"Minun on pitänyt opetella olemaan sosiaalinen" – Juha Kaartinen vaihtoi yksinäiset työnsä unelmatyöhön putiikkihotellissa Ähtärissä

Mikä tuo kolahdus oli? Mihin nuo askeleet vievät? Onko asiakkaalla kenties jokin hätänä? Hotellin äänet saavat ajatukset sinkoilemaan yrittäjä Juha Kaartisen päässä, vaikka on ilta ja hän on vapaalla. Hän on työpäivän jälkeen vetäytynyt ”apupappilaan”, hotellirakennuksen päädyssä sijaitsevaan yksityisasuntoonsa, mutta asuminen työpaikalla ei ole paras mahdollinen tapa irtautua työstä.

– Kyllä se melko lailla mahdotonta on heittää kunnolla vapaalle, kun asun tässä. Koetan iltaisin linnoittautua asuntooni. En kulje tässä pihassakaan. Sitähän olisi heti taas asiakaspalvelutehtävissä, hän sanoo.

Asuminen työpaikalla on Juha Kaartiselle kuitenkin myös parasta, mitä hän saattaa ajatella. Hän rakastaa kauniisti remontoitua taloaan, entistä pappilaa, ja sen takapihalta avautuvaa järvimaisemaa.

– Tämä on unelmapaikka ja unelmatyö, jota haluan jatkaa niin pitkään kuin suinkin.

Vanha pappila Hetki on pieni yhdeksän huoneen hotelli Ähtärin keskustassa, Ouluveden rannalla. Keltainen rakennus on historiallinen ja komea. Se on sisustettu vanhoilla, eriparisilla huonekaluilla, sen leveät lankkulattiat narisevat kulkijan alla. Hirsiseiniä koristaa taide eri vuosikymmeniltä. Kahvilan vitriini on täynnä vaaleanpunaisia leivoksia, ja keittiön lohikeittoa on sanottu maakunnan parhaaksi. Ruokasalin katseenvangitsijana on iso, valkoinen takka. Antiikkia ja modernia yhdistävä tyyli jatkuu hotellihuoneissa, joista jokainen on erilainen.

Juha Kaartinen kertoo, että hotellia markkinoidaan boutique-hotellina, ja tarkistaa netistä, mitä sillä tarkoitetaankaan: ”Pieni, tyylikkäästi sisustettu hotelli, jossa on persoonallinen tunnelma ja uniikki ilmapiiri.”

– Meille on vuosien saatossa tullut vakiovieraita, jotka saapuvat aina uudelleen kuulemma tunnelman takia. Meillä on yhteisöllinen, rauhallinen ja turvallinen fiilis, yrittäjä muotoilee.

Vakituiset kävijät eivät hätkähdä siitä, että hotellihuoneissa ei ole omia kylpyhuoneita. Uudetkin tulokkaat tottuvat yhteisiin kylpytiloihin.

Vanha pappila Hetken idea on alun perin Juha Kaartisen yhtiökumppanin Kaisa Kaiholan visioima.

– On tunnustettava, että minä en aluksi ollut yhtä innostunut kuin Kaisa. Lämpenin ajatukselle vasta, kun pyörät olivat jo pyörimässä. Olin alkuvaiheessa vielä muualla työelämässä, ja Kaisa onkin tehnyt tässä valtavan työn, mitä tulee remonttiin ja koko konseptin luomiseen, Kaartinen kertoo.

Kaisa Kaihola katselee paikkaa jälkikäteen hämmentyneenäkin.

– Onhan se aika uskomatonta, että melko lyhyen ajan sisällä, koronavuodet kokeneena, saimme Hetken kukoistamaan. Uskon, että Hetken tarina jatkuu, vaikkakin ilman minua.

Yrittäjät ostivat vuonna 1876 rakennetun pappilan vuonna 2018 ja remontoivat sen lattiasta kattoon alle vuodessa.

Pari on sittemmin eronnut. Kaisa Kaihola on jatkanut yrityksen markkinoinnin ja sosiaalisen median sisällöntuotannon tekemistä Tampereelta käsin. Juha Kaartisen tavoitteena on ostaa hotelli kokonaan omakseen.

– Ihannetilanne olisi, että löytyisi joku sopiva yhtiökumppani tähän, mutta todennäköisesti jatkan yksin. Asiat liikahtanevat eteenpäin syksyn mittaan.

Useimmille suomalaisille erityisesti pandoistaan tuttua Ähtäriä ollaan nyt sovittelemassa kriisikuntalistalle. Pandat lähtivät, ja niiden aiheuttamia laskuja maksellaan kuuden tuhannen asukkaan kaupungissa vielä pitkään. Kaupungin talouskurimukseen lienee muitakin syitä kuin pandat, mutta iso osa vaikeuksista johtuu kaupungin tytäryhtiön eli Ähtärin eläinpuiston ongelmista. Isopandat Lumi ja Pyry eivät kannatelleet matkailualaa riittävästi suhteessa eläinten kuluihin, vaikka kaupungin turismia virkistivätkin.

Myös Hetkessä saatiin pandoista hyötyä. Lapsiperheasiakkaita virtasi. Pandojen lähtö näkyi heti kävijämäärissä.

– Oli silti lopulta hyvä päätös luopua pandoista. Nythän eläinpuistoon saatiin silmälasikarhut vetonaulaksi. Olisi kamalaa, jos eläinpuisto loppuisi, se on kuitenkin ollut täällä 70-luvulta lähtien. Minä uskon, että Ähtärille käy vielä hyvin, Juha Kaartinen pohtii kotipitäjänsä tulevaisuutta.

Pandat eivät putiikkihotellin kivijalkana seisseet. Lappiin matkaaville Ähtäri on mukavasti puolivälin krouvina. Työmatkalaiset ovat löytäneet piskuisen Hetken ketjuhotellien vastapainoksi. Rauhallinen miljöö houkuttaa kirjailijoita ja joogaretriittiläisiä. Myös eläinpuisto vetää yhä kävijöitä, ja vaikka Ähtärissä on muutakin majoitustarjontaa, pikkuhotellilla on fanikuntansa.

– Talvisin on hiljaisempaa majoittujien suhteen, mutta tarjoamme myös aamiaista, lounasta ja pitopalvelua ja vuokraamme rantasaunaa. Meillä järjestetään paljon kokouksia ja juhlia, synttäreitä ja häitäkin, Juha Kaartinen sanoo.

Hotellin talviaikainen rauha on suuri kontrasti kesän tohinalle. Kesällä Kaartisen apuna on useita työntekijöitä, mutta talvella hänen lisäkseen töissä on vain leipomopuolen tekijä. Usein kaikki huoneet ovat tyhjinä, ja Kaartinen saa askaroida talonpitäjänä aivan yksin. Se ei ole aivan vastenmielistä, sillä hän sanoo olevansa introvertti. Ennen hotelliyrittäjyyttään hän teki monenlaista yksinäistä työtä oman itsensä herrana.

– Pyöritin perheeni maitotilaa viisitoista vuotta. Olin myös pitkään metsäkonehommissa. Nämä olivat töitä, joissa ollaan paljon yksin. Olen aina ajatellut, että sellainen minulle sopii. Tämä nykyinen työ taas on aivan päinvastaista. Minun on pitänyt opetella olemaan sosiaalinen.

Sen hän on myös oppinut. Juha Kaartinen sanoo, ettei olisi koskaan uskonut nauttivansa ihmispaljoudesta ja uusiin ihmisiin tutustumisesta.

– Jännitin ennen paljon. Nyt ei jännitä, vaikka pitäisin yritysesittelyä viidenkymmenen hengen ryhmälle. Ajattelen silti olevani yhä ihmisenä introvertti. Olen vain opetellut esittämään muuta, hän nauraa.

Hetken luotsaamiseen häntä ajaa sama voima kuin hotellin asiakkaitakin eli paikan tunnelma. Yrittäjä kokee työpaikallaan, joka on samalla koti, sellaista seesteisyyttä ja valoisuutta, mitä ei muualla.

– Koen myös, että teen nyt sitä, mitä haluankin. Aikaisempi työelämä ei oikein ollut sitä. Minusta on tärkeää, että saa tehdä sitä, mitä oikeasti haluaa. En esimerkiksi ole katkera Kaisalle, joka luopui tästä. Hänellä on omat, uudet tavoitteensa. Uskon, että jos tilanne olisi mennyt toisin päin, myös hän olisi päästänyt minut tavoittelemaan unelmiani.

Juha Kaartinen haluaa kehittää yritystään. Hän on kokkina itseoppinut, mutta haluaa petrata taitojaan. Hän sai vastikään paikan Perhon ravintolakoulusta Helsingistä, mutta opiskelu-unelmaa on pakko siirtää hamaan tulevaisuuteen. Yritys Ähtärissä ja kokopäiväinen opiskelu Helsingissä eivät juuri nyt onnistu.

– Haaveilen myös erilaisten kulttuuritapahtumien järjestämisestä. Kirjallinen salonki, kirjailijoiden ja lukijoiden tapaamisia ja esikoiskirjailijatapahtumia, sellaiset sopisivat tänne.

Rakkaus kirjallisuuteen näkyy aikanaan suomen kieltä ja kirjallisuutta yliopistossakin opiskelleen hotelliyrittäjän työpaikalla. Jokaisessa hotellihuoneessa on kutsuvan näköinen kirjoituspöytä kirjoitusvälineineen. Pöytien äärellä onkin viihtynyt useampikin kirjailija. Eräs huoneista on nimetty Runoilijan kulmaksi.

Unelmaansa elävä yrittäjä sanoo etsivänsä tapoja myös irtautua työstä. Jatkuva työnteko ja läsnäolo työmaalla käyvät terveyden päälle. Viime talvena Kaartinen sai sydäninfarktin. Se säikäytti. Hän tiedostaa, että stressiä pitäisi hillitä, mutta kun työn imu on kova, vapaalle laskeminen on vaikeaa. Viiden päivän Lapin-lomansa aikana Kaartinen ei malttanut olla tarkistamatta sähköpostejaan.

– Kun siellä oli tarjouspyyntö, totta kai minä aloin siihen heti laatimaan vastausta. Ei yrittäjä voi koskaan todella olla lomalla.

Hän kehuu Hetken työntekijöitä ja sanoo pyrkivänsä siihen, että jatkossa antaa heille enemmän vastuuta, jotta voisi pitää välillä vapaata. Puheet eivät kuulosta aivan vakuuttavilta, ja hän lisääkin:

– Onhan se jo jotain, että edes ajattelen, että voisin niin tehdä.