Taisit juoda jouluna glögiä, sillä niin on tehty aina – Paitsi ettei ole

Mitä joit jouluna? Vaikeampi kysymys kuin se, mitä söit jouluna. Joulun ruokaperinnekin muuttuu, mutta melkein jokainen suomalainen tunnistaa joulupöydän ”normaaleiksi” antimiksi vaikkapa kinkun, laatikot ja rosollin. Söipä niitä itse tai ei.

Pöydästä ja sen ääreen kokoontuneesta väestä sitten on paljon kiinni, juodaanko aterian kyljessä kotikaljaa, maitoa, olutta tai viiniä.

Mutta jos yksi joulujuoma pitää valita, se on glögi.

Ehkä voi tuntua siltäkin, että glögiä on juotu jouluna ja talvisin aina. Jos tämän tunteen tuntija on riittävän nuori, näin onkin.

Mutta glögiperinne on Suomessa yllättävän uusi. Ruotsinkielinen kansanosa on nauttinut kuumasta juomasta vähän alle satakunta vuotta, suomenkielinen vielä lyhyemmän ajan.

Pahamaineinen klisee, muinaiset roomalaiset, on syytä ottaa käyttöön. Nimittäin jo muinaiset roomalaiset valmistivat lämmintä juomaa viinistä ja mausteista. Ja ennen heitä tiettävästi näin tekivät muinaiset kreikkalaiset.

Reseptiikan hyvä puoli oli se, että maustaminen ja lämmittäminen teki heikommastakin viinistä helpommin juotavaa. Kukapa haluaisi hukata hyvää alkoholia.

Lämmitetty maustettu viini tunnetaan saksaa puhuvilla alueilla glühweinina ja englanninkielisillä seuduilla mulled winena. Suomessa sitä on kuvattu sanalla hehkuviini. Tällaisen juoman nautiskelusta on todisteita keskiajalta saakka, mutta oletus on, että lämmintä viiniä on kipattu talviaikoina aiemminkin.

Nykyisessä muodossaan hehkuviini on yleensä punaviinipohjainen. Mausteina on ainakin kanelia, neilikkaa ja tähtianista.

Ja mitä sitä kiertelemään, glögi on hehkuviiniä. Nimi glögi on kyllä ihan omaperäinen ja se on jalostunut Ruotsissa sanaparista lämmitetty viini.

1890-luvulla glögistä tuli Ruotsissa joulujuomaa. Erilaiset juomaliikkeet ja kahvilat alkoivat myymään omia glögiseoksiaan ja ainakin varakkaammat kaupunkilaiset ostivat. Ruotsalaiset myös keksivät laittaa glögiin rusinaa ja mantelia.

Palataanpa lahden yli takaisin kotimaahan. Epäilemättä myös Suomen kaltaisessa periferiassa tunnettiin lämpimän viinin nauttiminen. Hyvin pitkän aikaa viini oli kuitenkin ylipäänsä enimmäkseen kansan ulottumattomissa olevaa tuontiherkkua.

Jouluna, kuten muissakin juhlissa, ryypättiin kaljaa, olutta ja viinaa. Ja tosiaan ryypättiin, sillä juhlimiseen liittyi ajatus siitä, että kerrankin syödään ja juodaan kunnolla, siis liikaa.

Useammassa lähteessä mainitaan, että jouluglögin nautiskelu tarttui Suomen länsirannikon ruotsinkieliseen herrasväkeen länsinaapurista 1900-luvun alussa. Toisaalta Kulttuurihistoriallisessa keittokirjassa mainitaan, että viinikauppiailla oli omat glögireseptinsä jo 1800-luvun puolella.

1930-luvulla glögittely oli jo sen verran vakiintunutta touhua, että Alkoon tuli myyntiin Hehkuviini-niminen tuote, jonka oli kehittänyt diplomi-insinööri Veikko Ollilainen, joka kehitteli muun muassa Gambinankin.

Vasta sotien jälkeen glögistä tuli koko kansan joulujuoma. Duodecim-julkaisuun parikymmentä vuotta sitten kirjoittanut Alkon tuoteasiantuntija Jukka Sopenperä mainitsee että vielä 1960-luvulla glögit valmistettiin kodeissa itse ja niiden reseptejä jaettiinkin lehdissä paljon.

Lopuksi vedetään matto alta koko aiemmalta johdannolta. Se juoma, jota hörpimme kieli kärventyen litratolkulla joulun pyhinä, ei välttämättä muistuta paljonkaan aiempien kappaleiden hehkuviiniä.

Suomen suosituimmaksi glögiksi on vuosi toisensa jälkeen valittu maustettu rypälemehusekoitus, glögijuoma. Se on lämmintä mehua. Toki maustepaletti muistuttaa hehkuviinitaustasta.

Aivan omaperäistä mehuglögin kulauttelu ei ole. Ainakin myös ruotsalaisissa ja virolaisissa ruokakaupoissa myydään alkoholittomia glögitiivisteitä ja juomia.

Toki mehuglögi on helppo terästää vaikka kirkkaalla viinalla, jolloin seokseen saa sitä samaa potkua, jota jo muinaiset roomalaiset kaipasivat.

Lähteet: Päivittäistavarakauppa, Valio, Kulttuurihistoriallinen keittokirja (SKS, 2001), Glögg-artikkeli Spritmuseumin sivulla, Joulun juomat (Duodecim, 2004), Kulttuurihistorian seuran artikkeli, Wikipedia.

Mikä sinua askarruttaa? Mihin jännään kysymykseen tarvitset vastauksen? Laita sähköpostia osoitteeseen sammeli.heikkinen@a-lehdet.fi ja yritämme auttaa.