Moni jouluun liittyvä perinne on joko turha tai ahdistava, mutta hyväntekeväisyys ei ole
Pohjoismainen hyvinvointivaltio on ollut menestysresepti. Silti aina jää aukkoja, joita on täytettävä vapaaehtoisin lahjoituksin. Leikkausten vuoksi niitä on erityisen paljon, kirjoittaa Auli Viitala.
Sain viime vuonna elämäni parhaan joululahjan, joka lämmittää mieltä vieläkin. Tuntematon lukija otti yhteyttä joulun alla, sillä hän halusi antaa minulle lahjaksi kivan summan rahaa.
Raha on minusta yleensä mainio lahja etenkin pienituloiselle, koska silloin lahjan saaja voi hankkia jotain, mitä oikeasti tarvitsee.
Toimittaja ei kuitenkaan voi ottaa vastaan rahaa lukijoilta, sillä se voisi vaarantaa journalismin riippumattomuuden. Ei olisi oikein, että kaikkein surkeimman tarinan kertoja saisi ylimääräistä, verotonta palkkaa.
Siksi vastasin hyväsydämiselle lukijalle, että en voi ottaa lahjaa vastaan mutta arvostan sitä perinnettä, että jouluna harjoitetaan hyväntekeväisyyttä.
”Olipa joulu sitten valkoinen tai musta, niin sydäntalvi ei ole hyvä aika viettää yötä ulkona.”
Itse aioin antaa pienen summan asunnottomien yömajan pitämiseksi auki jouluna. Olipa joulu sitten valkoinen tai musta, niin sydäntalvi ei ole hyvä aika viettää yötä ulkona.
Mietin, että toivottavasti hän ei pahastu vastauksestani; kaikki rahaan liittyvä on usein oudon sensitiivistä.
Sain heti vastauksen. Lahjoittaja oli samaa mieltä kanssani ja olikin saman tien siirtänyt Vailla vakinaista asuntoa -yhdistykselle summan, jota oli tarjonnut minulle.
Voi, miten iloiseksi tulin! Sydämeni suli.
Summa oli huomattavasti suurempi kuin itse annoin.
Ja yökeskus Kalkkers saatiin pidettyä auki joulunajan yöt, kiitos kaikkien lahjoittajien. Huh. Nyt julkinen tuki Kalkkersille on pienentynyt entisestään, joten tänäkin vuonna joulukeräyksen tuotto tulee tarpeeseen.
”Progressiivinen verotus on reilu tapa jakaa hyvinvointia. Pohjoismainen hyvinvointivaltio on ollut menestysresepti.”
Moni jouluun liittyvä perinne on joko turha tai ahdistava, mutta hyväntekeväisyys ei ole.
Suomalaistalouksien joulubudjetti on LähiTapiolan mukaan keskimäärin 420 euroa, ja on paljon fiksumpaa antaa lahja tarvitsevalle kuin sille, joilla on jo kaikkea.
Se, jolle lasten joulumieli on tärkeintä, lahjoittaa Hyvä joulumieli -keräykseen tai Hopelle.
Se, joka haluaa kristittyjen vievän avun perille, luottaa Pelastusarmeijaan tai muihin uskonnollisiin järjestöihin.
Eläimistä huolestuneille on eläinsuojeluyhdistykset, metsän tukijoille Luonnonperintösäätiö.
Ja meille, jotka rakastamme kylmien asemien yksinäisiä miehiä, on Vailla vakinaista asuntoa ry.
”Hallitus on leikannut samaan aikaan sosiaaliturvasta ja kansalaisjärjestöiltä, jotka paikkaavat puutteellista sosiaaliturvaa.”
Vastustan jyrkästi hyvinvointivaltion muuttumista hyväntekeväisyysyhteiskunnaksi. Yhteiskuntaa pitää ohjata oikeudenmukaisuuden, ei hyväsydämisyyden periaate.
Progressiivinen verotus on reilu tapa jakaa hyvinvointia. Se on myös järkevää, sillä pohjoismainen hyvinvointivaltio on ollut menestysresepti.
Silti aina jää aukkoja, joita on täytettävä vapaaehtoisin lahjoituksin.
Nyt niitä on erityisen paljon, sillä hallitus on leikannut samaan aikaan sosiaaliturvasta ja kansalaisjärjestöiltä, jotka paikkaavat puutteellista sosiaaliturvaa.
Jos voit auttaa, auta.
