Apu

Jussi Rainio: En tule pääsemään koskaan masennuksesta eroon – mutta poikani pitää minut kiinni elämässä

Jussi Rainio: En tule pääsemään koskaan masennuksesta eroon – mutta poikani pitää minut kiinni elämässä
Laulaja Jussi Rainio on elänyt koko elämänsä masennuksen kanssa. Onnea elämään tuovat teini-ikäinen poika ja lapsenlapset.
Julkaistu: 10.4.2020
Legendaarisesta ysäriduo Neon 2:sta tuttu laulaja Jussi Rainio, 55, tarjoaa kyynärpäätään tervehdykseksi. Sellaista se on näinä korona-aikoina.
Vaikka Rainion imusolmukesyöpä on nitistetty, on hänellä diabetes, joka lokeroi hänet riskiryhmään.
Eikö koronavirus kuumota yhtään?
En ole ajatellutkaan sairastumista. En ole koskaan kipeä tai saa flunssaa. Sitten kun saan taudin, se on jokin peijakkaan syöpä! Koska selvisin siitäkin, en osaa pelätä enää mitään.
Eniten tässä harmittaa se, että meidän piti tehdä Neon 2 -yhtyeen konserttisalikiertue, mutta se on nyt siirretty keväälle 2021. En ole nälkään kuolemassa, tosin elvistelyynkään ei ole varaa. Pahimmassa tapauksessa kesänkin keikat menevät. Mekin työllistämme kymmenen tyyppiä, ja kaikkien toimeentulo on nyt pysähdyksissä. Olemme lirissä, ei se hyvältä tunnu.
Olen nähnyt 90-luvun hirveän laman, mutta silloin saimme silti tehdä keikkaa. Nyt ei ole sitäkään vaihtoehtoa. Onneksi minulla on hieman säästöjä, mutta tiedän monen artistin elävän kädestä suuhun. Tämä on lohdutonta aikaa.
Neon 2 on tehnyt paluuta jo muutaman vuoden. Miten aloitte jälleen tehdä yhdessä musiikkia?
Kun suosiomme alkoi hiipua 1990-luvun puolessavälissä ja bändi pantiin hyllylle, Rami Alanko muutti Espanjaan tekemään it-alan töitä. Minä tein sen jälkeen vuosien ajan cover-keikkoja Rainio Brosin kanssa ja kiersin myös Ressu Redfordin mukana. Kun Rami palasi takaisin Suomeen, oli luonnollista alkaa soitella yhdessä. Tykkäämme mennä mökille, näpytellä kitaraa ja juoda kahvia. Yhtyettä on jo viritelty uudelleen noin kolmen vuoden ajan. Olemme nyt julkaisseet kolme singleä ja mietimme ep:n tai lp:n tekemistä. Se riippuu monesta asiasta, nykyään pitkäsoitot eivät ole itsestäänselvyys.
Mitä artisti voi nyt tehdä, kun koko Suomi on säpissä?
Kirjoitamme kappaleita ja julkaisemme niitä, onneksi sitä ei kukaan ole vielä estänyt. Julkaisimme kaksi viikkoa sitten Kohti maata -sinkun ja aiomme mennä Ramin kanssa biisileirille treenaamaan. Meillä on repullinen biisejä, joita pitää vain jalostaa. Nyt on sellainenkin uusi mahdollisuus, että keikkoja voi striimata. Se voisi auttaa pahimman yli. Viihdebisnes pyörii koronasta huolimatta.
Miten pidät huolta kunnostasi?
Käyn punttisalilla, koska se on vielä auki. Treenaan kolme kertaa viikossa, sillä se vaikuttaa kehon lisäksi todella paljon korvien väliin. Käyn joskus lenkilläkin, mutta en tykkää siitä. Saatan juosta kympin, koska olen niin sisukas paskiainen. Mutta ennemmin kävelen ja katson merta. Jos sali menee kiinni, jumppaan kotona: yhden jalan kyykkyjä, vatsoja ja vaikka punnerruksia. Todellisuudessa inhoan salilla käymistäkin, mutta en anna koskaan periksi. On niin tärkeää säilyttää toimintakyky viisikymppisenä. Lihasmassa häviää, jos sitä ei pidä yllä. Moni sairaus on kiinni myös mielialasta. Ihminen on kokonaisuus, kaikki liittyy toisiinsa.
Olet kertonut avoimesti lapsuudenajan vaikeuksista ja pitkäaikaisesta masennuksestasi. Millaista palautetta saat?
Olen hölösuu heittäytyjä, vaikka minulla on synkkä puoleni. Joskus en pääse edes sängystä ylös. Monet ihmiset painivat samojen ongelmien kanssa, joita minullakin on. He vaikuttavat olevan kiitollisia siitä, että masennus saa äänen ja ongelma personoituu johonkuhun. On tärkeää, että näistä asioista uskalletaan puhua. Useimpia ihmisiä puhuminen auttaa. En häpeä mitään, mitä elämässäni on tapahtunut. Sen sijaan olen yllättynyt siitä, miten vähän ihmiset puhuvat vaikeista asioista. Jos asioita ei avaa, niitä ei voi  käsitellä. Pyrin lukemaan jonkun verran saamiani viestejä, mutta jos karkeasti sanotaan, hullu on väärä auttamaan toista hullua. Avunpyyntöihin en vastaa, koska ne ovat ammattilaisten asioita. En pysty korjaamaan muita.
Miltä tuntuu kärsiä masennuksesta?
Masennukseni on kestänyt koko elämäni ajan. Osaan silti heittäytyä ja nauttia keikoista. En mene koskaan murjottamaan yleisön eteen. Ihmiset oikein ihmettelevät, miten voin aina olla niin pirteä ja positiivinen. Teen työni joka kerta kunnolla enkä kaada muille ongelmiani.
Totuus on, että ilman lääkkeitä en aina pysty tekemään mitään. Olen tullut siihen tulokseen, että en tule pääsemään koskaan masennuksesta eroon. Olen koettanut ihan kaikkea, ja mielialaani on työstetty vuosikymmeniä. Masennus on osa minua, kuin varjo, joka pysyy aina perässä, vaikka sitä kuinka potkii. Ei sitä silti tarvitse aina katsoa. Joskus on päiviä, jolloin oloni on parempi. Minulla on etäinen toive, että pääsisin joskus tästä taudista niskan päälle, mutta käytäntö on osoittanut toisin. Onneksi hoitomuodot kehittyvät koko ajan. Lääkkeiden ongelma on se, että ne vievät tunteiden huiput ja alhot. Se tekee elämästä todella latteaa.
En ole osannut esimerkiksi itkeä kuuteentoista vuoteen. Se on täysin mahdotonta, vaikka itkeminen olisi äärimmäisen tärkeää. Olen imuri, joka kerää muidenkin huonot fiilikset, enkä pääse niitä koskaan purkamaan pois. Se on todella raskasta.
Elämässä minut pitää kiinni poikani, tytär kun on jo kahden lapsukaisen vanhempi itsekin. Upea sporttiäiti! Niin kauan kuin poika on vielä lapsi, en missään nimessä anna periksi. Silloin kun tuntuu, että elämässä ei ole yhtään mitään, ei tarvitse kuin katsoa poikaa. Siinähän se elämä on. Iloa saan myös tyttäreni lapsista, olen tuplavaari. Tai pappahan minä olen, en vaari!
Kerro jokin salaisuutesi.
Punttisalilla olen aina paljain jaloin.

Jussi Rainio

  • Syntynyt: 1965 Helsingissä.
  • Asuu: perheen kanssa Uudessakaupungissa.
  • Harrastaa: kuntosalia ja lenkkeilyä.
  • Ajankohtaista: Neon 2 -yhtyeen peruuntunut konserttisalikiertue toteutetaan keväällä 2021.
Kommentoi »