Hämeenlinnalaisen superjoulupukin Pertin, 65, apuna ovat kuski, excel-taulukko ja vuosien kokemus: ”Nakit eivät sotke pukin partaa”

Miten joulupukki ehtii joka paikkaan, kuuluu se klassinen joulun kysymys. Hämeenlinnan tunnetuimman joulupukin Pertti Koivusen, 65, apuna ovat oma kuski ja excel-taulukot. Niiden avulla hän pystyy tekemään parikymmentäkin tilauskeikkaa aattopäivää kohden – ja tekemään ne huolellisesti.

– Jotkut tekee enemmänkin keikkoja, mutta ne ovat jo kuin posteljooneja. Ei siinä kauaa viserretä, Koivunen sanoo.

Hänen aattopäivänsä joulupukin asussa alkaa puolenpäivän aikoihin ja jatkuu illalla noin kahdeksaan tai yhdeksään. Yhteen tuntiin mahtuu kaksi 15 minuutin keikkaa. Välissä on vartti huilia matkalla seuraavaan osoitteeseen.

– Siinä pystyy elpymään hyvin, kun vartin saa autossa olla ihan rentona.

Itsekseen ei Koivunen lähtisi joulukierrokselleen. Koivusen kuski Aki aikatauluttaa ja suunnittelee reitit. Ja tarjoaa aina keikan päätteeksi luettavaksi seuraavan ”erikoiskokeen nuotit”: lasten iät ja päättyneen vuoden tapahtumia, esimerkiksi muskarin aloittamisen.

– Se olisi muuten mahdoton hallita koko palettia, vaikka ne suurimmalta osalta tuttuja ovatkin, Koivunen miettii.

Jos ohjelmassa on uusi kohde, kellottaa hän kuskinsa kanssa jo valmiiksi ajomatkoja ja selvittää oikeat reitit, ettei pukki yhtäkkiä sekoile väärillä ovilla. Hämeenlinnan tiet ovat jouluaattoisin rauhallisia, mutta hautausmaiden läheisiä potentiaalisia liikennesumppuja on hyvä vältellä.

Edessä on nyt Koivusen 16. jouluaatto koko päivän hämeenlinnalaiskodeissa kiertävänä pukkina. Sinä aikana hänelle on jo kertynyt käsitystä siitä, mitä pukilta odotetaan ja millainen hyvä joulupukki on.

– Kun se on lasten juhla, niin se pitää vetää hyvin. Pukin pitää olla hyvässä iskussa, hän painottaa.

Ensimmäinen sääntö on, ettei saa haista viinalta. Ja pukin pitää Koivusen mukaan osata ottaa tila haltuun, sillä meteli saattaa lapsiperheessä olla päätähuimaavaa. Koivusella on kantava ääni, ja hän on isokoinen, saappaat jalassa ja lakki päässä noin kaksimetrinen.

– Olen pidempi kuin monet joulukuuset, ja kun on kauhea syliväli, niin koko suku mahtuu kuvia otettaessa kainaloon, hän kertoo.

Sanavalmiskin täytyy olla. Lapset kun saattavat kysyä melkein mitä tahansa. Koivunen lähestyy tilanteita kuin yleisön kanssa dialogia käyvä stand-up-koomikko.

–Joulupukki, joulupukki -laulu on myös hyvä osata. Siitä vedetään pari säkeistöä melkein aina, hän sanoo.

Aikatauluista pitäisi olla tarkkana, mutta kelloa ei saisi olla kädessä. Koivunen sanoo kehittäneensä jo tarkan vaiston siitä, kuinka paljon aikaa on vierailulla kulunut. Usein perheiden vanhemmatkin saattavat muistuttaa, että eiköhän päästetä pukki pikkuhiljaa lähtemään.

Pertti Koivunen toimi ensimmäistä kertaa joulupukkina jo jouluna 1981, silloin varusmiehenä armeijan kantahenkilökunnalle. Hän tykästyi hommaan ja ajautui lopulta tuttujensa kautta varsinaiselle pukin uralle 16 vuotta sitten.

Asiakkaat ovat löytyneet ennen kaikkea laajasta tuttavapiiristä. Koivunen työskenteli ennen eläkkeelle siirtymistä Hämeen Sanomien urheilutoimittajana, joten asiakkaissa on ollut paljon tunnettuakin paikallista urheiluväkeä, etenkin jääkiekkoseura HPK:sta.

Varsinaista mainontaa hän ei ole harrastanut. Ei ole tarvinnutkaan. Koivunen päätyi arkityönsä kautta usein joulupukin roolissa Hämeen Sanomien joulunajan numeron kanteen välittämään lehden joulutervehdyksen. Kontaktiverkostojen kautta on löytynyt myös keikkoja joulua edeltäviltä paikallisilta joulumessuilta ja -tapahtumista.

Koivusen pukinasu on muotoutunut nykyiseen muotoonsa vuosien varrella. Keppi ja kaverin isän vanhat ruskeat halonhakkuuhanskat tuovat uskottavuutta perusasuun.

Pöyheän valkoisen partansa ja peruukkinsa myötä Koivunen kutsuu pukkityyliään Coca-Cola-pukiksi. Partoja ja peruukkeja hänellä on kolmin kappalein. Ne pitää tuunata aattoa varten kuntoon, jotta parta istuu hyvin. Aattoillan mittaan parran kumilangat aina myös löystyvät.

Eräs joulupukkiklisee taitaa olla jo aikansa elänyt. Koivunen ei usko, että juopottelevia pukkeja enää juurikaan on, vaikka pukille tarjotaan monessa kodissa myös vähän vahvempaa lämmikettä. Koivusen hyvin tuntevat eivät toki tarjoa hänelle snapseja.

– Olen varmaan Suomen tai maailman ainoa pukki, joka ei ole koskaan elämässään maistanut viinaa, hän heittää.

Ruokaa ja muuta juomaa hänellekin kyllä tarjotaan, mutta sekin sisältää omat vaaransa. Kerran Koivunen otti hänelle tyrkytettyä kinkkua, jolloin kuiva kinkunpala jäikin partakarvoista kitalakeen roikkumaan.

Nesteytyksestä ja verensokerista on aattokiireissä hyvä pitää huolta. Ainakin Hämeenlinnassa joulupukin aaton taukoeväisiin kuuluvat makuvissyt pillin kanssa, sekä Sukulakut ja kuorettomat nakit, jotka on helppoa sujauttaa suuhun tuuheassa parrassakin.

Omaa perhettä Koivusella ei ole, joten pukinhomma on hänelle mukava tapaa viettää joulua keskellä joulutunnelmaa.

– Kun yksin kuitenkin olisi, niin on kiva, että on jotain tuollaista, hän sanoo.

Koivunen jännittää aattopäivää aina kovasti, kunnes pääsee ensimmäisten keikkojen aikana vauhtiin. Samalla hän pääsee tyydyttämään jonkinlaisia jouluista esiintymisen tarvettaan. Pitkän kierroksen päätteeksi hän istuutuu kuskina toimivan ystävänsä joulupöytään.

– Sen jälkeen alkaa olla aika väsynyt.