Julia Korkmanin kolumni: Alastomuuden ylistys

Kymmenisen vuotta sitten osallistuin tieteelliseen konferenssiin ihanassa Italian Sorrentossa. Puhuin sessiossa, joka käsitteli lasten sek­suaalista hyväksikäyttöä. Session jälkeen jäin nuoren amerikkalaistutkijan kanssa puhumaan aiheesta. Keskustelu rönsyili, ja päädyimme puhumaan seksuaalivalistuksesta ja maittemme suhtautumisesta alastomuuteen.

Tiedostin toki meidän suomalaisten suhtautuvan verrattain rennosti alastomuuteen, mutta silti yllätyin keskustelukumppanini kertoessa, kuinka hän oli ollut järkyttynyt murrosiän tuomista muutoksista. Kun häpykarvoitusta alkoi ilmaantua, hän ahdistui ja luuli sairastavansa jotain kamalaa. Hän kun ei ollut ikinä nähnyt ketään ihmistä alastomana.

Suomessa tuo tuskin olisi mahdollista, totesin. Meillä käydään saunassa alastomina vauvasta vaariin, uimahalleissa naiset ja miehet erikseen ja perheissä usein sekasaunassa. Harvassa lienevät ne suomalaislapset, jotka eivät olisi muita ihmisiä alastomina nähneet. Kollegani näytti yhtä yllättyneeltä kuin minä äsken.

Kun amerikkalaiskollegani oli murrosikäinen, ei lapsilla ollut vielä yleensä älypuhelimia, toisin kuin monissa länsimaissa nyt. Tutkimusten mukaan merkittävä osa ala-asteikäisistä on nähnyt pornoa.

Ne lapset, jotka eivät törmää alastomuuteen muualla eivätkä näe tavallisia alastomia ihmisiä tavallisine kehoineen, saattavat siis uskoa, että pornoteollisuuden edustamat vartalot ovat tavallisia. Ja vaikka eivät pornoon törmäisikään, he eivät varmaankaan voi olla näkemättä vaateteollisuuden – vaikkapa suuren ruotsalaisen halpavaateketjun – mallien vartaloita.

Jonkinlaisia vääristymiä ja paineita saattaa kyllä nuorelle tulla, jos kehotuntemuksensa näihin lähteisiin perustaa.

Tästäkin syystä: voi miten upea asia sauna onkaan! Siellä näkee lapsesta asti erilaisia vartaloita ja näiden hemmottelua, sillä saunaan kun vielä liittyy se ihana puoli, että siellä hellitään niin ruumista kuin sieluakin.

Monet kasvatuksen asiantuntijat painottavat, että vanhemman ei tulisi lapsen kuullen kritisoida ulkonäköään tai kehoaan. Saunominen ajaa mielestäni samaa asiaa. Saunoja ilmaisee sanattomasti: ”Minun kroppani ansaitsee tämän nautinnon.” Tai Eeva Kilven sanoin: ”Huomenna minä lämmitän saunan, pidän itseäni hyvänä.”

Alastomien vartaloiden näkeminen varmasti vähentää ahdistusta siitä, että vaikkapa nyt sukuelinten karvoitus olisi jotain luonnotonta. Se kielii alastomuuden luonnollisuudesta, ja uskoisin sen alentavan rimaa puhua kehosta ja ruumiinosista.

Ruumiinosien nimeäminenkin erottaa meitä amerikkalaisista, ja toki monista muistakin. Ystäväni tutkija Michael Lamb on tutkinut tapoja, joilla lapsia voi auttaa kertomaan esimerkiksi seksuaalisen hyväksikäytön kokemuksista. Hän kauhisteli kerran aiheesta puhuessamme, että USA:ssa ei useinkaan käytetä sukuelimistä muita sanoja kuin private parts. ”Miten autamme lapsia suojautumaan hyväksikäytöstä, jos emme edes anna heille käsitteitä, joilla puhua aiheesta”, hän tuskaili.

Hänellä oli omakohtainen kokemus aiheen polttavuudesta: kun he olivat asuneet Yhdysvalloissa perheensä kanssa, hänet oli kerran soitettu hakemaan huonosti käyttäytynyt poikansa kotiin koulusta.

Koulussa rehtori kertoi tuohtuneena pojan sanoneen, että hänen ystävänsä oli potkaissut häntä penikseen. Michael ihmetteli, miksi hänen poikansa, joka oli tapauksen uhri, piti poistua. Niin rumaa sanaa ei saisi käyttää, oli vastaus. ”Miksi hän käyttää tällaista kieltä”, kysyi rehtori. ”Koska olen sen sanan hänelle opettanut. Koska se on sen ruumiinosan nimi”, Michael vastasi.

Suomessa ei onneksi ole tyypillistä, että lapsille aiheutettaisiin hämmennystä puhumalla suku­elimistä eufemismeilla. Sanat pimppi ja pippeli ovat mainioita, lapsiystävällisiä sanoja.

Ruotsiksi ei pitkään ollut vastaavaa sanaa tyttöjen sukuelimille, minkä vuoksi moni kaltaiseni ruotsinkielinen suomalainen käytti suomenkielistä sanaa pimppi vielä joitakin vuosia sitten.

Sittemmin sana snippa on länsinaapurissa otettu käyttöön, eikä kestänyt kauan, kun se oli jo yleisessä käytössä. Ja hyvä niin, kyllä tytöt parempaa kuin etupeppua ansaitsevat!

Ylipäätään lapset ansaitsevat tietää, millaisia ruumiinosia heillä on, millä nimellä niitä kutsutaan ja miten ne ajan kanssa muuttuvat. Ja että kelpaavat juuri sellaisina kuin ovat. Saunassa he saattavat sen oivaltaa.

Kirjoittaja on oikeuspsykologi, joka ylistää saunomisen kulttuuria – myös lastensuojelullisista syistä.