Jukka Rintalan luomuksia on ihasteltu Linnan juhlissa jo lähes 40 vuoden ajan – ”En kalastele kummastelua erikoisuuksilla”
Jukka Rintala haluaa elämäänsä jotakin ekstraa, mutta kaikkea kohtuudella. Työ pitää taiteilijan ja hänen puolisonsa jatkuvassa liikkeessä ympäri maata, sillä luomisen ilo puskee yhä eteenpäin.
1. Kaipuu kauneuden äärelle
”Viime kesä oli meille, puolisolleni Matille ja minulle, antoisa. Pidimme näyttelyt Savonlinnassa, Jyväskylässä ja Karkkilassa. Kävijöitä oli kymmeniätuhansia. Ilmiselvästi tässä monin tavoin raskaassa ajassa halutaan nähdä ja kokea kaunista. Eräs nainen pysähtyi pitkäksi aikaa yhden näyttelytyöni eteen ja sanoi, että se on hoitava työ. On parasta palautetta, että voin välittää taiteellani sielua hoitavan elämyksen.
Taiteeni tekemisessä viiva on tärkein. Viivassani näkyy persoonallisuuteni ja myös se, että annan viivan piirtyä herkästi. Rento ranneliike on tekemisessä tärkeää. Ja se, että kaikessa on mukana niin sydän kuin aivotkin. Ja muisti pelaa!
Taiteellisessa työssä on oleellista tuntea oman maansa ja myös kansainvälistä historiaa. Tietenkin pitää myös muistaa oma menneisyytensä. Tähän päivään johtanut tieni on merkinnyt kapuamista kuusen juuresta latvaan. Se on opettanut suhteellisuudentajua. Jalkani ovat pysyneet maassa. Yksi mottoni on, että elämässä pitää olla aina myös jotain ekstraa. Kun pyritään tekemään täydellistä, tulee myös kaunista.”
2. Innostus kantaa eteenpäin
”Kun puhun töistäni, puhun aina meistä. Me olemme me, puolisoni ja työkumppanini Matti ja minä. Yhteistyömme on hyvin oleellista kaikessa tekemisessäni ja koko urallani. Suurimpien kokonaisuuksien tekeminen ei onnistuisi yksin. Meillä on hyvin samanlainen näkemys asioista. Saan Matilta paljon rakentavaa palautetta, ja olemme innostuksen voimin pysyneet luovina.
Kirsti Paakkanen sanoi kerran, että Matilla ja minulla on ollut rikas elämä. Tottahan se on, kun mietin, millaisia mahdollisuuksia olemme saaneet. Kirsti sanoi myös, että olemme luoneet yrittäjinä uran selkänahastamme, ilman ulkopuolisia.
Teen maalaukset yleensä aamuvarhain. Varsinkin kesäaamuisin voin herätä jo neljän maissa. Aamut ovat herkkiä ja maagisia hetkiä. Minulle on tärkeää olla hetki itsekseni. Kun herään, 9-vuotias koiramme, pikkuinen venäjänbolonka Didi ei havahdu lainkaan. Matin herätessä Didiin tulee eloa. On aamiaisen vuoro!”
3. Ei itseään hienompaa
”Teollinen urani 1970-luvulla oli konkreettista tekemistä ja oleellisen tärkeä vaihe taiteilijan tielläni. Olen pukenut ihmisiä arkeen Friitalan, Marimekon ja Joutsenen kautta. Sain kasvaa suunnittelijana niissä ja myös pienemmissä yrityksissä.
Iloitsen, että olen pystynyt säilyttämään taiteellisen otteen. Sille antoi vahvan pohjan opiskelu Taideteollisessa korkeakoulussa 1970-luvulla. Nyt elän todella aktiivista tekemisen ja luomisen vaihetta. Syksyllä suunnittelin pukuja Linnan juhliin, ja edessämme on taas messumatkoja.
Julkisuudessa minut muistetaan usein juuri itsenäisyyspäivän juhlien puvuista, joita aloimme tehdä jo vuonna 1985 – lähes neljäkymmentä vuotta sitten! Riippuu aina asiakkaasta, millaisen puvun hänelle suunnittelen.
Haluan luoda ajatonta juhlamuotia. Vuosiluvun ei tarvitse näkyä puvussa, enkä kalastele kummastelua erikoisuuksilla. En halua olla itseäni hienompi.
En ole koskaan suunnitellut museoivani töitäni, mutta iloitsen kohtaamastani arvostuksesta, kun saan tehdä museoihin näyttelyitä. Yksi arvostuksen osoitus on vuonna 2006 saamani Pro Finlandia -mitali.”
4. Kaikkea kohtuullisesti
”Korona-aikoina meille tuli tavaksi keittää joka aamu kaurapuuro. Laitan siihen kourallisen mustikoita, vähän mustikkakeittoa, tyrnimarjoja ja hunajaa. Se on varsinainen vitamiinipommi. Minä en kokkaa, vaan Matti hoitaa sen puolen. Kun hän ostaa Karkkilan torilta tuoreen kuhan ja laittaa uunijuureksia, ei tarvita mitään sen kummallisempaa.
Minulla todettiin joskus 1990-luvun alussa astma. Lääkäri ennusti, että joudun käyttämään astmainhalaattoria lopun ikääni. Sain astman kuitenkin kuriin ilman lääkkeitä, kun aloin joka aamu, säässä kuin säässä, kävellä neljäkymmentä minuuttia Helsingin Kaivopuiston ympäri. Kuntosalilla minun ei tarvitse käydä, sillä näyttelyiden kasaaminen ja purkaminen on fyysistä työtä. Teen sitä mielelläni. Hyvän elämän eväät voin kiteyttää siihen, että kaikkea kohtuullisesti.
En vaadi elämääni mitään ihmeellistä ja pidän yksinkertaisista asioista. Nautin teatterista ja oopperasta. Olen saanut aina suurta nautintoa klassisesta musiikista ja myös siitä, että olen puvustanut muun muassa Maria Lundin ja Angelika Klasin konsertit. Kauneudelle ja täydellisyydelle ei pidä koskaan viitata kintaalla. Matti pitää huolen siitä, että meillä on kukkaruukut aina täynnä.”
Jukka Rintala
- Ammatti: muotisuunnittelija, taiteilija
- Ikä: 72 vuotta
- Perhe: puoliso Matti Vaskelainen ja Didi-koira
- Ajankohtaista: kädenjälki näkyy itsenäisyyspäivänä Linnan juhlissa ja messuilla eri puolilla Suomea.
