Apu

Juha Mieto: "Kantapään kautta olen oppinut, etten anna kenellekään lainaa"

Juha Mieto paljastaa pieniä salaisuuksiaan. Mikä on hänen kantansa lainoihin ja pikavippeihin?
Kuvat Mikko Lehtimäki

Liikutun yleensä kyyneliin...

... kun joku läheinen ihminen on mennyt pois. Vaimoni kuoli, kun poikamme oli kahdeksanvuotias. Se oli valtava menetys. Urheilusuoritukset eivät niinkään liikuta, vaikka toki ilahdun, kun suomalaiset pärjäävät.

Lapsuuteni sitkein haave oli lähteä talosta taloon rengiksi. Olin nimittäin nuorena kova syömään, ja kun ennen vanhaan oli kaikenlaisia talkoita, niissä sai aina syödä hyvin. Minulle ruoka maistui. Joka talon leivässä oli oma vivahteensa. Mahapalkalla olisin tehnyt töitä lapsena. Meidät on luotu tänne maailmaan töitä tekemään!

Nautin suunnattomasti yksinolosta, enkä pelkää mitään. Olen niin melankolinen ihminen, että tykkään siitä, kun on synkät ilmat. Ja mitä pimeämpää, sen parempi.

Kantapään kautta olen oppinut, etten anna kenellekään lainaa. Pankit ovat sitä varten. Eduskunnassa olin ainoa, joka otti kantaa pikavippeihin. Joku kokoomuksen edustaja sanoi, että ne ovat bisnestä. Minä sanoin, että ne ovat pirun bisnestä!

Häpeän letkautuksiani maalissa

Ennen oli paremmin ainakin se, että lapset liikkuivat paljon enemmän. Nykynuorisolla on monenlaisia sairauksia jo ennen kuin täyttävät 20 vuotta. Kun ei ollut televisiota, leikit olivat sellaisia, että ihan varkain tuli kaikille kestävä pohjakunto.

Häpeän sitä, kun joskus tulee letkautettua joitakin sananparsia – ja hetken päästä mietin, että toisinkin olisi voinut sanoa. Kun hiihdin, minua ärsyttivät toimittajat, jotka tulivat heti maaliin tulon jälkeen kyselemään kaikkea. Ja muulloinkin saatan sanoa aika railakkaalla äänellä jotain, mitä sitten kadun.

Juuri nyt ottaa päähän se, miten paljon menee rahaa asevarusteluun ja korruptioon. Peljättää se, että tuleeko tästä vielä valtava mylläkkä. Eivät nämä maailman sodat mihinkään lopu.

Uskonnollinen vouhotus ärsyttää

Minun jumalakuvani on sellainen armollinen ja lempeä. Sen vuoksi en halua Jumalasta hurskastella. Kun vaimoni kuoli, minua ärsytti, kun täällä kävi uskonnollisia vouhottajia. Äitini moitti usein isää, joka nukahteli jumalanpalveluksissa. Isä vastasi, että ei ole omantunnon päällä mitään, kun pystyy kirkonpenkissä nukkumaan.

Sen päivän haluaisin nähdä, jolloin Suomi on Pohjoismaiden menestynein maa olympialaisissa. Sellaisen julistuksen Suomen olympiakomitean valmennusjohto teki kymmenen vuotta sitten. Ihmettelin sitä. Tämä on jäänyt korvan taakse kaihertamaan.

Minua harmittaa, että osasin vain vähän ruotsia silloin, kun hiihdin kilpaa. Nyt tietotekniikan kehittyessä haluaisin, että keksitään laite, joka kääntää minun puheeni ruotsiksi, kun juttelen Thomas Wassbergin kanssa – ja Wassbergin puhe taas muuttuu suomeksi matkan varrella!

Julkaistu: 8.2.2020
1 kommentti