Apu

Johanna Korhonen: Miksi typeryyksistä ei seuraa mitään?

6


Johanna Korhonen: Miksi typeryyksistä ei seuraa mitään?

Typeryydet salliteen joillekin ministereille, pörssiyhtiön johtajille ja professoreille. Miksi?
Teksti Johanna Korhonen
Kuvat A-lehtien kuva-arkisto

Suomalaisen elämänmenon erityispiirteitä on se, että tapahtuu mitä tahansa, lopulta mitään ei tapahdu. Kuvio toistuu vuodesta ja tapauksesta toiseen suunnilleen samanlaisena.

Vaihe yksi: henkilö tekee typeryyden. Ulkoministeri Timo Soini ylistää toisen maan aborttikieltoja välittämättä vähääkään siitä, että hänen virassaan pitäisi päinvastoin aktiivisesti edistää Suomen kehityspolitiikkaa, jossa keskeinen periaate on naisten ja tyttöjen ehdoton oikeus määrätä omasta kehostaan. Jyväskylän yliopiston professori Tapio Puolimatka samastaa artikkelissaan homoseksuaalisuuden ja pedofilian ja selostaa, että tasa-arvoinen avioliittolaki on askel kohti lasten seksuaalisen hyväksikäytön sallimista. Alma Median toimitusjohtaja Kai Telanne möläyttää journalistille, ettei nainen saa asua erillään lapsestaan, ja jättää naisen sitten valitsematta päätoimittajaksi.

Typerysten ympärille muodostuu tukijoukkoja

Vaihe kaksi: typeryyksistä käydään julkista keskustelua. Typeryksiä paheksutaan ja moititaan. Typerysten ympärille muodostuu nopeasti tukijoukkoja, ja selitykset eivät lopu: Timppa nyt on tommonen, kaikkihan sen tietää, älkää naiset olko noin kireitä! Tapsalla on uskonnonvapaus, ja sehän on sitä paitsi professori, kyllä se tietää! Kaitsu on kunnon mies, joka ajattelee vain lapsen etua. Ihan epistä, että taas joku hankala akka sitä syyttää!

Vaihe kolme: henkilö heittäytyy marttyyriksi. Timpan uskonvakaumusta halvennetaan. Tapsan sananvapaus on uhattuna. Kaitsu on syytön, koska häntä ei ole oikeudessa todettu syylliseksi, ja vaikka olisikin, hän on silti syytön.

Vaihe neljä: kriitikot todetaan pikkumaisiksi nillittäjiksi. Älkää enää jankuttako, antakaa jo olla, viisaampi antaa periksi, elämä jatkuu, kaveria on lyöty jo tarpeeksi, ja kuka tässä nyt aivan virheetön olisi.

Typerykset jatkavat toimessaan

Vaihe viisi: henkilö jatkaa toimessaan niin kuin ei mitään. Timppa jäkittää ulkoministerinä, vaikka tehtävään epäilemättä löytyisi semmoinenkin poliitikko, joka pystyy sitoutumaan sukupuolten tasa-arvoon, naisten itsemääräämisoikeuteen ja muihin Suomen linjauksiin. Tapsa roikkuu virassaan, vaikka Jyväskylän yliopisto varmaan saisi kasvatustieteen professoriksi myös jonkun sellaisen, joka pitää ihmisiä yhdenvertaisina. Kaitsu nauttii Alma Median hallituksen luottamusta, koska ei kai firmaa mitenkään haittaa, että toimitusjohtaja on jo aiemmin tuomittu työsyrjintärikoksesta ja on esitutkinnassa taas – ja vaikka Almaankin ehkä löytyisi toimitusjohtajaksi myös joku pätevä, jos oikein etsittäisiin.

Miksi typeryyden annetaan jatkua?

Mistä johtuu, että tapahtuu mitä tahansa, lopulta mitään ei tapahdu?

Tapahtumainkulusta on yksi poikkeus: naiset. Jos nainen mokaa, selittely-, silittely- ja siistimismekanismit eivät käynnisty. Naisia eivät suojaa tittelit – ne saa helposti pois, sen kun otetaan – eikä hyvien veljien laupias verkosto. Nainen eroaa miestä selvästi ketterämmin niin pääministerin virasta (Anneli Jäätteenmäki) kuin eduskuntavaaliehdokkuudesta (Sirpa Pietikäinen).

Tässä saattaa olla avain myös siihen, miksi miehen todennäköisesti sallitaan jatkaa, tapahtui mitä tapahtui. Olin taannoin kokouksessa, jossa keskusteltiin virastapidättämisen periaatteista. Paikalla olleet miehet olivat yksimielisiä siitä, että virastapidättäminen on virkamiehelle kova rangaistus, koska ”siinä menee koko palkka”. Semmoiseen tilanteeseen ei kukaan kuukausipalkkaan tottunut mies halua joutua – eikä toiselle moista aiheuttaa. Naisen palkanmenetys ei ole niin vakavaa: häntähän elättää aviomies.

Mutta miessolidaarinen verkosto jeesaa kaikessa, missä voi, koska milloinkaan ei tiedä, milloin on oma vuoro. Timppa, Tapsa ja Kaitsu jatkavat niin kuin ei mitään. Kuten aika moni muukin. Jatkoa seuraa.

Julkaistu: 21.8.2018