Image

Imagen pääkirjoitus – Kai Sadinmaa: Jos kirkko keskittyy pöhisemään brändistä, kaikki menee pieleen – armon ja rakkauden kirkolle olisi suurta tilausta

Imagen pääkirjoitus – Kai Sadinmaa: Jos kirkko keskittyy pöhisemään brändistä, kaikki menee pieleen – armon ja rakkauden kirkolle olisi suurta tilausta
Maailma on tuhon partaalla ekologisesti, sosiaalisesti, moraalisesti ja kirkko miettii miten olla trendikkäästi ajan hermolla, kirjoittaa Imagen vieraileva päätoimittaja Kai Sadinmaa.
Julkaistu: 23.11.2021

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon johtajat heräsivät todellisuuteen, kun kirkon massiivinen jäsenkato alkoi paljastua vuosituhannen vaihteessa. Se oli sokki. Epätoivo valtasi piispat ja papit, kun eläkevirat olivat uhattuna. He alkoivat haikailla menneitä suuruuden päiviä, valtionkirkon kulta-aikoja Kekkoslovakiassa, jolloin maailma oli vielä järjestyksessä, miehet olivat miehiä ja naiset naisia, vanhempia toteltiin, opettajia ja pappeja kunnioitettiin, oli tupot ja devalvaatiot ja elävä myytti talvisodan hengestä ja yhtenäisestä kansakunnasta. Nostalgiaan takerruttiin soittamalla suomettumisen säveliä kansakunnan kollektiivisessa muistissa. Kynsin hampain pidettiin kiinni Suvivirrestä, kadotetun valta-aseman symbolista, murskautuneen yhtenäiskulttuurin jäänteestä.

Kirkko Helsingissä julistautui muutoksen etujoukoksi. Aloitettiin taistelu jäsenkadon pysäyttämiseksi kalliilla ja näyttävillä mainoskampanjoilla, rekrytoimalla konsultteja kertomaan miten evankeliumia pitäisi julistaa nykynuorille, millaiseen pakettiin kääriä se laatutietoiselle kuluttajalle. Enää ei puhuttu seurakuntalaisista vaan asiakkaista. Evankeliumista tuli tuote, joka piti tuunata eri asiakasryhmille. Ryhdyttiin kosiskelemaan yrityksiä ja rikkaita kirkollisveron maksajiksi. Pohdittiin, voisiko kirkko maksukykyisten houkuttelemiseksi rakentaa hengellisiä luksustiloja kilpailemaan rikkaiden olohuoneiden kanssa. Enää ei julistettu evankeliumia vaan kirkoissa järjestettiin uuden toimintakulttuurin luomiseksi innovaatioiltapäiviä Slushin hengessä. Paikalle ei kutsuttu päähänpotkittuja ja syrjäytettyjä vaan innovatiivisia innovaattoreita, jotka innovoivat innovatiivisia innovaatioita.

Jos kirkko haluaa olla oikeasti kirkko, sen on suljettava köyhät syliinsä, lopetettava oman asemansa varmistelu ja ihmisten kosiskelu.
Kai Sadinmaa

Samaan aikaan kun hyvinvointivaltiota on romutettu Oy Suomi Ab:ksi, niin kirkon johtoon, erityisesti Helsingissä, on valittu poliittiseen oikeistoon sitoutuneita muutosjohtajia, jotka bisnesajattelun hengessä kehittävät seurakuntien uutta toimintakulttuuria. Avainsana on palvelumuotoilu. Vanha ei kelpaa, ei julkisuudelta piilossa toimivat perinteiset ja vakiintuneet työmuodot, vaan pitää olla uutta, dynaamista ja seksikästä, julkisuuskynnyksiä rikkovaa. Bisnespapit tuottavat identiteettinsä ja substanssinsa kadottaneelle kirkolle hetkellisiä illuusioita. Sisällöllä ei ole väliä, kunhan on pöhinää. Superlatiiveja ja amerikankielisiä sanoja. Miten välittää ihmisille Jumalan armoa ja rakkautta, ei ole tärkeä kysymys, miten löytäisi markkinaraon, taas on. He haistavat sopivia saumoja, puhaltavat happening-teologisia kuplia ja toteuttavat teologista markkinointihumppaa, jossa toimintaa ei ohjaa evankeliumi vaan viestinnällinen kärki. He antavat köyhälle almun ja pitävät huolta, että se myös näkyy ja kuuluu julkisuudessa.

Maailma on tuhon partaalla ekologisesti, sosiaalisesti ja moraalisesti, ja kirkko miettii, miten olla trendikkäästi ajan hermolla. Ihmisillä on valtava hengen nälkä, he ovat nääntymässä merkityksen puutteeseen, ja kirkko keskittyy brändäämiseen, imagon kirkastamiseen, näivettyen pelkäksi palveluntuottajaksi. Ihmiset kamppailevat kuolemanpelon, olemassaolon rajallisuuden kourissa samaan aikaan kun kirkollinen johto tanssii tähtien kanssa, järjestää ensitreffejä alttarille ja käyttää virkaa omien etujensa ajamiseen.

Kirkko ei voi kuin hävitä taistelua markkinoista. Sen ei tule mainostaa omaa ”tuotettaan”, ei brändätä sitä maailmankatsomusten markkinoille vaan taistella toisella tasolla, Jumalan armon ja rakkauden valtakunnan todellisuudesta käsin. Jos kirkko haluaa olla oikeasti kirkko, sen on suljettava köyhät syliinsä, lopetettava oman asemansa varmistelu ja ihmisten kosiskelu. Sen on luovuttava totuuden ja oikean opin omistamisesta, suostuttava epävarmuuteen, katsottava syvälle omaan rikkinäisyyteensä, oltava kirvelevänä suolana materialistisen kulutus- ja kilpailuyhteiskunnan iholla, otettava risti ja seurattava tinkimättömästi ja rohkeasti Nasaretin Jeesusta.

Twitter: @KaiSadinmaa1

Sähköposti: kaisadinmaa@gmail.com

Kai Sadinmaa on entinen pappi. Helsingin tuomiokapituli erotti hänet evankelis-luterilaisen kirkon pappeudesta elokuussa 2021.

3 kommenttia