Johannes ja Kyllikki Virolainen näyttivät suomalaisille, miten rakkauden voi löytää seniori-ikäisenäkin
Johannes ja Kyllikki Virolaisen suhde alkoi skandaalina, mutta lopulta heistä tuli senioripari, jota kansa rakasti yli puoluerajojen.
On kesä 1977. Helsingin Kruununhaassa sijaitsevan ravintolan kabinetissa Keskustapuolueen puheenjohtaja, maatalousministeri Johannes Virolainen, 63, sekä tuore kansanedustaja Kyllikki Stenros, 53, syövät yhteisen lounaan. Puheet pitäytyvät politiikassa, mutta katseet kertovat omaa tarinaansa.
Vaikka etäisyyttä oli ainakin 20 senttiä, kävi rinnassani kumma kuuma aalto, aivan kuin auringonsäteet olisivat levinneet sydämeen asti, Kyllikki kuvaili jälkikäteen.
Johanneksenkin kasvoilla oli harvinaisen lämmin hymy, kun he astuivat ulos ravintolasta. Sen pani merkille kadulla vastaan kävellyt ulkoministeri Paavo Väyrynen.
– No, mitäs nuori pari?
Johannes ei osannut vastata Väyrysen virnuiluun mitään – lounashan oli ollut ihan viaton. Molemmat silti tiesivät, että jotain merkittävää oli tapahtunut.
Kaksi vuotta aiemmin Keskustapuolue oli pyytänyt MTV:n perheohjelmien toimituspäällikköä Kyllikki Stenrosia ehdokkaaksi eduskuntavaaleihin. Radio- ja televisiotoimittajana pitkään toiminut Kyllikki oli suosittu juhlapuhuja, ja hänen juontamansa Tänään kotona -ohjelman katsojaluvut hipoivat miljoonaa. Tunnettu tv-kasvo keräsi yli 3000 ääntä, mutta ei tullut valituksi. Keskustan kanssa vaaliliiton tehneen Liberaalisen kansanpuolueen Pekka Tarjanne vei häneltä paikan niukalla erolla.
Kyllikki kuitenkin nousi eduskuntaan kaksi vuotta myöhemmin, kun Tarjanne siirtyi Posti- ja lennätinlaitoksen johtajaksi. Hänen valintaansa oli tukenut myös Johannes Virolainen, minkä kohukirja Tamminiemen pesänjakajat (1981) muisti mainita: Kun joskus pohditaan syitä postipalvelujen heikentymiseen, niitä voi lähteä etsimään Virolaisen sokeasta rakastumisesta.
Niin pitkälle edes Johannes, vanha kettu, ei ollut osannut taktikoida. Rakkaus syttyi vasta tuolla yhteisellä lounaalla, jonka puheenjohtaja halusi tarjota kaikkien aikojen ensimmäiselle helsinkiläiselle kepulaisedustajalle.
Kyllikki Salojärvi oli avioitunut vuonna 1949 insinööri Helge Stenrosin kanssa ja saanut tämän kanssa Erik-pojan. Liitto päättyi jo 1955 ja Kyllikki koki epäonnistuneensa. Hän omistautui työlleen ja yksinhuoltajuudelleen eikä etsinyt elämänkumppania.
Johannes sen sijaan oli lähes 40 vuoden ajan ollut tukevasti naimisissa Kaarina Virolaisen kanssa. Hän kuului sukupolveen, jonka mielestä avioliiton pitää kestää kuolemaan saakka.
Mutta Kaarinan ja minun kohdalla tapahtui valitettavasti niin, että ikuiseksi tarkoitettu liitto alkoi rakoilla. Vaikka puolin ja toisin varmaan toivoimme, että voittaisimme hankaluudet ja liitto ohittaisi karit, niin ei käynyt, Johannes muisteli myöhemmin.
Jälkikäteen Johannes kertoi Kaarinan olleen hysteerikko, joka aina vastoinkäymisissä sai kohtauksia ja heittäytyi lattialle raivoamaan. Avioliittoa oli rasittanut myös lapsettomuus, jonka arveltiin johtuvan Johanneksen lapsena sairastamasta sikotaudista. Kaarina olisi halunnut lapsia, mutta jäi silti Johanneksen rinnalle.
Kyllikki ei ollut syy Johanneksen ja Kaarinan vaikeuksiin, mutta hänestä tuli lopulta Johanneksen pakotie ulos huonosta liitosta. Rakastunut pari antoi pian tunteilleen periksi. Oli turha pyristellä vastaan, ja suhde syttyi.
Rakkaus kymmenen vuotta nuorempaan Kyllikkiin nuorensi Johannestakin. Eräänä päivänä hän ilmestyi eduskuntaan hiukset punaiseksi värjättyinä, mutta ei pukahtanut mitään muodonmuutoksen inspiraattorista.
Kevään 1979 eduskuntavaaleissa Kyllikki menetti paikkansa, vaikka paransi äänipottiaan. Johannes valittiin puhemieheksi. Yksityiselämän puolella tapahtumalla oli paljon enemmän merkitystä.
Heti maalisvaalien jälkeen Johannes jätti Kaarinalle lapun, jossa ilmoitti muuttavansa pois Töölönkadulla sijaitsevasta yhteisestä kodista ja käynnistävänsä eroprosessin. Silloin myös media sai tietää Johanneksen ja Kyllikin suhteesta.
Ero Kaarinasta oli kaikkea muuta kuin sopuisa. Johannes muutti Lohjan Vironperälle virallisesti toukokuussa 1979. Asumusero alkoi, ja silloisen lainsäädännön mukaan avioeron olisi voinut saada vuotta myöhemmin. Lakimiesten neuvottelema erosopimus kuitenkin kaatui, ja Kaarina vaati kahden vuoden asumuseron.
Tämä oli meille kummallekin suuri pettymys. Erityisesti lykkäys alkoi painaa Kyllikkiä. Hän oli usein tavatessamme hiljainen, surullinen ja vaitelias. Epäili ehkä, että ei tästä mitään tulekaan, odotusta odotuksen jälkeen, Johannes surkutteli.
Suhde kesti ja skandaali jopa lujitti Johanneksen ja Kyllikin rakkautta, jota alettiin koetella monin tavoin. Kansan ja lehdistön kiinnostus uutta julkkisparia kohtaan oli suuri, vanhoillisten ja perhearvoja korostavien keskustalaisten paheksunta vielä kovempaa. Siinä se syntinen menee, ihmiset ajattelivat Johanneksen nähdessään.
Johannes ja Kyllikki saivat vihakirjeitä ja -soittoja niin tunnetuilta kuin nimettömiltä kansalaisilta. Ystäväpiiristäkin satoi kritiikkiä.
Kyllä sä olet kaamea nainen, kun menet rikkomaan 30-vuotisen avioliiton. Osaaksä edes hävetä, Kyllikkiä syytettiin öisissä puheluissa.
Lisäksi Johanneksen poliittiset vastustajat saivat tilanteesta mainion lyömäaseen jääräpäistä, mutta elämäntavoiltaan raitista ja ennen niin nuhteetonta puheenjohtajaa vastaan.
Välit puoluetoveriin, presidentti Urho Kekkoseen olivat huonontuneet 1970-luvun ajan, mutta katkesivat kokonaan eduskuntavaalien ja erokohun aikana kesällä 1979 niin sanottuun juhannuspommiin. Tuolloin Johanneksen julkisuuteen lausumat ajatukset kokoomuksen ottamisesta hallitukseen saivat presidentin raivoihinsa. Naistenmies Kekkonen tuskin tuomitsi Johanneksen romanssia, mutta päämiehen vihat eivät auttaneet myrskynsilmään joutunutta poliitikkoa.
Enemmän rakkaussotkut vaikuttivat siihen, että Johannes hävisi puheenjohtajuuden Turun puoluekokouksessa kesäkuussa 1980. Nuijaan tarttui 33-vuotias Paavo Väyrynen.
– Kansa on puhunut, pulinat pois! Johannes Virolainen lausui – ja mielessään toivoi, että myös hänen omien päätöstensä ruotiminen lakkaisi.
”Vaikka etäisyyttä oli ainakin 20 senttiä, kävi rinnassani kumma kuuma aalto, aivan kuin auringonsäteet olisivat levinneet sydämeen asti.”
Toukokuussa 1981 kahden vuoden määräaika täyttyi, ja Johannes ja Kyllikki avioituivat viipymättä. Mitään ei enää tarvinnut salailla, ja pariskunta näyttäytyi ylpeästi yhdessä.
Kansan pulina ei tietenkään hetkessä vaiennut, vaan puhemies rouvineen saivat edelleen ankaraa arvostelua.
Sairas Urho Kekkonen jätti lopulta tehtävänsä syksyllä 1981. Seuraavan talven presidentinvaaleissa pääministeri ja presidentin sijainen Mauno Koivisto valittiin hänen seuraajakseen. Manun kaltainen leppoisa kansanmies Johannes Virolainen sijoittui kokoomuksen jäykähkön pankkiirin Harri Holkerin jälkeen kolmanneksi. Voi vain jossitella, miten kisassa olisi käynyt ilman Johanneksen yksityiselämän kuohuja.
Skandaalin mainingit velloivat vielä vuonna 1983, kun istuva puhemies ja aiempien vaalien ääniharava Johannes Virolainen putosi kokonaan eduskunnasta. Neljä vuotta myöhemmin hän palasi vielä yhdeksi kaudeksi parlamentaarikoksi, kunnes vetäytyi päivänpolitiikasta. Johannes keskittyi kirjojensa kirjoittamiseen sekä rooliinsa vanhempana valtiomiehenä, jonka mielipiteille edelleen oli kysyntää. Kyllikki työskenteli MTV:llä vuoteen 1984, jolloin jäi 60-vuotiaana eläkkeelle.
Vanhoilla päivillään Johanneksen ja Kyllikin imago muuttui. Pariskunta näytti, että rakkauden voi löytää vielä seniori-ikäisenäkin. Kansa alkoi yhtäkkiä ihailla ”Vironperän kuningasparia”, joka esiintyi ahkerasti seurapiiripalstoilla, Pulttibois-ohjelman sketsihahmoina ja imitaattorien suosikkikohteina.
Johannes oli isännöinyt Lohjan Kirkniemessä sijaitsevaa maatilaansa vuodesta 1952 alkaen. Kotikylä Yläsommee ja koko Karjala oli menetetty sodassa – lapsuuden rakas uimapaikka Vironperä sai antaa nimen uudelle kodille. Karjalan palauttamisesta Johannes unelmoi elämänsä loppuun asti.
Kyllikistä tuli Vironperän emäntä, joka uudisti talon sisustuksen ja otti muutenkin ohjat käsiinsä. Hän motkotti Johannekselle, joka asteli saappaat jalassa Vironperän saliin eikä osannut ripustaa vaatteita naulakkoon. Muuten yhteiselo oli varsin sopuisaa. Kyllikin pojasta ja tämän lapsista tuli myös Johannekselle läheisiä.
Kyllikki ja Johannes kirjoittivat yhdessä muistelmateoksen Kolmas elämä, jossa kumpikin kertoi versionsa rakkaustarinastaan. Siinä Johannes kuvaili, kuinka päivä on aamusta alkaen muuttunut täydellisesti Kyllikin tultua taloon. Kahvin keitti se, kumpi ensin heräsi. Pöydälle sytytettiin kynttilä. Paahtoleivän päälle levitettiin hunajaa. Nautimme aamukahvista – ja toistemme seurasta. Sen jälkeen pelaamme puolisen tuntia pasianssia – Kyllikki on sen myös minulle opettanut. Näin kokoamme itsemme ottamaan vastaan alkavan uuden päivän. Rauhallinen aamuhetki on hieno päivän alku. Toivomme, että näitä ihania aamuja jatkuisi vielä pitkään.
Kyllikki toivoi heille 10 yhteistä vuotta, mutta niitä tuli yli 20. Johannes nukkui pois Lohjan sairaalassa 86-vuotiaana joulukuussa 2000 ja haudattiin valtiollisin menoin. Kyllikki vetäytyi hiljaisuuteen, hän kuoli toukokuussa 2009. Vironperän kuninkaalliset lepäävät nyt yhdessä Lohjan Pyhän Laurin kirkon kellotapulin juurella.
Lähteenä on käytetty mm. Kati Katajiston kirjaa Verraton Virolainen – Johannes Virolainen 1914–2000 (Otava 2017) sekä Kyllikki ja Johannes Virolaisen kirjaa Kolmas elämä (WSOY 1998).
Johannes Virolainen
- Syntyi 31.1.1914 Yläsommeen kylässä Viipurin maalaiskunnassa, kuoli 11.12.2000 Lohjalla.
- Avioliitto Kaarina Päivölän kanssa 1939–81 ja Kyllikki Stenrosin (o. s. Salojärvi) kanssa 1981–2000.
- Maanviljelijä, maatalous- ja metsätieteiden tohtori (1951) ja valtioneuvos (1989). Maalaisliiton (myöh. Keskustapuolue ja Suomen Keskusta) kansanedustaja 1945–83 ja 1987–91. Ministerinä 16 hallituksessa. Eduskunnan puhemies 1966–68 ja 1979–83. Keskustapuolueen puheenjohtaja 1964–80. Keskustan presidenttiehdokas 1982.
- Julkaissut noin 20 kirjaa sekä cd-levyn Vain pieni kansanlaulu (1994).
Eeva Kyllikki Virolainen (ent. Stenros, o. s. Salojärvi)
Syntyi 6.2.1924 Asikkalassa, kuoli 8.5.2009 Helsingissä.
Avioliitot: Helge Stenros (1949–55) (josta poika Erik) ja Johannes Virolainen (1981–2000).
Agronomi. Radio- ja tv-selostaja ja -toimittaja. Työtehoseurassa 1952–65, MTV:n toimituspäällikkö 1965–84. Kansanedustaja 1977–79. Pakinoita, runoja ja muistelmateoksia.
