Jyrki Lehtolan muistokirjoitus Stockmannille: Suomen kuuluisin autiotalo

1.

Stockmann oli pitkään välipysäkki, jonka kautta kuljettiin matkalla jonnekin muualle kuin Stockmannille. Se oli Helsingin suurin aikuisten sisäleikkipuisto, jossa kierreltiin, harhailtiin ja kerättiin askeleita Oura-sormuksen muistiin, kunnes oli aika siirtyä varsinaiseen määränpäähän.

Helsingin keskustassa sijaitsee nyt Suomen kuuluisin autiotalo, jonka harvat läpikulkijat kuiskivat puhelimiinsa, jotteivat häiritsisi Stockmannin menneisyyden haamuja.

2.

Stockmannin vuosia kestäneissä hautajaisissa ovat korostuneet keski-ikäisten helsinkiläisnaisten muistot, joissa kuljetaan Stockmannilla oman äidin kanssa, koska tämä oli kulkenut Stockmannilla oman äitinsä kanssa.

Pojat jakoivat isiensä kanssa vain sen tylsistymisen, joka syntyi autopesulassa vietetystä laatuajasta, ja josta lopulta tuli ahdistustaan paisuttelevan pojan mieleen vain Auschwitz-Birkenaun suihkut.

Kun tutut bensa-asemat lopetettiin, isä tai poika eivät jääneet suremaan, mutta nyt me kaikki tärisemme, kun taas on jokin muisto katoamassa, vaikka olemme opettaneet itsellemme muutosten sisältävän mahdollisuuksia, ja jos rehellisiä ollaan, mielellään ei, se viimeisin Stockmannilta ostettu tuote oli torkkupeitto vuodelta 2014, meidän koira pureskelee nyt sen päällä Tokmannilta hankittua lateksipossua, 3,74 €.

3.

Halpatavarakauppaketjun nimeäminen Tokmanniksi oli kekseliästä kohdeyleisöä ja maailman jakautumista ymmärtävää ajattelua, johon Stockmannilla ei enää kyetty.

Helsingin eliitti sai naureskella Stockmannilla Tokmannille ja maaseudun rahvas Tokmannilla Stockmannille. Sitten Stockmannkin havahtui heitä loukanneisiin juntteihin ja Tokmannin olemassaoloon oli reagoitava. Hovioikeus hylkäsi suurimman osan Tokmannia koskevista vaateista, koska Stockmann oli ylimielisyydessään viivytellyt kanteen nostamista, miksi ottaa vakavasti Tokmannia, jos itse on Stockmann, ikoni.

Nyt Tokmanni voisi ostaa Stockmannin, mutta edes se ei ole siitä kiinnostunut, kun ei kuolleelle vittuilu tuota samanlaista iloa kuin elävälle.

4.

Eräs toistuvista nyky-Stockmannin kritiikeistä koskee palvelun huonontumista; asiakkaan pettymystä siihen, ettei asiakaspalvelijan ilo vaikuta niin aidolta kuin ennen.

Ihmiset esittävät roolejaan kaikkialla paitsi Stockmannin pitkäaikaisasiakkaan muistoissa, joissa myyjät täyttyivät aidosta onnesta saadessaan toteuttaa suurinta haavettaan, asiakkaan hankkiman tavaran pakkaamista silkkipaperiin.

5.

Kun Suomi oli toiveikkaampi venäläisluonteen kuin Nato-jäsenyyden suhteen, rahaan pukeutunut venäläisnainen osti joko palvelijansa tai tyttärensä kanssa noin sata kiloa pellavalakanoita Stockmannin Hulluilta päiviltä, jossa Venäjä harjoitteli Suomen valtaamista luksustuote kerrallaan.

Verkkokaupan voittokulku, korona, Venäjä. Joihinkin asioihin on aikaa reagoida, joihinkin ei, ja kaikkien niiden tuloksena Stockmann on Hartwall-areenan kaltainen murskattu haave ”historian lopusta”, jolloin mitään pahaa ei enää pitänyt tapahtua kenellekään.

6.

Aikaan reagoiminen on haasteellista ja ahdistuneissa kokoushuoneissa aistii Zeitgeistin sijasta vain oman pelkonsa.

Stockmann vastasi syksyllä 2020 uuden ajan haasteisiin palkkaamalla vierailevaksi luovaksi johtajakseen Maria Veitolan, mikä oli siinä mielessä ymmärrettävää, että kaivattujen venäläisasiakkaiden tavoin myös Veitolalla on tarve alleviivata pukeutumisellaan itseään koskevan tarinansa kohokohtia.

Nyt Stockmannin nettisivuilta voi oppia, mitä herkkuja Vappu Pimiä ja Kim Herold poimivat syksyn 2023 Hullujen päivien tarjonnasta. Heroldia kiinnostavat Calvin Kleinin ja Björn Borgin alushousut, Vappu Pimiää Gantin ja Calvin Kleinin alushousut.

Kim Herold? Herold on julkaissut edellisen albuminsa vuonna 2014. Siltä löytyy kappale Lähellä loppua.

Stockmann – lopunajan alushousuja niille, jotka olivat jo kauan sitten lähellä loppua.

7.

Lopun lähestyessä kaikki alkaa muistuttaa lähestyvästä lopusta. Stockmannin Hullujen päivien slogan on Kohta täällä, pian poissa.

8.

Ennen Hullujen päivien nettisivuilla oleva kello kertoi hulluttelupäivien lähestymisestä, nyt se vertautuu Chicagon yliopiston Tuomiopäivän kelloon ja kertoo, kuinka vähän Stockmannilla on aikaa, tätä kirjoittaessa 4 päivää, 23 tuntia, 44 minuuttia, 6 sekuntia, 5 sekuntia, 4 sekuntia…

9.

Kansainvälisen Booker-palkinnon voittaneessa bulgarialaiskirjailija Georgi Gospodinovin romaanissa Time Shelter kuvataan klinikkaa, jossa löydetään keino helpottaa Alzheimer-potilaiden oloa.

Romaanissa isoon rakennukseen sisustetaan pikkutarkan realistisesti huoneita eri vuosikymmeniltä. Huoneissa Alzheimer-potilaat kykenevät palaamaan menneisyyteensä ja helpottamaan nostalgialla oloaan. Ei sekään aina ongelmatonta ole: eräs potilaista seisoo ensin verhojen takana leikkimässä piilosta ja saavuttaa hetkeksi lapsuuden onnellisuuden tilan, kunnes ymmärtää, ettei kukaan enää tule etsimään.

Klinikasta tulee lopulta niin suosittu, että terveetkin haluavat sinne, koska menneisyys on valhe, jossa kaikki on paremmin.

Stockmann ja Stockmann-suhteet ovat olleet aina vähän tuollaisia. Stockmann ei koskaan ole niin kuin ennen ja ennen oli aina paremmin.

10.

Mitä tehdä Stockmannille, kysyy Helsinki itseltään.

Ehkä Stockmannin voisi muuttaa maailman suurimmaksi muistisairaiden hoitolaksi. Eri vuosikymmenten tuotteilla täytettyjä osastoja, ylimaireita myyjiä, asiakkaiksi palkattuja työttömiä harhailemassa käytävillä, hyvää päivänjatkoa toivottavia hissipoikia ja -tyttöjä, ja pienen hetken Stockmann helpottaa taas oloa.