Käärijä myöntää viisuvuoden menneen liian lujaa: ”Nukuin liian vähän, söin miten sattuu ja juopottelin”

Hymy on leveä ja iho ruskea. Mustan pottatukan sijaan päässä on vaalea pörrö, mutta miehestä ei voi erehtyä: hän on itsensä musiikin maailmankartalle Cha cha cha -jättihitillään singonnut Käärijä eli Jere Pöyhönen, Tikkurilan oma poika, joka on aiheuttanut hysteriaa Suomessa ja maailmalla.

– Tulin juuri Kyprokselta ja alla on myös kesän rusketusta. Mutta ei tämä kauan kestä, hän puhkeaa nauruun.

Levon jälkeen on taas aika puskea. Tällä hetkellä Käärijä kiitää jo Euroopassa: Saksa, Ranska, Englanti, Alankomaat.. Ja heti perään alkaa jouluun asti kestävä Suomen-rundi. Lienee syytä sanoa, että vientiä on.

Mutta suurin Käärijä-huuma on jo laantunut.

– Nyt jos lähden tuonne kadulle, voin olla jo suhteellisen ok. Siksi ajattelenkin, että ei helvetti, oliks se nyt siinä? Ihmiset eivät tule enää niin hulluna kimppuun.

Nyt on Jeren mukaan menossa se vaihe, että hänen suosionsa on menossa normaalimpaan suuntaan ja hänen on aika opetella elämään arkea.

– Totta kai se on pidemmän päälle parempi, aivan varmasti. Uskon, että pystyn sen hanskaamaan, koska kyllähän mä hanskasin sen sekasorronkin.

Jere on nyt eri Jere kuin viisuhurman aikaan. Hän on entistä isompi, fyysisesti. Hän sanoo ottaneensa kiloja lisää ja vaihtaneensa hiustyyliä.

– Ehkä muutenkin olen muuttunut. Voihan olla, ettei minua enää tunnisteta niin hyvin.

Hän arvelee saaneensa 15 kiloa lisää painoa hurjan vuotensa aikana. Kova työ ja stressi laittoivat miehen koville ja se alkoi näkyä ja tuntua. Jere myöntää, että kunto ei ollut enää kovin hyvä, vaikka miehellä olikin kova pohjakunto nuoruusajan urheilun ansiosta.

– No sanotaan näin, että fyysisen kunnon ylläpitäminen meni perseelleen. Koko viime vuoden nukuin liian vähän, söin miten sattuu ja juopottelin keikkojen jälkeen. Nyt koitan saada siltäkin osin uutta rytmiä ja ryhtiä elämään.

Meininki on muuttunut, Jere ilmoittaa. Keikkapaikkojen takahuoneessa ei ole tarjolla enää ollenkaan alkoholia, vain vettä ja proteiinia.

– Kroppa on käynyt ylikierroksilla, joten on aika muutokselle. Olen laittanut kokonaan alkoholin tauolle ja ruokavalion kuntoon. On pakko, muuten pää räjähtää.

Jere arvelee, että moni nyt huokaa ääneen, että tuolla miehellä on vain huono itsekuri.

Mutta ei, jokainen saa Jeren puolesta tulla vaihtamaan elämää hänen kanssaan.

– Voin sanoa vain, että tulkaa itse kokeilemaan tätä alaa. Kaikkihan on pelkkää juhlaa ja hyvän fiiliksen tavoittelua, just joo….

Kolme vuotta sitten Jere Mikael Pöyhönen toimi asuntoesittelykuvien käsittelijänä veljensä yrityksessä. Hän oli julkaissut ensimmäisen Käärijä-biisinsä jo vuonna 2014 ja vietti paljon aikaa musiikkistudiolla. Tuleva tähtiartisti asui Malmilla yksiössä veljensä asunnossa ja eli kädestä suuhun.

Hän oli ollut suurimman osan aikuiselämästään työttömänä tai sairaslomalla. Ja saanut joskus potkutkin varastolta.

– Siinä vaiheessa ei ollut kummoistakaan elintasoa ja jouduin kaupan kassallakin monta kertaa miettimään, mihin rahat riittävät.

Kun Jere käveli kadulla, kukaan ei katsonut pitkään perään. Päivisin Jere soitteli töidensä lomassa pitkiä videopuheluita kitaristi Jukan kanssa.

Sitten tapahtui ihmeitä ja Käärijä valittiin mukaan UMK-kilpailuun.

Vielä keväällä 2023, UMK-artistien haastattelupäivänä ennen biisien julkaisua, Jere sai istua yksin omassa pöydässään. Media sivuutti tuntemattoman pottatukan ja jututti tunnetumpia kilpailijoita.

– Muistan miten nauroin pikku skumppapäissäni, että ”perkele, nämä ei tiedä mitä tulee tapahtumaan. Että ne tulee vielä itkemään perään.” Ja niinhan ne itkikin. Eikä minun tehnyt mieli antaa sellaisille medioille mitään aikaa myöhemminkään, mutta totta kai jouduin sitten taipumaan. Mutta ehkä jos olisin ollut independent-artisti, olisinkin sanonut, että pitäkää tunkkinne!

Tilanne muuttui hetkessä, kun euroviisujen karsintabiisi Cha cha cha saatiin eetteriin. Yhtäkkiä selkään taputtelijoita riitti jonoksi asti, mukana niitäkin, jotka olivat äsken katselleet häntä nenänvartta pitkin.

Viimeinen naula arkkuun oli UMK-voiton jälkeen oli Euroviisut, jonka jälkeen karuselli pyöri jo täyttä vauhtia. Jere teki 3–4 keikkaa viikossa, treenasi, teki haastatteluja ja viisumateriaaleja, sovitti asuja ja ramppasi kissanristiäisissä. Vuorokaudessa meinasivat tunnit loppua kesken.

– Viikkoa ennen Euroviisuja sairastuin 39 asteen kuumeeseen. Olin loppuun palanut, kirjaimellisesti.

Päivä oli alkanut jo aikaisin aamulla ja tauti iski Ylellä Puoli seitsemän -ohjelman lähetyksessä. Pasilasta Jeren olisi pitänyt vielä jatkaa treeneihin.

– Olin ihan rikki. Minun oli pakko sanoa, että lähden himaan, mä en voi nyt hyvin.

Silloin artisti sanoi ensimmäisen kerran, että nyt nämä aikataulut täytyy tehdä uusiksi.

– Poika oli niin loppu. Jokainen halusi jotain ja joo joo -miehenä suostuin kaikkeen. Samaan aikaan oli kova stressi kaikesta ja meillä oli paljon haasteita esimerkiksi euroviisujen ääniraitojen kanssa. Jouduimme nauhoittamaan heille varmaan kymmenen versiota.

Euroviisujen aikaan ja jälkeen Jeren Instagram räjähti ja viestejä paukkui kaikista kanavista.

– Alussa mitkään radiot tai lehdet eivät olleet kiinnostuneita musta, mutta yhtäkkiä Käärijälle olikin aikaa joka paikassa.

Keikat alkoivat pyöriä vinhasti ja niitä tehtiin alihintaan, kunhan vain pääsi esiintymään.

– Se oli osittain virhe, mutta duesit eli oppirahat on maksettava, mä uskon siihen. Ahneella on paskainen loppu. Olen iloinen, että teimme sen sillä tavalla, tulipa käytyä läpi monet pienet festarit, joilla ei enää ole varaa tähän sirkukseen.

Kesken pahimman huuman maaliskuussa 2023 iltapäivälehdet uutisoivat: Käärijä-bolero on kadonnut. Euroviisujen olivat saaneet aikaan kansallisen bolerokiiman. Nyt laulajan ikoninen esiintymisasu oli tipahtanut raolleen jääneestä auton takaluukusta, kun yhtye oli keikkamatkalla.

– Muistan, että olin hermona ja hakkasin auton rattia, kattoa, kaikkea. Olin niin raivona ja stressaantunut, että suorastaan pimahdin.

Jere pyysi seuraajiltaan apua ja lopulta boleron löysi espoolaisperhe. Todellisuudessa tilanteessa ei ollut mitään hätää, sillä uusi bolerokin ehdittiin tehdä jo ennen kuin vanha palautui omistajalleen.

– Siinä vaiheessa tajusin, että nyt menee yli. Karjuin, riehuin ja potkin. Olin kuin eläin. Jo sitä ennen läheiset varoittelivat vauhdista, mutta olen sellainen tyyppi, että minä hoidan tämän vaikka kuolleena, hän naurahtaa.

Silloin keitti yli. Mitään ei enää jaksanut. Vaikka kaverit, äiti tai isä soittivat, hän ei jaksanut vastata. Hän oli niin loppu, että ei enää pystynyt puhumaan kenellekään.

– Halusin vain unohtaa kaiken. Ihan kaikki oli liikaa. Olisiko ollut vuosi sitten, kun tehtiin päätös, että nyt ei tehdä hetkeen mitään haastatteluja. Oli sen verran haipakkaa, Jere tuhahtaa.

Mutta keikkaa oli painettava, kun rauta oli kuumaa. Mies eli kuin sumussa, kaupungin ja lavat vaihtuivat ja vauhti oli hurja.

– En sanoisi, että se oli sokki, mutta kyllä se aikamoinen koettelemus oli. Kuvittelin olevani valmis, mutta voiko lopulta olla valmis mihinkään? Heti kun se biisi julkaistiin, tajusin, että nyt lähtee käsistä!

Käärijä-villitys sai aikaan kaikenlaista. Käärijä sai kuvallaan koristetun suuren muraalimaalauksen Tikkurilaan, Vantaan kaupungin mitalin ja kaupungin maksaman vuokra-asunnon. Linnan juhlissa Käärijä oli illan kuvatuin vieras.

– Jossakin kohtaa mietin, että mihin sitä on tullut lähdettyä. Julkisuus oli aika rajua. Jere ei enää ollut siinä, vaan paikallani oli sirkusapina, jota kuvataan – asia tai esine, jota saadaan höykyttää, miten halutaan.

Oli tehtävä muutoksia, hän ei voinut enää olla jokapaikan Käärijä. Silloin tiimiin palkattiin lisää ihmisiä, ja Jeren ei enää tarvinnut olla mukana jokaisessa palaverissa.

– UMK-vuosi taisteltiin läpi ja vasta tänä vuonna aloin vihdoin saada rytmiä arkeeni.

Jättimäisen suosionsa jälkeenkin Jere on rauhallinen ja sosiaalinen kaveri, joka nauttii ihmisten seurasta.

Mutta sen hullunmylly sai aikaan, että hän on vetäytyneempi.

– Arkena en enää välttämättä hakeudukaan toisten seuraan ja ihmismassat jopa ahdistavat. En jaksa hölöttää ja hauskuuttaa muita koko ajan kuten ennen tein. Se on johtanut siihen, että minulta kysytään: ”Onko kaikki hyvin, oletko surullinen?”

Mutta Jerellä on kaikki nyt hyvässä mallissa, oma aika ja oma koti vain ovat entistä rakkaampia.

Musiikkiura ja suosio ovat mahdollistaneet uuden asunnon ostamisen. Kodissa on vaalea sisustus ja korkeat huoneet. Matka yksiöstä Helsingin Malmilla on suuri.

– Tämä asunto on yhden unelman täyttyminen. Joskus kun kävelen täällä, taputan itseäni olkapäälle, että perkele, aika siistiä. Elintasossa entiseen on huima ero.

Samaan hengenvetoon hän tähdentää, ettei tässä miljoonissa kylvetä. Mutta sen verran hän itseään hemmottelee, että ostaa itselleen joka vuosi uuden kultaketjun. Ja reissussa on kiva yöpyä paremmissa hotelleissa.

– Moni ajattelee, että ihminen on onnellinen, kun hän saavuttaa jotain. Mä olen ihan viime kuukausien sisään alkanut opetella olemaan kiitollinen asioista. En tarvitse liikaa, eikä mun tarvitse näyttää kenellekään mitään.

Niinpä hänen ranteessaan eivät Rolexit roiku eikä kaapissa nähdä kalliita merkkivaatteita.

– Tiedän, että pärjään aika vähällä. Tie onnellisuuteen on vapaudessa, ei rahassa. Lopulta vain pieni osa pystyy Suomessa elättämään itsensä pelkästään musiikilla. Jos pääset siihen pisteeseen, ole perkele siitä onnellinen!

Jere ei ole antanut suosion nousta päähän.

– En usko, että olen muuttunut kusipääksi, mutta ehkä asioista tuli jossakin vaiheessa itsestään selviä. Ja sitten et yhtäkkiä ole tyytyväinen enää mihinkään. Jos raha-asiat, parisuhdeasiat ja terveys ovat balanssissa, onnellisuus on siinä. Mitä muuta enää voi tarvita?

Meikki Noora Varrio. Stylisti Sanna Silander.