Jos eläimen purema tulehtuu, itsehoito ei auta – Muista matkoilla myös rabiesvaara

1. Tunnista vaaran merkit

Suomessa puremahaavan aiheuttaja on tavallisimmin koira tai kissa. Useimmiten tapaturmat sattuvat silloin, kun eläin on peloissaan. Myös leikki eläimen kanssa voi joskus äityä liian rajuksi, jolloin eläin saattaa yllättäen vahingossa puraista.

Kissan purema on koiran puremaa vaarallisempi, koska se on hanakampi tulehtumaan. Tämä johtuu siitä, että kissan suussa on ärhäkämpiä bakteereja. Kissan ohuet, terävät hampaat tunkeutuvat myös syvemmälle kuin koiran hampaat ja voivat rikkoa jänteitäkin. Etenkin käsissä pienikin kissan purema voi aiheuttaa hankalia tulehduksia.

Tulehtunut haava punoittaa, kuumottaa ja turpoaa, ja kipu siinä lisääntyy. Se voi myös märkiä ja nostaa kuumeen. Nämä ovat aina hälyttäviä merkkejä, joiden vuoksi on lähdettävä pikaisesti hoitoon. Pahimmillaan infektio saattaa johtaa sepsikseen eli verenmyrkytykseen. Se voi johtaa jopa kuolemaan.

Joskus purija voi olla toinen ihminen. Tällöin syntyy lähinnä mustelmia, pikku vekkejä ja naarmuja. Mikäli on syytä epäillä, että purija kantaisi hepatiittia tai hiv-tartuntaa, on mentävä heti lääkäriin.

2. Mene lääkäriin

Lääkäriä tarvitaan myös, jos haava on kasvoissa tai kaulassa, siitä vuotaa runsaasti verta tai se on suuri ja repaleinen. Koiran puremat voivat joskus rikkoa jopa luita.

Jos et ole varma, tarvitaanko lääkärinhoitoa vai ei, soita terveysneuvontaan tai etälääkäripalveluun. Ota haavasta kännykälläsi kuva. Se auttaa etälääkäriä arvioimaan hoidon tarvetta.

Aiemmin puremahaavoihin aloitettiin aina ennalta ehkäisevä antibioottihoito, mutta nykyään tarve arvioidaan tapauskohtaisesti. Ennalta ehkäisevä antibioottikuuri kestää viitisen päivää. Jos haava on tulehtunut, kuuri on pitempi.

Puremahaavoja ei mielellään tikata, koska niiden oletetaan olevan likaisia. Jos haava on kasvoissa tai kovin suuri, tikkaus on tarpeen esteettisten syiden vuoksi. Se pitäisi tehdä kuuden tunnin kuluessa, jotta haavan reunat tarttuvat kiinni toisiinsa.

3. Puhdista juomakelpoisella vedellä

Jos ihovaurio on pieni ja pinnallinen ja haava on siisti eikä vuoda verta tai ole repaleinen, hoidoksi voi riittää huolellinen puhdistus. Pese haava juomakelpoisella vedellä ja saippualla. Sen jälkeen huuhtele sitä pitkään juoksevalla vedellä. Näin haavasta huuhtoutuu ylimääräinen lika. Mikäli haava on avoin, kevyt sidos on hyvä tapa suojata se lialta. Tarkkaile haavaa muutamia päiviä, jotta huomaat mahdolliset tulehdusoireet.

4. Huolehdi rokotuksista

Kaikissa puremahaavoissa piilee jäykkäkouristuksen riski, sillä sairautta aiheuttavaa tetanusbakteeria esiintyy paljon eläinten suolistossa ja maaperässä. Se viihtyy itiöinä lähes kaikilla pinnoilla. Siksi jäykkäkouristuksen tehosterokotetta suositellaan 25-, 45- ja 65-vuotiaana ja sen jälkeen kymmenen vuoden välein. Jos tehosterokotus on jäänyt ottamatta tai et muista, milloin olet edellisen rokotuksen saanut, rokote voidaan antaa eläimen pureman jälkeen.

Mikäli epäillään rabiesta eli vesikauhua, aloitetaan rabiesrokotussarja. Rabies on kuolemaan johtava aivotulehdus. Suomessa tartunnan voi teoriassa saada lepakoista tai supikoirista, mutta käytännössä tartunnat tulevat ulkomailta. Siellä virusta levittävät esimerkiksi kulkukoirat.

Jos vieras eläin puree sinua, haavaa pitää pestä viisitoista minuuttia saippualla ja vedellä. Saippua vie rabiesviruksesta tehoja. Rokotesarja täytyy aloittaa heti paikan päällä eikä vasta Suomessa. Jos rokotuksia ei anneta, joka viides rabiesta sairastavan eläimen pureman saanut sairastuu ja kuolee.

5. Pidä raaja paikallaan

Luonnossa liikkuessa voi keväästä syksyyn törmätä kyykäärmeeseen. Jos kyy puree, on lähdettävä viipymättä lääkäriin. Pidä pureman saanut raaja matkalla hoitoon mahdollisimman liikkumattomana.

Kyytableteista ei ole nimestään huolimatta hyötyä, eikä kyyn puremaan pidä ottaa tulehduskipulääkkeitä. Mikäli puremasta tulee voimakkaita reaktioita, tarvitaan sairaalahoitoa.

Asiantuntija: yleislääkäri Emilia Lagus, Terveystalo