Apu

Johanna Korhonen: Saako poliitikko kritikoida Yleä?



Johanna Korhonen: Saako poliitikko kritikoida Yleä?

Politiikko antaa palautetta toimitukselle. Entä sitten, palaute on ihan terve merkki.
Teksti Johanna Korhonen
Kuvat A-lehtien kuva-arkisto

Viime viikolla silmiin osui eriskummallinen sananvaihto Twitterissä.

Kansanedustaja Timo Harakka (sd) oli tyytymätön Ylen TV-uutisiin 15. toukokuuta. Harakan mielestä uutisissa olisi pitänyt kertoa pääkaupunkiseudun valtuustojen sote-aiheisesta yhteiskokouksesta eikä Jasper Pääkkösen roolista jossain elokuvassa. Harakka kysyi Ylen päätoimittajalta Jouko Jokiselta, miksi näin.

Tähän asti kaikki oli normaalia. Jokainen ajatteleva ihminen pystyy joka päivä keksimään kitisemistä uutisista. Miksi kerrotaan tuosta, miksi ei kerrota tästä, onko tuommoinen nyt kovinkaan tärkeää. Journalismi on sellaista, ja elämä. Valintoja. Valintojen perusteleminen on päätoimittajan ja muiden pomojen perustyötä kaikissa toimituksissa. Julkisuuteen päin perustellessaan päätoimittaja ei ole Joke eikä Kake, vaan journalistinen instituutio, jolla on laissa määrätty tehtävä vastata journalismin sisällöstä.

Poliitikko painostaa Yleä?

Päätoimittaja tviittasi, että Yle oli kertonut sote-kokouksesta jossain muussa lähetyksessä, mutta se ei kansanedustajalle riittänyt. Suukopu jatkui. Ylen Journalistinen Instituutio päätti siirtyä puolustuksesta hyökkäykseen. ”Pääsit muuten juuri listaukseen, kuinka poliitikko painostaa Yleisradiota journalistisissa ratkaisuissa”, Jokinen kirjoitti.

Listaukseen? Painostaa? Keskustelu muuttui yhä oudommaksi. Kansanedustaja: ”Älä jaksa selittää. Aikuistu, älä uhriudu!” Päätoimittaja: ”Harakka neuvoo minua aikuistumaan! Kiitos! Ehkä vielä joskus?”

Helsingin Sanomatkin kiinnostui rähäkästä, ja ennen kaikkea siitä painostuslistasta. Pari päivää myöhemmin (17.5.) lehti oli saanut selvitetyksi, että Yle tosiaan kokoaa listaa ”painostusyrityksistä”. Yhtiön hallitus käsittelee sitä näinä päivinä.

Jos Ylessä oikeasti ollaan näin pihalla siitä, mikä on painostusta ja mikä ei, rientäkäämme nyt apuun kaikki.

Yle on eduskunnan omistama osakeyhtiö. Eduskunta voi halutessaan vaikka lopettaa koko firman. Toistaiseksi ei ole halunnut.

Palaute pitää toimituksia hereillä

Ylen taannoinen päätoimittajanvaihdos liittyi poliitikkojen ja Ylen suhteeseen. Ylessä on viime vuosina podettu pelkotiloja siitä, että poliitikkojen epäsuosio johtaisi rahoitusleikkauksiin. Kyse on puolen miljardin vuosibudjetista.

Onko pelkoon todellista aihetta? Vai meneekö hyvä mörönpelko hukkaan?

Vaikka koko Ylen kohtalo on omistajansa eduskunnan käsissä, yksittäinen, johonkin juttuun tyytymätön kansanedustaja tai muu poliitikko on eri asia. Hän ei voi tehdä käytännössä mitään muuta kuin antaa Ylelle palautetta. Jos Timo Harakka ryhtyisi puliveivaamaan Yleltä rahaa siksi, että häntä riipoo jokin uutinen, hänelle nauraisivat kaikki.

Ruotsissa ja Norjassa poliitikot varovat kommentoimasta mediaa juuri mitenkään, koska tämä tulkittaisiin poliitikolle sopimattomaksi käytökseksi. Suomessa palautetta annetaan herkemmin.

Minusta se on ihan terve merkki: joka ainoa kansalainen, myös poliitikko, saa vinkua Ylen tai muun mediatalon mistä tahansa jutusta. Palaute pitää toimituksia hereillä ja pakottaa ne terävämpään journalistiseen ajatteluun. Jos Jasper Pääkkönen -uutinen tehdään ja sote-juttu jätetään tekemättä, tämä ratkaisu varmaan osataan myös perustella.

Totuutta ei pidä pelätä

Kansanedustajan ja Ylen päätoimittajan välinen sananvaihto osoittaa, että yhtiön ja omistajan suhteet eivät edelleenkään ole normaalit. Ylen hallitus, hoi! Luokaa kokouksessanne siihen ”painostusraporttiin” hyväntahtoinen silmäys, nakatkaa se roskiin ja kehottakaa yleläisiä tekemään mahdollisimman reipasta journalismia. Riippumattomuus ei synny kritiikin torjumisesta, vaan pelottomasta suhteesta tosiseikkoihin, ovat ne mitä hyvänsä.

Apu 21/2018

Julkaistu: 22.5.2018