Apu

Johanna Korhonen: Tyyppi, josta ei saa puhua


Johanna Korhonen kirjoittaa kolumnissaan ihmistyypistä, joka on esiintynyt usein syksyn uutisissa.
Kuvat A-lehtien kuva-arkisto

Syksyn uutisista on näkökenttään useasti pompannut yksi tietty ihmistyyppi. Hän on käräjillä, koska on pelannut omilla säännöillään. Hän saa dramaattiset potkut, joita voi seurata myös spektaakkelimainen paluu. Hän on töissään kiitänyt eteenpäin seurauksista välittämättä tai käyttänyt surutta toisten rahaa, mutta katsoo olleensa siihen oikeutettu. Sotkujen siivouksen hän jättää aina muille.

Moni tuntee tämän ihmistyypin myös muualta kuin uutisista. Työpaikalla hänellä on oma hovi: sisäpiirin suosikit ja ulos jäävät syntipukit. Hovinsa silmissä hän on hurmaava ja vakuuttava. Ulkopuoliset kuulevat hänen suustaan huutoa ja näkevät lähinnä pelolla johtamista.

Missä tahansa ihmisyhteisössä hän on se säteilevä ja karismaattinen hahmo, jonka hehku houkuttaa monia ja puistattaa toisia. Yhteisö on jakautunut faneihin ja varojiin.

Tunnetusti kova kostamaan

Tämän ihmistyypin nimeä ei saa sanoa ääneen, koska siitä voi tulla hänelle paha mieli ja hän on tunnetusti kova kostamaan. Siksi kutsun häntä tässä N-ihmiseksi.

N-ihminen pitää itseään aivan erityisenä. Hän on huippu, ja muidenkin pitää se huomata. Hän odottaa aina erityiskohtelua – lääkäreiksikin hänelle kelpaavat vain alansa parhaat. Hän arvelee, että parhaiten häntä ymmärtävät muut huikeat poikkeusyksilöt, jotka tosin eivät saa olla häntä etevämpiä. Heitä tarvitaan hovin jäseniksi.

Säännöt koskevat rivi-ihmisiä ja muita möllejä, eivät tietenkään N-ihmistä. Hän voi ottaa itselleen etuisuuksia kirkkain silmin, koska hän ei tunne katumusta eikä häpeää. Jos hän jää kiinni tai joku häntä moittii, hän tuhahtaa, että taas kateelliset panettelevat. Kukapa häntä ei kadehtisi!

Moni luulee hyväksi johtajaksi

Ulkonäkö on N-ihmiselle tärkeä, ja hän korostaa viehätysvoimaansa. Voidakseen hyvin hän tarvitsee jatkuvaa ihailua ja sitä, että toisetkin uskovat hänen menestyskuvitelmiinsa. Hän voi ilmaista itseään dramaattisesti tai teatraalisesti ja mielellään liioittelee saavutuksiaan.

N-ihminen on haka näyttelemään esimerkiksi myötätuntoista, mutta roolisuorituksen takana hän ei tunne empa­tiaa. Ihmiset ovat nappuloita pelissä, jonka idea on tuottaa hänelle statusta ja muuta etua. Hänen pelisilmänsä on erinomaisen kehittynyt, ja hän ennakoi aina jo seuraavia siirtojaan.

N-ihminen on hyvä manipuloimaan ja tykkää olla keskipisteenä. Näitä moni luulee hyviksi johtajaominaisuuksiksi. Siksi N-ihminen saa usein yhteisössään paljon valtaa. Kukaan ei uskalla asettaa sädehtivälle johtajalle rajoja – ja sitten käräjäoikeudessa kiistellään esimerkiksi Jari Aarnion tapauksessa, kenen olisi pitänyt.

Rajojen asettaminen välttämätöntä

Erityyppisiä persoonallisuushäiriöitä esiintyy usealla prosentilla väestöstä. Koska elämä narsistien läheisyydessä tai heidän valtansa alla on monille rankkaa, asiaa pitäisi pystyä käsittelemään jotenkin. Mutta miten? Persoonallisuushäiriöistä ei ole sopivaa puhua. Ketään ei saisi tunnistaa narsistiksi, koska se on leimaavaa ja koska ”virallista diagnoosia” ei ole. Eikä tulekaan, koska narsistilla itsellään ei ole mitään ongelmaa.

Narsistisen häiriön pohjalla voi olla huonosti rakentunut itsetunto. Siksi narsistinen ihminen ei psykiatrien mukaan ”parane” silläkään, että hänelle annetaan tiukkaa palautetta. Opaskirjojen mukaan usein ainoa pelastautumiskeino on hankkiutua N-ihmisestä eroon. Koska N-ihminenkin on ihminen, myös yksin jättäminen on surullinen vaihtoehto.

Muut ihmiset kuitenkin vastaavat siitä, että narsisti ei saa aivan kaikkea haluamaansa. Rajojen asettaminen hänelle on vaikeaa, mutta yhteisön kannalta välttämätöntä. Sitä on vain pakko opetella. Kaikki alkaa puhumisesta: ilmiön tunnistamisesta ja asiallisesta keskustelusta.

Julkaistu: 31.10.2018