Image

Iida Sofia Hirvosen kolumni: Jos paras versio itsestä vaatii psykedeelejä, Jon Hopkinsin uusi levy käy soundtrackiksi

Iida Sofia Hirvosen kolumni: Jos paras versio itsestä vaatii psykedeelejä, Jon Hopkinsin uusi levy käy soundtrackiksi
Tuottaja on suunnitellut ja aikatauluttanut Music for Psychedelic Therapyn erityisesti dissosiatiivi ketamiinin sekä vahvimman psykedeelin, ”bisnesmiehen lounaaksi” kutsutun DMT:n nauttimiseen, kirjoittaa Iida Sofia Hirvonen.
Julkaistu: 8.12.2021

Heikot signaalit leijuvat ilmassa: samalla viikolla, kun sähköpostiini kilahtaa linkki Jon Hopkinsin levyyn Music for Psychedelic Therapy, HS Visio julkaisee artikkelin psykedeelien mahdollisuuksista yritysmaailmalle.

Aiemmin psykedeelipuhe Suomessa on pyörinyt lähinnä vaikean masennuksen hoidon ympärillä. Piilaakson teknologiaeliitti odottaa kuitenkin LSD:stä, psilosybiinisienistä, ketamiinista ja DMT:stä jonkinlaisia yleishyödyllisiä wellness-teknologioita. Niistä haetaan uusia ideoita, empatiaa ja kilpailuetua.

Compass Pathwaysin kaltaiset pörssi­yhtiöt tuovat painetta psykedeelisten huumeiden tutkimukseen ja laillistamiseen. Intoilijat uskovat psykedeeleillä olevan paitsi henkilökohtaista myös yhteiskunnallisesti mullistavaa potentiaalia: kokemus voi olla jopa edellytys ilmastokriisin ratkaisemiselle, visioi Helsingin Sanomien artikkelissa haastateltu konsultti. Jari Sarasvuo twiittaa ”kyynisyytensä hieman hellittäneen”, kun vihdoin psykedeeleistä puhutaan tällä tavalla Suomessa. It’s tough out there.

Levy on äänitetty luolassa Ecuadorissa, ja sen halki virtaavan vesiputouksen äänet tuntuvat miellyttävän rentouttavilta samalla tavalla kuin 90-lukuinen sademetsäkasetti.

Myös brittiläinen elektronista musiikkia tekevä tuottaja Jon Hopkins uskoo psykedeelien hyötyihin ja psykedeeliterapian yleistymiseen. Hopkinsille on psykedeelisen kokemuksen innoittamana valjennut, että ”musiikki on nestemäistä arkkitehtuuria”. Psykedeelinen kokemus voi viedä keskelle painajaista, mutta rauhallinen musiikki voi ohjata kohti parantavia tunteita ja oivalluksia.

Kysyntää psykedeeliterapialle löytyy, ja näin ollen myös terapiamusiikille. Hopkins itse on kommentoinut, että terapiabuumin kasvaessa voi syntyä jopa kokonaan uusi musiikkigenre. Tuottaja on suunnitellut ja aikatauluttanut Music for Psychedelic Therapyn erityisesti dissosiatiivi ketamiinin sekä vahvimman psykedeelin, ”bisnesmiehen lounaaksi” kutsutun DMT:n nauttimiseen. Mitään uutta genreä levy ei kuitenkaan tunnu edustavan, paitsi alleviivaavan konseptin perusteella.

Äänimaailma noudattaa minimalistisen ambientin ja new agen konventioita. Levy on äänitetty luolassa Ecuadorissa, ja sen halki virtaavan vesiputouksen äänet tuntuvat miellyttävän rentouttavilta samalla tavalla kuin 90-lukuinen sademetsäkasetti. Terapialevy kuljettaa ja pehmittää kuuntelijaa kuin Mujista ostettu meditaatiotyyny.

Mieleen nousee Brian Enon ambient, Philip Glass sekä Nils Frahm, kaikki tuttuja niin keskustelufoorumeiden ”mitä kannattaa kuunnella trippaillessa” -ketjuista kuin Imperial College of Londoninkin psilosybiiniterapiasoittolistalta. Melodiat kuljettavat hillitysti kohti transsendenssin väikettä.

No, hyvinvointiaan optimoiva, kokeilunhaluinen toimihenkilö on 2020-luvun psykedeelientusiastin uusi kuva, ja Music for Psychedelic Therapy on tuohon kuvaan sopivaa musiikkia.

Ehkä tällainen musiikki on niin käyttötarkoitukseensa sidottua, ettei aamukahvia nauttivan kriitikon edes sitä pitäisi kommentoida. Silti on sanottava: jokin Hopkinsin sentimentaalisessa melodiankuljetuksessa tuntuu aivan liian manipulatiiviselta ja itseensä tyytyväiseltä. Taustalle voi hyvin kuvitella yin-joogaopettajan lempeän puheen. Mieleen tulee Goop lab -jakso, jossa Gwyneth Paltrow ihasteli, kuinka hyvää koko työyhteisölle teki käydä sieniretriitillä Jamaikalla.

No, hyvinvointiaan optimoiva, kokeilunhaluinen toimihenkilö on 2020-luvun psykedeelientusiastin uusi kuva, ja Music for Psychedelic Therapy on tuohon kuvaan sopivaa musiikkia. Funktionaalista ja varmasti monen makuun kaunista.

Kyse on toki subjektiivisista mieltymyksistä, mutta itselleni ambient toimii silloin, kun se ei pyri autuuteen vaan mukana on dissonanssia.

Jon Hopkins: Music for Psychedelic Therapy.

Psykedeelikulttuuriin ja länsimaiseen minimalismiin on vaikuttanut myös buddhalaisuus ja zen-ajattelu. Zenin esteettisiin ihanteisiin kuuluu ymmärrys siitä, ettei kaikkea voi hallita eikä täydellistä harmoniaa ole olemassa. Vain rikkonaisuus voi luoda todellista kauneutta. Tämä ihanne unohtuu kehittäviä huippukokemuksia ihannoivalta wellness-psykedelialta.

Mark Zuckerberg kertoi metaversen lanseerauksessa, että uudella alustalla on kyse ”kaikkein tärkeimmästä elämyksestä, ihmisten yhdistämisestä”. Kun todellinen maailma rapistuu ympäriltä, metaversen virtuaalimaailmoissa voi elää unelmiensa ympäristöissä.

Myös Jon Hopkins toteaa, että hänen musiikkinsa ei ole kuuntelemista varten vaan sen ytimessä on Elämys.

Psykedeelit kiehtovat minua, koska alan tutkimukset ovat vielä vaiheessa ja poten­tiaalit kartoittamattomia. Toisinaan niiden normalisoituminen vaikuttaa taas yhdeltä uudelta elämystalouden ja todellisuuspaon muodolta.

Iida Sofia Hirvonen on helsinkiläinen toimittaja, jolle mieleistä psykedeelistä musiikkia ovat Alice Coltrane, Johann Sebastian Bach ja 90-luvun tekno.

Kommentoi »