Apu

Kaameat kapulat - näin kännykästä tuli hätäapu, ystävä ja häirikkö



Kaameat kapulat - näin kännykästä tuli hätäapu, ystävä ja häirikkö

Yhteydenpito mullistui yhden sukupolven aikana, kun lankalinjat vaihtuivat kännyköihin. Ne tekivät Nokiasta maan talousveturin, mutta tuottivat myös monia hämmentäviä yllätyksiä. Matkapuhelimesta tuli myös vallan ja vallankäytön väline.
Teksti Jorma Lehtola
Kuvat Markku Ulander, Lehtikuva

Vielä sukupolvi sitten rahvaan ”matkapuhelin” oli kadunkulmassa, pakkasen huurruttamassa lasikopissa, jossa iso läjä kolikoita survottiin puhelimen ahnaaseen kitaan.

Raggarit öisin hakkasivat luureja hajalle.

Sitten muuan suomalainen firma vaihtoi kumisaappaat elektroniikkaan ja mullisti kommunikoinnin.

”Pojat, nyt loppuu tossunteko”, julisti pääjohtaja Kari Kairamo Nokian sisäisissä palavereissa.

Nokia hallitsi maailmaa aikana, jolloin puhelin siirtyi pöydältä taskuun ja pelkästään puhumiseen tarkoitettu peli alkoi muuttua vain yhdeksi tietokoneen monista sovelluksista.

Verkkotekniikan kehityksen myötä matkapuhelinsukupolvet ovat vaihtuneet kymmenen vuoden sykleissä: 1971 avattiin autoradiopuhelinverkko ARP, 1981 pohjoismainen NMT ja 1991 kaikkeen maailmaan ulottuva digitaaliverkko GSM. Pian tulivat kolmas ja neljäs sukupolvi – 3G ja 4G – älypuhelimineen kaikkineen.

Varsinaisista kännyköistä aletaan puhua 1980-luvulla, vaikka esimerkiksi nmt-puhelimien isoisä Mobira Senator on vielä kymmenkiloinen mötikkä, lähes saman kokoinen kuin Saloran televisio.

Kuin sattuman oikusta kannettava puhelin tulee juuri kerskakulutuksen räyhäkkäimpään saumaan. Soittopelit ovat tiiliskiviä, mutta hyvin ne ökyautoon tai johtokuntien kokouspöydille mahtuvat.

Juppikansan Mobira Cityman tulee keväällä 1987, akkuineen 790 grammaa ja hintalapussa 24 000 markkaa (7400 euroa). Uusi NMT900-verkko avataan yhtä aikaa kaikkialla Pohjoismaissa, joskin käyttäjät lasketaan vielä muutamissa sadoissa.

Kun neuvostojohtaja Mihail Gorbatšov syksyllä 1989 saapuu Helsinkiin tunnustamaan Suomen puolueettomuuden, hänelle lykätään Kalastajatorpalla kouraan Nokian tuore mötikkä. Salamavalojen ja tv-kameroiden keskellä hämmästynyt päämies pirauttaa varaviestiministerilleen Moskovaan. Dialogi on jo tyypillistä kännykkäviestintää:

”Kenelle puhun?”

”Entä missä te olette?

”Ohhoh, noh, minä tervehdin teitä.”

Muutamaa viikkoa myöhemmin Berliinin muurilta soitetaan: Itä-Saksan raja on auki ja muuri pian muruina. Itä-Eurooppa repeää, ja kohta Moskovaan soitellaan uuden Venäjän suuntanumerolla.

Nokian nousu

Kesällä 1991 Helsingissä tehdään historiaa: maailman ensimmäinen GSM-puhelu. Suomen Pankin johtokunnan jäsen Harri Holkeri ja Tampereen apulaiskaupunginjohtaja Kaarina Suonio vaihtavat ajatuksiaan Helsingin-Tampereen linjalla. Työkaluna on Nokia 6050 -autopuhelin.

”Eiks oo kiva, että kun säkin oot ulkomailla ja sulla on vaan kortti mukana ja missä tahansa voi soittaa”, Suonio mainostaa.

”Itse asiassa, eikös tämä soitto ole samalla soitto irti lamasta ja uuteen nousuun”, Holkeri sanoo.

Holkerilla oli pääministerinä ollut tärkeä rooli, kun tietoliikenteen kansallista strategiaa luotiin ja telekommunikaatiota avattiin kaupalliselle kilpailulle. Eurooppalaisella tasolla se oli luonut pohjaa myös Nokian kansainväliselle menestykselle.

Nokialla oli ollut kovat ajat: tv-tuotannon katastrofaalinen romahdus, Kari Kairamon itsemurha, Ericssonin pelko, idänkaupan romahdus ja tuikea lama. Uusi johtaja Jorma Ollila päätti pitää kiinni matkapuhelimista. Nokian vanha perusteollisuus jäi.

Helppokäyttöiset ja persoonalliset puhelimet tavallisille kuluttajille alkavat myydä miljoonittain. Potentiaalisesta konkurssipesästä kasvaa maan kannattavin yritys, lähes Suomen talouden synonyymi.

”Suomi olisi pulassa, jos Nokia päättäisi muuttaa pois”, kirjoittaa Heikki Hiilamo Avussa vuosituhannen vaihteessa.

Kännykästä tulee arkea

Kun ensimmäiset taskukoon puhelimet tulevat markkinoille 1992, niihin puhuu 300 000 suomalaista. Tiheys on maailman toiseksi suurinta Ruotsin jälkeen.

Puhelinsalaisuus muuttuu vanhanaikaiseksi. Nyt käyttäjä itse levittelee salojaan julkisilla paikoilla. Kadulla ”itsekseen” höpöttävät ihmiset, joita ennen sääliteltiin, ovat yhtäkkiä uusi normaali.

Nokian kaikki puhelinmallit tukevat tekstiviestejä jo 1993. Tekstareista tulee operaattoreille rahasampo.

Kansanedustajat saavat työsuhdekännykät 1995. Brysselin koneessa puhelintaan räpläävä Paavo Väyrynen pääsee otsikoihin, vaikka sulkee pelinsä lentoemännän pyynnöstä jo kiitoradalla. Taas kerran kaikki käännetään häntä vastaan: ”Ilmailulaitos tutki asian, ja sain puhtaat paperit.”

Pyhimys-elokuvassa Val Kilmer näpyttelee Nokian Communicatoria, banaanimalli 8110 ujutetaan Matrixiin ja Tom Cruisellakin on suomalaispeli Minority Reportissa. Vain James Bond soittaa Ericssonilla.

Lapsillekin ostetaan kännyköitä. Koulujen käytävillä näprätään tekstareita, verrataan soittoääniä ja kerätään värikuoria.

Haamuraja taittuu 1998: maailmassa myydään enemmän kännyköitä kuin autoja ja tietokoneita yhteensä, 165 miljoonaa. Niistä neljännes on nokialaisia.

New Yorkin pörssiin listautunut Nokia on vuosituhannen päättyessä matkapuhelinvalmistajana maailman suurin ja tuotemerkkinä viidenneksi arvokkain. Se työllistää 58 000 ihmistä, ja Apu-lehden selvitys osoittaa, että kaksi viidestä superrikkaasta suomalaisesta on vaurastunut Nokian avulla.

Vuoden 2000 presidentinvaalien ennakkosuosikki Esko Aho (kesk) nostaa kännykät lähes perhearvoksi. ”Ei ole mitään niin tärkeää asiaa, joka syrjäyttäisi kotoa tulevan puhelun”, hän sanoo tv-tentissä.

Kännykkäkasvatus ei tuo Aholle ääniä. Vaalit voittaa yksinhuoltajaäiti Tarja Halonen (sd).

Nokian alamäki

Nokian alamäki alkaa vuonna 2008. Kännyköitä toki menee vielä 475 miljoonaa, mutta pian luku puolittuu ja Samsung painaa ohi 2012. Nokia myy matkapuhelintoimintansa Microsoftille ja keskittyy matkapuhelinverkkoihin.

Vastatuuleen ajautuu moni kännykänkäyttäjäkin, kuten pääministeri Matti Vanhanen ja ulkoministeri Ilkka Kanerva.

Vanhanen käy vuonna 2006 tekstitettyä dialogia nettideittinsä Susan Kurosen kanssa: ”Istun autossa ikkunat huurussa toisesta syystä kuin eilen.” Kolme vuotta myöhemmin hän näppäilee kuntavaalien alla vitsailua omasta ehdokasnumerostaan 69 keskustan naispuolisen kuntavaaliehdokkaan kanssa.

”Vanhasta moitittiin harmaudesta, mutta kuten hän etenkin yksityiselämänsä kiemuroissa näytti, harmaassa on 36 000 eri sävyä”, kirjoittaa Sini Kaipainen Avussa.

Kanerva lakkaa olemasta Suomen ulkoministeri keväällä 2008, kun sadat ehdottelevat ja flirttailevat tekstiviestit eroottiselle tanssijalle paljastuvat.

Kanerva on jo eduskunnan varapuhemiehenä 2005 kohauttanut tekstittelemällä muiden muassa kyläkauppiaan naisystävälle, valokuvamallille ja vaatesuunnittelijalle, mutta luvannut puolueelleen, ettei virhe toistu.

Kun virhe toistuu, Kanerva jättää ulkoministerin tehtävät.

”Se ei ole parhaita mielikuviani – eikä oikea – mutta kyllä se minulle merkitsi kanveesiin tyrmäämistä”, Kanerva toteaa myöhemmin Avulle.

Ulkoministeriksi nousee kännykkäviestinnän, eritoten tviittauksen, erikoismies Alexander Stubb.

”Kännykät ja sähköposti näyttävät olevan keski-ikäisen, hyvään yhteiskunnalliseen asemaan kivunneen suomalaisen miehen suurin riski. Ne tuhoavat varmemmin kuin ylipaino, juopottelu, tupakointi tai huonot ruokailutottumukset”, tiivistää Kaleva.

Tekstiviestierot tulevat

Kännykkä osoittautuu myös näppäräksi peliksi eron hetkellä, jos ei kehtaa toiselle kasvotusten surua tuottaa.

Tarja Turunen erotettiin Nightwish-yhtyeestä kirjeellä, jossa oli 4400 merkkiä. 160 merkin tekstari on paljon ytimekkäämpi, eikä tärvää niin paljon aikaa elämiseltä.

Iltapäivälehdet tietävät Matti Vanhasen eronneen sekä Susan Kurosesta että Sirkka Mertalasta tekstiviestillä. Pääministerin pestin hän katkaisee ilmoittamalla asiasta tekstarilla ryhmäjohtaja Timo Kallille.

Syksyllä 2015 puolustusministeri Jussi Niinistö (ps) laittaa kansliapäällikön tekstarilla vaihtoon, ja joulun alla Yö-mies Olli Lindholm siirtää yhtyeensä kitaristin ja basistin reserviin.

”Olli kirjoitti, ettei voi enää nousta samalle lavalle minun ja Daffyn kanssa. Kiitos ja piste”, kertoo basisti Jukka Lewis.

Aasiassa, missä kaikki on tehokkaampaa, Etelä-Korean kolmanneksi suurin luottokorttiyhtiö KEB Credit Services irtisanoo tekstiviesteillä neljänneksen työvoimastaan 2004. Yhtiö sanoo, että 161 lakkoilevaa ihmistä tavoittaa nopeimmin tekstarilla, missä on kyllä vinha perä.

Toisaalta, puhelimeen kytketty Instagram on oiva väline uuden naisystävän esittelyyn, kuten Vihreiden puheenjohtajan Touko Aallon kuva Ultra Bran konsertista osoittaa 2017.

Matkapuhelin tuo Suomeen lukuisia maailmanmestaruuksia, vaikka kännykänheiton ME-tulos 110,42 metriä onkin belgialaisen Dries Feremansin nimissä.

Kesällä 2015 ”Sauli Naantalista” pirauttaa radion suoraan Luonto-Suomeen: ”Vähän askarruttaa sellainen sarjakukkainen ja kerrattu kukka, joka on vallannut valtavia alueita. En löydä sille muuta selitystä kuin palsternakka.”

Asiantuntijoiden vahvistus on työn takana: Jenni Naantalista on saanut puhelun läpi vasta ohjelman toisella tunnilla ja ojentanut luurin välittömästi Saulille, jolla on jo 140 kasvihavaintoa kesältä.

Naantalin Sauli on ehdolla myös poliittiseen kesäteatteriin 2017, kun pääministeri Juha Sipilä (kesk) lentää näyttävästi Kultarantaan ja näppäilee Niinistön numeron. Ilmassa leijuu hallituksen ero.

Kun 20 perussuomalaista loikkaa pelastamaan hallituksen, presidentti ei kutsu Sipilää edes kahville.

Myöhemmin käy ilmi, että sinisten loikkaus on tiedetty etukäteen ja kuva uuden eduskuntaryhmän perustamispöytäkirjasta on Sipilän kännykässä jo ennen lentoa.

”Minä en näistä olisi kovin paljoa puhunut, mutta kun nyt näköjään sitten esille otetaan, niin otetaan sitten ihan oikein esille”, Niinistö myöhemmin paketoi.

Kännykkä on mukana myös rikoksissa - ja kaikessa muussa

Kännykkä on tuttu myös rikosmaailmasta. Sellaisella Anneli Auer soittaa hätäkeskukseen ja sanoo jonkun tunkeutuneen taloon ja surmanneen hänen miehensä. Neliminuuttista puhelua kuunnellaan monta vuotta, ja lopulta Auer saa isot korvaukset.

Huumepoliisin päällikön Jari Aarnion syytevyyhdessä esiin nousee mystinen Pasilan mies, jolla on puhelin poikineen. Hollannista huumeita junailleen miehen prepaid-liittymät ovat paikantuneet samoihin paikkoihin Aarnion kanssa. Yksi matkapuhelimista on löytynyt kengästä Aarnion autotallissa.

Aarnio ei usko Pasilan miestä olevankaan: poliisit ovat käyttäneet liittymiä virkatehtävissään.

New Yorkin terrori-iskussa kännykät olivat keskeinen osa tragediaa: niillä kaksoistornien vangit soittivat viimeiset puhelunsa, ja niiden tiedoilla neljännen koneen matkustajat tiesivät aloittaa vastarinnan, jolla kone pudotettiin maahan Pennsylvaniassa.

Poissa ovat 1980-luvun kymmenkiloiset Senatorit ja viisikiloiset Talkmanit.

Nyt maailma kulkee sadan gramman älypelissä, jossa on puhelin, kamera, taskulaskin, nauhuri, radio, herätyskello, postilaatikko, sanomalehti, navigointilaite… Mallit ovat muuttuneet saman näköisiksi kosketusnäytöllisiksi lättänöiksi.

Puhelimesta on tullut joka paikan hätäapu, ystävä ja häirikkö. Moni on kaikkien kanssa kaiken aikaa eikä malta sulkea puhelinta edes elokuvissa. Entisten peliriippuvaisten rinnalle on tulossa uusi, kännykkään jumittunut potilasryhmä.

Maailmassa, jossa kaikki alkaa mahtua taskuun, yhä useammat ovat muissa maailmoissa – netissä, Facebookissa, Twitterissä, Snapchatissa…

Siinä, missä vanhempi sukupolvi sovitti navettamenonsa Lauantaitanssien ja Heikki Hietamiehen mukaan, nykypolvi pyrkii hoitamaan elämänsä sosiaalisen median lomassa.

Maito kasvatti kaunihiksi, some antaa sisua.

Julkaistu: 4.3.2018