Kaikkein vaikeinta on ollut meillä – koronasta, sodasta ja energiakriisistä viis
Me olemme länsimainen demokratia, eikä edes Venäjä saa meitä vaikenemaan kylpyhuoneremonttimme vituiksi menneestä laatoituksesta, kirjoittaa Jyrki Lehtola esseessään.
”Kriisitalvi. Sana kuulostaa kovalta, pelottavaltakin. Sellainen on kuitenkin edessä, taas.”
Noin kirjoitti Helsingin Sanomien toimituspäällikkö Jussi Pullinen kertoessaan lehden Kriisitalveksi nimetystä kärsimysseurannasta; juttusarjasta täynnä kovalta, pelottavaltakin kuulostavaa tilastotietoa, jota tultaisiin korjaamaan julkaisun jälkeen useaan otteeseen, taas.
Pullinen olisi, toki, voinut kirjoittaa ilman pöyhkeilevää pilkkua, ”Sellainen on kuitenkin edessä taas”, mutta se ei olisi tuonut kaivatulla wagneriaanisella voimalla esiin sitä tärisevää ki-ki-kihelmöintiä, jä-jä-jännitystä ja tu-tu-tunnelmointia, joka pitää maailmaa kommentoivan eliitin vireessä ja lämpimänä, kun muilla on kylmä, taas, rahat loppuvat, taas, jäätyneet tumput kädessä on vaikea solmia hirttosilmukkaa, taas.
Kommentit