Kahden lähes unohdetun pojan esiinmarssi Veikkausliigan tähtitaivaalle on hieno tarina ja tärkeä opetus suomalaiselle jalkapallolle
Seinäjoen Jalkapallokerhon Kasper Paananen ja Markus Arsalo ovat nousseet pelipaikkansa eliittiin Veikkausliigassa. Ennen läpimurtoaan molemmat kulkivat useita vuosia suomalaisen jalkapalloväen tutkan ulkopuolella. Nyt 22-vuotiaat pelaajat voisivat olla mielenkiintoisia täsmäaseita jopa EM-kisoihin valmistautuvalle Pikkuhuuhkajat-ryhmälle.
Veikkausliiga-ennakoissa keskikastiin povatun Seinäjoen Jalkapallokerhon alkukausi on ollut vakuuttava: joukkue on kerännyt neljästä ensimmäisestä ottelusta täydet 12 pistettä kaataen kotonaan muun muassa HJK:n ja hakien vieraspisteet Ahvenanmaalta. Voittoputki on tuonut sarjan piikkipaikan.
Seinäjokisten riemukulku tuskin tulee jatkumaan nähdyn kaltaisena. Tiukkaan testiin ryhmä joutuu jo heti toukokuussa, kun edessä on muun muassa vierasreissut Kuopioon ja Töölöön. Silti jo neljän ensimmäisen kierroksen perusteella voidaan sanoa, ettei SJK:ta voida laskea pois mitalikamppailusta.
Aivan olennainen kysymys joukkueen europaikkajahdin kannalta on, pystyvätkö vakuuttavasti esiintyneet Kasper Paananen (s. 2003) ja Markus Arsalo (s. 2002) jatkamaan erinomaisia otteitaan.
”Vaikka Paanasen läpimurto Bolognassa jäi jossain määrin piippuun, vuodet Italiassa jättivät jälkensä SJK-pelaajaan. ”
Paananen ja varsinkin Arsalo ovat nousseet Veikkausliigan valiopelaajien joukkoon jossain määrin puskista. Molempien läpilyönti liigassa tapahtui vasta viime kaudella päälle 20 vuoden iässä. Reitti liigafutiksen kärkikaartiin on siten ollut täysin erilainen kuin vaikkapa paljon hehkutetuilla teinilupauksilla Matias Siltasella ja Djoully Nzokolla, jotka tätä nykyä tahkoavat ulkomaan kentillä.
Vuodet 2019–2023 oululaislähtöinen Paananen vietti Bologna FC:n organisaatiossa. Vastuu Pohjois-Italiassa vaihteli, ja tie seuran kivikovaan ykkösjoukkueeseen osoittautui liian haastavaksi. Italian-vuosina myös kutsut poikamaajoukkuepaitaan hiljalleen vähenivät.
Palattuaan takaisin Suomeen vuonna 2023 kaksikymppisen Paanasen tilille tuli ensimmäisellä SJK-kaudella vaivaiset kolme liigaminuuttia. Tässä vaiheessa tuskin kovin moni osasi aavistaa, että kaksi vuotta myöhemmin sama herra johtaisi Veikkausliigan maalipörssiä.
Vaikka Paanasen läpimurto Bolognassa jäi jossain määrin piippuun, vuodet Italiassa jättivät jälkensä SJK-pelaajaan.
Yksi Bologna-ajoista Paanasen osaamispankkiin jäänyt tekijä on ensinnäkin taito saada aikaan nopean latauksen laukaus paineistettuna. Viimeistelysuoritus ei ole suuri tai järin näyttävä, vaan enemmän eräänlainen tökkäys, kova syöttö tai kliininen ohjaus yleensä maalin alakulmaan.
Paanasen kuluvan kauden neljästä liigamaalista kolme on noudattanut pääasiassa samaa logiikkaa: tila on ollut pieni, usea vastustajapelaaja on antanut painetta ja Paanasen asento on ollut hieman viistossa tai epätasapainossa, mutta hän on silti pystynyt viimeistelemään laadukkaasti vasemman jalan napakalla latauksella.
Paanasen maalit tarjoavat myös oivan vinkin juniorivalmentajille: kannattaako maalintekoa harjoitella esimerkiksi pitkistä kuljetuksista tai harhautussarjojen päätteeksi boksin rajalta vai sittenkin lähempää maalia horjutettuna, vähillä kosketuksilla ja vastustajapelaajan blokin takaa?
”Toisin kuin moni muu nuorehko jalkapalloilija, Paananen ei ole niin sanottu episodinen pelaaja. ”
Pääasiassa toisena hyökkääjänä tai hyökkäävänä keskikenttäpelaajana viihtyvä Paananen on ikäisekseen pelikypsä. Myös tämä on mitä suurimmassa määrin satoa Italiasta. Pelikypsyys näkyy ennen muuta siinä, että Paananen pyrkii ja onnistuu pallottomalla liikkeellään luomaan joukkueelleen toistuvia etutilanteita suhteessa vastustajaan.
Kentällä Paananen tunnistaa, milloin hänen kannattaa liikkua esimerkiksi vastustajan puolustuslinjan etupuolelle palloa vastaan ja milloin vastustajan puolustusmuotoa tulee horjuttaa selustaan suuntautuvalla pystyjuoksulla. SJK:n pelimalli antaa Paanaselle mahdollisuuden liikkua laajalla säteellä ja osallistua rotaatioihin ja syöttökombinaatioihin.
Liigaotteluissa 22-vuotias vasuri saattaa olla toisinaan pitkiäkin aikoja ilman pallokosketuksia. Se ei kuitenkaan tarkoita, että Paananen olisi pelin ulkopuolella. Vastustajapelaajien etäisyyksiä repivä selustajuoksu on olennainen peliteko siinä missä murtava läpisyöttökin. Vaikka Paananen jää monesti ilman syöttöä, hän pystyy terävillä spurteillaan luomaan tilaa esimerkiksi sentterinä pelaavalle gambialaiselle Momodou Bojangille.
Toisin kuin moni muu nuorehko jalkapalloilija, Paananen ei ole niin sanottu episodinen pelaaja. Episodisuudesta on puhunut muun muassa Pikkuhuuhkajien apuvalmentaja Gert Remmel, joka on tarkoittanut termillä pelaajaa, joka tekee kentällä sinänsä säväyttäviä tekoja mutta jonka luotettavuus, suoritusvarmuus ja sitä myöten lisäarvo joukkueelle jää lopulta perin vähäiseksi.
Paanasella ei ole varsinaista erityisominaisuutta, jolla hän erottuisi muista pelaajista. Hän on monessa asiassa tasaisen varma. Kentällä Paananen on jatkuvasti pelattavissa, hän pystyy jatkamaan peliä vähillä kosketuksilla, potkutekniikka on riittävän hyvä ja kosketus palloon tarpeeksi laadukas. Paananen ei ole kookas, mutta häneltä on vaikea riistää palloa. Kontrolli palloon ja lyhyehkö askeltiheys mahdollistavat nopeat pallolliset ratkaisut.
Jos jokin asia Paanasen pelaajaprofiilissa on huomionarvoinen, se on taito edistää joukkueen etenemistä omilla valinnoilla.
Paananen tunnistaa tyhjät tilat ja osaa hakeutua niihin tarkoituksenmukaisen peliasennon säilyttäen. Jos Paananen on esimerkiksi vastustajan keskikenttä- ja puolustuslinjan välissä, hän kykenee kääntämään rintamasuuntansa liikkeen samalla säilyttäen niin, että voi jatkaa peliä yhdellä kosketuksella eteenpäin. Kevyt gasellimainen askellus auttaa siinä, ettei liike ole katkonaista start–stop–start-tyyppistä. Tällaista osaamista näkyy suomalaisilla juniorikentillä sen verran harvoin, että Paanasen Italian-vuosien merkitystä ei voi tässäkään asiassa väheksyä.
”Arsalon urakaarta tarkasteltaessa ei olisi yllättävää, jos ulkomaat kutsuisi miestä piakkoin. ”
Tampereella ja Turussa jalkapallo-oppinsa saanut 22-vuotias Markus Arsalo on ponnistanut Veikkausliigan eturiviin vielä Paanastakin enemmän tuntemattomuudesta. Kuvaavaa esimerkiksi on, että Arsalon tilillä ei ole ainuttakaan poikamaaottelua.
Länsi-Suomen alueleireillä puolustava keskikenttäpelaaja kyllä pyöri säännöllisesti, mutta valtakunnallisissa pelaajakartoitustapahtumissa hänen edellään olivat muun muassa sellaiset 2002 syntyneiden ikäluokan kärkinimet kuin Santeri Väänänen, Juho Kilo ja Naatan Skyttä. Vuonna 2018 Arsalo väänsi B-poikien Ykköstä ja Kakkosta samaan aikaan, kun ikäluokan lupaavimmat loistivat 17-vuotiaiden SM-sarjassa, osa jopa aikuisten tasolla.
Pelityyliltään Arsalossa on jotakin samaa kuin Huuhkajien Rasmus Schüllerissä. Kentällä Arsalo ei piiloudu, vaan hän haluaa ottaa vastuuta. Hän kykenee vastaanottamaan taklauksia menettämättä tasapainoaan. Syöttövalikoima on riittävän monipuolinen, eikä Arsalo pakota peliä. Syöttöjään Arsalo osaa viivyttää tai salata sen verran etevästi, että ratkaisuja ei ole aina helppo aavistaa.
Lapikkaasta lähtee pitkä syöttö, jos pelitilanne niin kutsuu, mutta Arsalo osaa rakentaa peliä myös lyhyillä kombinaatioilla ja käyttösyötöillä toisen SJK:n pohjapelaajan Valentin Gascin kanssa.
Viimeisen vuoden aikana puolustava keskikenttäpelaaja on kehittynyt myös pallon riistämisessä: enää Arsalo ei riko tai höntyile yhtä herkästi kuin aiemmin, vaan pystyy voittamaan pallon ennakoiden ja kovaa mutta puhtaasti.
Kaiken edellä esitetyn lisäksi Arsalon tyylissä pelata on tärkeä lisäulottuvuus, joka kuvaruudun välityksellä jää helposti pimentoon. Monelle nuorelle pelaajalle kelpaisi oivaksi opiksi se tapa, miten Arsalo ohjaa joukkuetovereitaan kentällä. Kädellään hän osoittaa esimerkiksi vapaita kanssapelaajia tai parhaita syöttösuuntia. Kun seuraavan kerran katsot SJK:n peliä, kiinnitä huomiota erityisesti Arsalon eleisiin pallon ollessa vaikkapa SJK:n toppareilla tai laitapelaajilla. Jalkapallo on suuressa määrin myös kommunikointia.
Kentällä Arsalo on jatkuvasti pelin sisällä ja toimii eräänlaisena linkkipelaajana puolustuksen ja hyökkäyskolmanneksen välillä. Juuri nyt Arsalo ja argentiinalainen Gasc muodostavat yhden liigan vankimmista keskikentän pohjaduoista. Kaksikon toisiaan täydentävät liikkeet ovat kaunista katseltavaa: kun Gasc putoaa toppareiden väliin hakemaan palloa, Arsalo liikkuu seuraavaan linjaan prässäävien vastustajapelaajien selän taakse – ja toisinpäin. Vertailun vuoksi HJK:ssa tällainen keskikenttäpelaajien yhteistyö on alkukaudella loistanut poissaolollaan.
Ei ole liioiteltua sanoa, että Arsalon viimeisen kahden vuoden kehitysaskeleet ovat olleet jopa valtavia – pelasihan mies vielä vuonna 2023 SJK:n reservijoukkueessa. Arsalon urakaarta tarkasteltaessa ei olisikaan yllättävää, jos ulkomaat kutsuisi miestä piakkoin. Juuri Schüllerin tapainen ura, sisältäen etenkin ison roolin Ruotsissa, voisi olla SJK-syöttökoneelle täysin mahdollinen. Päättäväisyydestä ja valmiudesta työntekoon se ei ainakaan jää kiinni.
”Sekä Paananen että Arsalo ovat tehneet alkukauden otteillaan itsestään vaihtoehdon Pikkuhuuhkajien EM-kisaryhmään.”
Alle 21-vuotiaiden EM-lopputurnaus alkaa noin puolentoista kuukauden kuluttua. Slovakian kisoihin valmistautuvan Pikkuhuuhkajat-ryhmän kokoonpano on ollut jo pitkään varsin kiinteä ja luottomiehet lähes kiveen hakattuja.
Päävalmentaja Mika Lehkosuo apureineen on kuitenkin mielenkiintoisten valintojen edessä: pelaajien tilanteet seurajoukkueissa ovat muuttuneet sitten EM-karsintojen. Joillakin käyrä osoittaa ylöspäin, toisilla enemmän alaspäin.
Kumpikaan SJK:n kulmakivipelaajista ei ole toistaiseksi esiintynyt alle 21-vuotiaiden maajoukkuepaidassa. Sekä Paananen että Arsalo ovat kuitenkin alkukauden otteillaan tehneet itsestään vaihtoehdon Pikkuhuuhkajien EM-kisaryhmään.
Voisiko Paananen ohittaa nokkimisjärjestyksessä vaikkapa HJK:n Liam Möllerin? Pikkuhuuhkajien keskikenttärykmentti on ollut vahva, mutta olisiko Arsalolla mahdollisuus kiilata esimerkiksi KuPSin Doni Arifin ohi? Stevie Grieven luotsaaman nipun hyvä alkukausi ei ole ainakaan heikentänyt kummankaan SJK-pelaajan osakekurssia.
Lehkosuon, Remmelin ja kumppaneiden avainperiaatteet, kuten oman rangaistusalueen viivan puolustaminen, välittömän paineen antaminen palloon ja selustaan hyökkääminen, ovat eittämättä Pikkuhuuhkajat-pelaajien takaraivoissa. Ryhmään ei ole vaivatonta kivuta karsintaporukan ulkopuolelta. Arsalon ja Paanasen kehitysaskeleet ovat kuitenkin osoittaneet, että kaksikko pystyy omaksumaan pelillisiä suuntaviivoja tarvittaessa nopeastikin.
Löytyi Paanasen tai Arsalon nimi alle 21-vuotiaiden EM-kisajoukkueen listasta tai ei, yksi asia on varma: kumpikin 22-vuotiaista pelaajista on tehnyt itsestään elintärkeän palasen nuorehkolle seinäjokisjoukkueelle.
SJK-fanien kannalta lupaavaa on, että kehityskaton rajat eivät ole tulleet vielä vastaan sen enempää Paanasen kuin Arsalonkaan kohdalla.
