Johanna Korhonen: Lauma-ajattelu sumentaa järjen
Johanna Korhonen kirjoittaa, että etä joka porukassa yksilöt ovat keskenään erilaisia ja yksilöiden väliset erot ovat suurempia kuin ryhmien väliset erot.
Joka kerta, kun tulee tietoon, että ulkomaalainen mies on raiskannut suomalaisen lapsen tai naisen, alkaa sama niin kutsuttu keskustelu. Rasistit riekkuvat. Persut politikoivat. Rajat kiinni -väki pyörittää myllyään: Mitä me sanoimme! Siitäs saitte! Vieläkö haluatte lisää! Toista mieltä olevat vinkuvat ja parkuvat: Ei saa yleistää! Ei ne kaikki! Pahoja on suomalaisissakin!
Tilastoja kaivetaan. Niistä näkyy, että joo ja ei. Totta, epätotta, tulkintaa, tilastovirhettä ja kiistatonta faktaa. Toimituksissa pohditaan taas kerran, saako irakilaista sanoa irakilaiseksi tai syyrialaista syyrialaiseksi. Jos sanoo, syytetään leimaamisesta. Jos ei sano, syytetään salailusta.
Sekavahkoon keskusteluun osallistuu myös eliitti. Oulun piispa lausuu, että ”lisääntyvän maahanmuuton myötä Suomeen tulee myös kulttuurisia piirteitä, joita yhteiskunnan ei yksinkertaisesti pidä hyväksyä” (Kotimaa 5.12.). Emeritapresidentti ojentaa, ettei koko maailmassa ole yhtään sellaista kulttuuria, jossa lasten raiskaamista pidettäisiin hyväksyttävänä (YLE 8.12.).
Poliisi katsoo tarpeelliseksi erikseen huomauttaa, että ”tietenkään kaikki Oulun pari–kolmekymppiset ulkomaalaistaustaiset miehet eivät houkuttele nuoria somessa” (YLE 5.12.).
Lauma-ajattelu on jäänne
Hetkinen – onko joku siis siinä käsityksessä, että jonkun ulkomaalaisen tekemä rikos on ominainen kaikille ulkomaalaisille? Nooh, aika iso osa kansasta tuntuu olevan.
Tunnistan koko keskustelun perusvirheeksi lauma-ajattelun. Lauma-ajattelu on primitiivistä hahmotusta, jäänne ihmislajin varhaisemmista kehitysvaiheista.
Osa populaatiosta on jo päässyt lauma-ajattelusta eroon ja pystyy näkemään homo sapiens -lajitoverit yksilöinä. Osa on vielä siinä kehitysvaiheessa, jossa ihminen nähdään ensisijaisesti laumansa edustajana.
Lauma-ajattelijalle stereotypiat ovat normaali tapa hahmottaa monimutkaista maailmaa. On vaivatonta ajatella, että kaikki romanit ovat semmoisia, feministit tämmöisiä ja ruotsalaiset tuommoisia. Arabit tekevät tätä ja afrikkalaiset tuota. Jos yksi joukosta on tehnyt jotain, samaa on odotettavissa muiltakin.
Yksilöllisyyden havaitseminen vaatii aivotyötä
Mitä vieraampi lauma, sitä yhdenmukaisempana se nähdään. Paljon enemmän aivotyötä vaatii havaita, että joka porukassa yksilöt ovat keskenään erilaisia ja yksilöiden väliset erot ovat suurempia kuin ryhmien väliset erot.
Lauma-ajattelu vie vikaan monet muutkin kuin maahanmuuttoon liittyvät keskustelut. Kun lisääntymisikäisiä naisia puhutellaan syntyvyyskeskustelussa laumana, tuloksena ei ole uusia vauvoja vaan ainoastaan loukkaantuneiden naisyksilöiden vastalauseita.
Ikääntyneetkin mielletään julkisessa puheessa usein yhtenäiseksi vanhuslaumaksi, vaikka juuri vanhat ovat keskenään kaikkein erilaisimpia yksilöitä. Heidän jo elämänsä vuosikymmenet ovat muovailleet heidät hyvin erilaisiksi, ja siksi tyypillistä vanhustakaan ei ole.
Tekijän kotipaikka tuskin vaikuttaa uhrin kärsimykseen
Lauma-ajattelu estää analyyttisen ajattelun ja toimivien ratkaisujen hakemisen, on kyse sitten syntyvyyden lisäämisestä, vanhustenhoidosta tai maahanmuuttajien asioista. Lauma-ajattelu on kömpelö lapio silloin, kun tarkoitukseen ja käteen sopisi paremmin siro lusikka.
Journalistien tapa välttää rikoksentekijöiden etnisen taustan tarpeetonta mainitsemista yrittää ratkoa oiretta, ei tulehtuneen tilanteen syytä eli epä-älyllistä ja alkeellista lauma-ajattelua. Jos jokainen uutisen vastaanottaja näkisi ihmiset yksilöinä, ei olisi mitään ongelmaa tarvittaessa kertoa, mistä joku rikollinen on kotoisin.
Raiskaaja voi olla kotoisin esimerkiksi Helsingistä, Rovaniemeltä, Oulusta, Pariisista tai Bagdadista. Uhrin kärsimykseen tekijän kotipaikka tuskin vaikuttaa.
Voit lukea Avun kolumnistin Uuninpankkopoika Saku Timosen kolumnit aiheesta täältä ja täältä.
