Suzanne huokasi syvään, kun kerroin haaveestani ehtiä ensimmäisenä Itämeren pohjaan korjaamaan katkenneen kaapelin
Ilmasto, huolestuttava tilanne kaiken kaikkiaan, Munkkiniemen herra mutisi jonon jatkona Bakun ilmastokokouksessa.
29.10. Xi Jinping oli pakottanut orkesterin soittamaan illallisten yhteydessä Apulannan (?) kappaleen Valot pimeyksien reunoilla. Mitä muutakaan pienen maan presidentti voi sanoa Kiinan presidentille kuin ”Kiitos, Apuranta on yksi kaikkien aikojen suosikeitani Tomas Ledinin ohella!”.
30.10. Murmelipäivä vaihteeksi Kiinassa. Rennohkolla katukielellä ilmaistuna: ”Mihin tahansa käännän mä pään, siellä toimittaja Lauri Nurmen mä nään”.
30.11. Erimielisyydet katoavat ja kansat lähentyvät, kun saimme luvan kuljettaa siipikarjan lihaa Suomesta Kiinaan, jossa on 1 410 miljoonaa asukasta, mutta ei ainuttakaan kanaa.
31.10. Kiusaantunut hiljaisuus, kun ”Saulin” kanssa varoitamme tahoillamme Putinin Venäjästä. Maailmanpolitiikka on kuin lapsi, joka kyllästyy omaan mökötykseensä kaivatessaan halpaa kaasua.
2.11. Muutin uuden vuoden puheeni nauhoitetusta suoraksi korostaakseni, kuinka nykyisessä geopoliittisessa tilanteessa yllättäviä asioita voi tapahtua, mutta ei huolta, suomalaisilla on presidentti, joka kykenee reagoimaan niihin nopeasti. ”Siis korostaaksesi itseäsi suhteessa edeltäjiisi?”, Suzanne kysäisee rakastuneen ilkikurisena niin kuin puolisot tekevät.
”Joskus mietin, mikä minua vaivaa, mutta sitten olenkin jo ehtinyt muualle.”
3.11. Ehkä ylikunnosta voi olla haittaakin. Saavuttuani Kiinasta syöksyin Tampereelle vatkaamaan kättä NHL-joukkueiden pukukoppeihin. Joskus mietin, mikä minua vaivaa, mutta sitten olenkin jo ehtinyt muualle.
4.11. Arvopohjainen realismi muuttuu ulkopolitiikasta sisäpolitiikkaan siirtyessään ketterästi katteettomaksi idealismiksi. Suomen ollessa kymmenistä eri syistä yhä riitaisammin hajalla, järjestän itsenäisyyspäiväjuhlat teemalla Yhdessä.
6.11. Suzanne tokaisee ihanan brittipisteliäästi, että bändärini voisivat joskus olla hiljaakin lukiessaan lehtijuttua, jossa Sirpa Selänne kertoo odottavansa innolla Trumpin ja minun yhteistyötä. Teemun 684:stä NHL-maalista huolimatta olen taipuvainen olemaan vaimokullan kanssa samaa mieltä ainakin siihen asti, kunnes taas joudun lenkkipolulla Selänteiden saartamaksi.
8.11. ”Pallo on nyt Yhdysvalloilla”, totesi Putin Trumpin voitosta. Soitin Zelenskyille ja yritin lohduttaa, että ei, Ukraina ei ole kenenkään pallo, vaikka on.
9.11. Hienoa että optimismini leviää pitkin maailmaa, kun yhtäkkiä niin moni alkaa olla sitä mieltä, että ehkä Trump on harkitsevampi kuin vaikuttaa, koska muutakaan toivoa ei maailmalla ole.
10. 11. Martti Ahtisaaren hautamuistomerkin avajaisbileissä katselemme Suzannen kanssa paikalle livahtanutta lasta päässään iso leveälierinen hattu niin kuin hän leikkisi Helsingin sheriffiä. Turvamies kertoo lapsen nimeksi Wille Rydman.
11.11. Lopetettuani puhelun Trumpin kanssa suhtaudun varovaisella optimismilla siihen, että hän tiesi, kenen kanssa puhui.
12.11. Matkustin juuri liki 3000 kilometriä Bakuun päästäkseni jatkoksi siihen riviin, jossa kukin vuorollaan ilmaisee, että ilmasto, huolestuttava tilanne kaiken kaikkiaan.
14.11. En voi olla tuntematta pientä kateutta Trumpin kootessa itsevaltaisesti kabinettiaan. Oma presidentin valtani riitti juuri ja juuri lupaukseen, että ensi vuonna myös isille myönnetään kunniamerkkejä.
16.11. Mitähän siitäkin pitäisi ajatella, että kun ennen päätöksiä tehtiin salaa kabineteissa, minä vietän inhimillisesti katsottuna liikaa aikaa sotkuisissa takahuoneissa otattamassa kuvia itsestäni. Tällä kertaa kaulailun kohteena ”Tavan bäkkärillä” Samu Haber, yksi lukuisista suosikkimuusikoistani Apulinnun ohella.
18.11. Vaimokullalta pääsi tavallista syvempi huokaisu, kun kerroin haaveestani, että ehtisin ennen korjausaluksia sukeltamaan Itämeren pohjaan, tarkistamaan katkenneet kaapelit ja korjaamaan ne.
