomalla hän päätyi nettiin lukemaan suomalaisesta luonnonsuojelusta. Hän luki myös kaivoslain ja hämmästyi.

– Mietin, voiko niin hullua lakia ollakaan. Yleensä Suomessa ollaan tarkkoja maanomistajan oikeuksista. Vaikutti siltä, että kuka vain voi tulla hyödyntämään mineraalejamme.

Wiio halusi toimia. Hän liittyi Lounais-Hämeen luonnonsuojeluyhdistykseen, jonka puheenjohtaja hän nykyään on. Kaivoksiin perehtymisestä on ollut hyötyä, sillä tällä hetkellä Tammelaan on haettu tai saatu seitsemän malminetsintälupaa neljän yhtiön toimesta.

Tammelan kunta on brändätty kahden kansallispuiston kunnaksi, sillä siellä sijaitsee myös Liesjärven kansallispuisto.

Metsähallituksen mukaan puistoissa oli viime vuonna kävijöitä yhteensä yli 110 000 ja kävijöiden rahankäytön kokonaistulovaikutus paikallistalouteen yhteensä 3,8 miljoonaa euroa. Lisäksi kunnassa on yli 200 lampea ja järveä ja Natura- ja luonnonsuojelualueita. Kesäasukkaita on paljon.

– Tammelan luonto on arvokasta muillekin kuin kuntalaisille, Wiio sanoo.

Monelle tuleekin yllätyksenä, että myös Etelä-Suomen kansallispuistot ja arvokkaat luontoalueet ovat olleet kaivosyhtiöiden kiinnostuksen kohteena. Wiio näyttää kartasta parin vuoden takaista, australialaistaustaisen Stedle Oy:n malmivarausta, joka ulottui laajalti Torronsuon kansallispuiston alueelle.

– Se oli varauksista älyttömin. Luojan kiitos, että se on rauennut.

Kaksi vuotta sitten uudistettu kaivoslaki estää malminetsinnän kansallispuistoissa. Varaus on voimassa kaksi vuotta, eikä yhtiöllä ole enää toimintaa Tammelassa.

Kansallispuistojen liepeillä on silti yhä säpinää. Kanadalaistaustaisen Kultatie Oy:n malminetsintälupahakemus viistää kansallispuiston rajaa vain 45 metrin päästä. Hakemuksesta on valitettu hallinto-oikeuteen. Lupa hakee jatkovuosia voimassa olleelle malminetsintäluvalle. Yhtiö etsii kultaa.

– Tiedostamme Torronsuon läheisyyden ja ymmärrämme eri sidosryhmien näkökulmia. Toimimme niin kuin lainsäädäntö ja viranomaiset edellyttävät yhteistyössä maanomistajien ja sidosryhmien kanssa, Kultatie Oy:n hallinnollisia asioita hoitava Pekka Pesonen sanoo.

Kanadalaistaustaisen yhtiön hakema malminetsintälupa ulottuu vain 45 metrin päähän Torronsuon kansallispuiston rajasta.

Kuntapäättäjät joutuvat punnitsemaan kaivoshankkeiden taloudellisia hyötyjä ja luontoarvojen heikkenemisen hintaa matkailulle.

Wiio muistelee tarinaa sammakosta, joka pikkuhiljaa kuukahtaa kiehuvaan veteen. Kaivosten mahdolliset haitat eivät toteudu hetkessä, vaan kymmenien vuosien päästä.

– En minäkään vastustaisi kaivoksia ollenkaan niin paljon, jos niiden suojaus- ja pohjarakenteet olisivat niin vahvat, että myrkyt eivät pääse vesistöihin ja pohjavesiin. Vanha suomalainen kaatopaikkakin on suojattu paremmin kuin kaivoksen sivukivikasat. Pohjaveden voi tuhota vain kerran , hän toteaa.

Paljon on Wiion mielestä pielessä. Kaivosveroa, joka määrää 0,6 prosenttia kaivosten tuotosta valtiolle, hän pitää naurettavan pienenä.

– Maaperän annin pitäisi olla suomalaisten omaisuutta, josta maksetaan kunnon korvaus.

Puheeksi tulee Oriveden entisen kultakaivoksen salainen kuilu, jonne ensin Outokumpu ja sitten australialainen Dragon Mining heittivät vuosien ajan jätettä. Ylen mukaan poliisi on tutkinut tapausta törkeänä ympäristön turmelemisena. Wiion mukaan tapaus kuvastaa kaivosteollisuuden asennetta.

– Ympäristöstä ei tarvitse välittää, koska ainoa mikä painaa, on laki. Kun laki ja valvonta on löperöä, seuraa ongelmia.

Kunta voi estää kaivoksen perustamisen kaavoittamalla alueensa muuhun tarkoitukseen. Wiio toivoo, että Tammela punnitsisi tarkkaan hyödyt ja haitat.

– Onko kunnan johdossa laskettu, kuinka paljon menetetään, jos kesäasukkaat kyllästyvät malminetsintään? Kuka ostaa mökin tai talon, jos alueella on malmivaraus? Kuka tahtoo retkeillä kansallispuistossa, jonka lintutornista näkee avokaivoksen?

Vihreä siirtymä vauhdittaa yhteiskunnan sähköistymistä, mikä vaatii lisää akkumineraaleja. Myös EU kannustaa jäseniään kaivostoimintaan, jotta Eurooppa olisi mineraalien suhteen omavaraisempi. Kuntaliitossa on pantu merkille kasvava kiinnostus malminetsintään.

– Kaivoksella voi olla myönteisiä vaikutuksia kunnan elinkeinoelämälle ja työllisyydelle, ja verotulot auttavat palvelujen järjestämisessä. Matkailun ja ympäristön kannalta kaivos voi taas olla haitallinen. Kunnan tehtävä on selvittää vaikutukset tarkasti, elinvoimajohtaja Mikko Härkönen sanoo.

Viimeiset 25 vuotta malminetsintä on keskittynyt Keski-Lappiin, kertoo Ilkka Keskitalo. Hän on kaivosviranomaisena toimivan Turvallisuus- ja kemikaaliviraston johtava asiantuntija ja toimii ratkaisijana varauksissa ja malminetsintäluvissa.

Yhtiöt hakeutuvat myös etelämmäs. Kun Tukesin karttaa katsoo, lähes koko Tammela on jonkin varauksen tai malminetsintäluvan, entisen tai nykyisen, kattama. Keskitalon mukaan suurimpana moottorina on ollut kulta, jonka hinta on huipussaan.

Ennen kaivoslain muutosta tehdyistä varauksista valtaosa on rauennut ja uusien pinta-ala romahtanut. Ennen Suomessa oli varauksia lähes 40 000 neliökilometriä, nyt vain viisi prosenttia siitä, 2 000 neliökilometriä.

– Varausten väheneminen ja pieneneminen johtuu siitä, että varaukselle asetettiin laissa vero, euro per hehtaarilta.

Kun varauksenteko oli edullista, yhtiöt tekivät niitä leveällä pensselillä, Keskitalo selittää. Varaus on ollut yhtiölle työkalu puntaroida, kannattaako alueella yrittää malminetsintää. Varaus takaa etuoikeuden hakea malminetsintälupaa kyseiselle alueelle.

– Vielä emme tiedä, siirtyvätkö yhtiöt hinnan vuoksi puutteellisin tiedoin suoraan malminetsintähakemuksiin.

Keskitalon mukaan malminetsinnän vastustus liittyy mielikuviin. Vaikka kyse olisi vasta malmivarauksesta, suomalaisten mieliin piirtyy Talvivaara, joka sai aikaan laajaa tuhoa Kainuussa 2012. Tammelassa myös sijainti vaikuttaa suhtautumiseen. Suurin osa suomalaisista asuu Etelä-Suomessa ja monella on 200 kilometrin säteellä kesäpaikka.

– On ymmärrettävää, että vapaa-ajan asujien mielipide on lähtökohtaisesti kielteisempi kuin maanomistajien.

Suomessa on käynnissä useita kaivoskiistoja, joissa vastakkain ovat luontoarvot ja talous. Näkyvin on ollut Sodankylässä, Viiankiaavan suojellulla suolla, jonka alta löytyy kobolttia ja litiumia. EU-komissio on luokitellut brittiläistaustaisen Sakatti Miningin hankkeen strategisesti merkittäväksi. Tämä status ohjaa väistämättä myös Suomen politiikkaa. Jos hallitus niin päättää, Viiankiaavan suojelusta voitaisiin poiketa tärkeän yleisen edun kannalta pakottavasta syystä. Viime kädessä kaivoksesta päättää silti kunta.

Tutkija Johanna Leino näkee vihreässä siirtymässä selvän ristiriidan kansallisten ja globaalien tavoitteiden sekä paikallisten kokemusten ja arvojen välillä.

Ilkka Wiio pohtii luonnonsuojelua myös kristillisen etiikan näkökulmasta. Raamatussa sanotaan, että luontoa pitää viljellä ja varjella, hän muistuttaa.

Tammelan suojeluyhdistykset ovat valittaneet malminetsintäluvista hallinto-oikeuteen. Viimeisin ratkaisu hylkäsi valitukset englantilaisaustralialaisen Rio Tinto Exploration Finland Oy -yhtiön hyväksi. Yhtiö etsii mineraaleja Pohjois-Tammelasta.

Wiio tietää, etteivät valitukset menesty.

– Ne ovat silti viesti viranomaisille, päättäjille ja kaivosyhtiöille siitä, että seuraamme toimia tarkasti.

Wiion viimeisimmän paikallislehdessä julkaistun mielipidekirjoituksen jälkeen moni mainitsi, että hyvä että kirjoitit.

– Täällä ei viitsitä ottaa itse kantaa, jos vaikka naapurit tai sukulaiset eivät tykkää. Voin syntyjäni espoolaisena rauhassa rähistä.

Kaivosteollisuutta vastustetaan myös suoran toiminnan keinoin. Ympäristöliike Elokapina on keskeyttänyt Sakatti Miningin koeporauksia Viiankiaavalla.

– Kun on käytetty lailliset kanavat, sitten istutaan kaivinkoneen nokkaan, jolloin vastustukseen on reagoitava. Yhtiöiden olisi fiksua tulla vastaan ja neuvotella.

Wiio ei usko, että Tammelassa ulkopuolisten toimilla olisi suurta apua.

– Mutta jos paikallinen maanomistaja istuisi kannolla, sillä olisi vaikutusta.

Suomessa kaivosteollisuutta vastustetaan pääasiassa kansalais- ja kunta-aloitteiden ja valitusten muodossa, kertoo kaivostoiminnan paikallisesta vastustuksesta väitöskirjaa tekevä tutkija Johanna Leino Itä-Suomen yliopistosta.

Hän oli tekemässä viime vuonna julkaistua raporttia, jossa tutkittiin paikallisten suhtautumista kaivostoimintaan ja muuhun luonnonvarojen käyttöön. Myös Tammela oli mukana, tosin vähäisellä osanottajamäärällä ja kesäasukkaisiin painottuen.

Leinon mukaan vihreässä siirtymässä ristiriita kansallisten ja globaalien tavoitteiden sekä paikallisten kokemusten ja arvojen välillä on selvä. Tammelassa kaivostoimintaan suhtauduttiin melko kielteisesti, ja kansallispuistot ja vesistöt korostuivat huolina.

– Kaikkien vastaajien enemmistö koki, että tietoa saa liian vähän ja ihmisten kuuleminen ja paikallisten vaikutusten arviointi on näennäistä.

Kuntalaiset toivovat päättäjiltä aktiivisempaa roolia. Leino on huomannut, että kunnat korostavat usein, ettei niillä ole mahdollisuutta vaikuttaa malminetsintään. Näin on myös Tammelassa.

Leino huomauttaa, että kaivoslain uudistamisen ansiosta keinoja on. Heinolassa kaupunginhallitus vastusti Stedle Oy:n malminetsintälupia luontoarvojen vuoksi.

– Kun kunta ottaa aktiivisen kriittisen kannan, yhtiö joutuu pohtimaan, onko sillä edellytyksiä myöhemmin saada myönteistä kaavoituspäätöstä kaivokselle.

Koska malminetsintä lisääntyy, valtuustojen kannattaisi käydä ennakoivasti laajempaa keskustelua siitä, mitä elinkeinoja kunnassa voidaan sovittaa yhteen.

– Mitä enemmän ihmiset kokevat epäoikeudenmukaisuutta, sitä vahvempaa vastustus on. Jos taas kuulemisissa ja osallistamisessa onnistutaan, kaivostoimintaan liittyvät päätökset nauttivat laajempaa hyväksyntää.

Litiumlöydös Oy:llä on Tammelassa kaksi lainvoimaista malminetsintälupaa ja yksi, josta on valitettu. Se on kanadalaisen malminetsintäyhtiö United Legion Corporationin suomalainen tytäryhtiö, jota hallinnoi geologi Jyri Meriläinen.

– Litiumia tarvitaan kasvavassa määrin muun muassa sähköautojen akkuihin ja muuhun teolliseen käyttöön. EU tavoittelee myös raaka-aineriippuvuuden katkaisemista Kiinaan, joka hallitsee litium-markkinaa.

Yhtiöt hoitavat yhteiskuntasuhteitaan vaihtelevasti Tammelan seudulla. Meriläinen suosii avointa linjaa. Hän piti viime joulukuussa tiedotustilaisuuden kuntalaisille.

– Vastasimme kysymyksiin ja huolenaiheisiin. Suurin osa oli tyytyväisiä kuulemaansa, muutamat olivat hyvin skeptisiä. Kun keskustelin heidän kanssaan kahden, ehkä se hälvensi epäilyksiä.

Myös Rio Tinto Exploration Finlandin maajohtaja Maria Lohela kertoo sähköpostitse, että yhtiön tavoite on pitää kuntalaiset ajan tasalla ja järjestää jatkossakin avoimia keskustelutilaisuuksia. Rio Tinton toiminta tiivistyy entisestään Tammelan ja Forssan alueella. Tukes kuulutti yhtiön tuoreimmasta malminetsintälupahakemuksesta 23. toukokuuta.

Litiumlöydös Oy:n Meriläisen mukaan Tammelan nyt tunnetut litium-esiintymät eivät vielä mahdollista kaivostoimintaa.

– Nykytietämykseni mukaan alueen tutkimuksissa ei ole vielä löytynyt tarpeeksi suuria ja korkeapitoisia esiintymiä niiden taloudelliseen hyödyntämiseen.

Tästä huolimatta yhtiö ei vielä ole luopumassa malminetsintäluvistaan. Meriläisen mukaan toimeksiantaja punnitsee eri vaihtoehtoja, kuinka edetä Tammelan kohteellaan.

Lähde: GTK, TUKES

Pitkospuilla vastaan kävelee koululaisia, retkeilijöitä ja koiranulkoiluttajia. Sisiliskot lämmittelevät auringossa. Tupasvillat heiluvat tuulessa.

– Ihmisellä ei pitäisi olla oikeutta hyödyntää luontoa rajattomasti. Luonnolla on itseisarvo, Ilkka Wiio sanoo.

Hän työskentelee kirkkoherrana Humppilan seurakunnassa ja pohtii luonnonsuojelua myös kristillisen etiikan näkökulmasta.

– Raamatussa sanotaan, että luontoa pitää viljellä ja varjella. Viljelty on maailman sivu, mutta varjelu ei ole onnistunut. Jos maailma on Jumalan taideteos, aika kamalan näköiseksi olemme sen pilanneet.

Teologiassa puhutaan parannuksen tekemisestä. Jos kohtelee lähimmäistä huonosti ja havahtuu siihen, vääryyden voi yrittää korjata.

– Globaalissa etelässä luonnontuhot ovat suurempia kuin meillä, mutta siellä monet kirkot pohtivat, että parannus ei koske vain ihmisten välisiä suhteita vaan myös ihmisen suhdetta luontoon. Ihmisen pitää korjata luonnolle aiheuttamansa vahinko.

Kaivoksia vastustavia pidetään täällä viherpiipertäjinä, mutta se ei haittaa Wiioa. Forssan seutu on syntynyt tehtaan ympärille, joten tapana on pitää teollisuutta matkailua tärkeämpänä elinkeinona.

– Moni ajattelee kaivoksen tuovan työpaikkoja tai elinvoimaa. Mutta kaikille vähänkään luonnossa liikkuvalle mahdollisen kaivoksen läheisyys on hälyttävää.

Tammelassa aktiivisen vastarinnan vahvuus on pieni.

– Ehkä kyse on hämäläisestä jähmeydestä. Harva ajattelee pidemmälle, koska kaivoshankkeiden eteneminen on niin hidasta, Wiio pohtii.

– Kyllä minua vähän uuvuttaa ja lannistaa, mutta en voi antaa periksi. Huumori vain muuttuu mustemmaksi, hän naurahtaa.

Tukesin mukaan myös RMI Finland Oy -malminetsintäyhtiö on tehnyt Tammelan alueelle ulottuvan malminetsintälupahakemuksen, jota ei ole vielä käsitelty.

Artikkelia varten on haastateltu myös Tammelan kunnanjohtajaa Juuso Alataloa sekä Kuntaliiton ympäristöjohtajaa Päivi Paavilaista.