Apu

Johanna Korhonen: Hengittäminen ole ollenkaan helppoa


Jos nenän kautta ei saa riittävästi happea, pitää hidastaa vauhtia.
Kuvat A-lehtien kuva-arkisto

Hengitä syvään, sanotaan. Hengitä kunnolla, niin saat happea! Opettele hengittämään tehokkaasti. Syvä hengitys rentouttaa. Kuntosalin mainoksessa hiki valuu ja huohotus on äänekästä.

Happeakin voi ahnehtia. Siitä voi tulla pakkomielle. Vaikka hengitys on automaattista, kiihkeä elämänrytmi voi johtaa siihen, että automaatio hieman vink­sahtaa.

Ylenmääräinen hapen haukkaaminen johtaa siihen, että veren hiilidioksidipitoisuus laskee liian alas. Siitä seuraa monenlaista huimauksesta pahaan oloon, äärimmillään paniikkiin asti. Syke pysyy korkealla, kurkussa on pala, mieli on levoton ja koko ajan tuntuu, että pitäisi hengittää lisää. Yksi huokailee, toinen haukottelee, kolmas rykii.

Lääkärit tapaavat tuon tuosta liikahengittäjiä eli hyperventilaatio-oireisia. He neuvovat näitä hengittämään paperipussiin, jotta ulos puhalletusta hiilidioksidista edes osa palaisi verenkiertoon. Liikahengittäjä hönkii ulos hiili­dioksidia, jonka hän tarvitsisi itse.

Helppoa kuin hengittäminen, sanotaan, mutta ei hengittäminen ole kaikille ollenkaan helppoa. Liikahengitys vaivaa nykyään kuormittuneita lukiolaisia, uupuneita opiskelijoita, kiireisiä keski-ikäisiä, ehkä suorittamaan tottuneita ikäihmisiäkin. Se on monipuuhailua suosivan aikakauden oire. Homo sapiensin keho on sama kuin kivikaudella. ­Aivot reagoivat stressiin kiihdyttämällä hengitystä, vaikka ­oikeasti pitäisi hidastaa muun puuhailun tahtia.

Kävin ääniasiantuntijan puheilla, kun omat hengitys­lihakseni olivat jumissa eikä ääni kulkenut niin kuin piti. Tuli puheeksi tämä hengittämisen hankaluus. Asiantuntija Kirsi Vaalio antoi yksinkertaisen neuvon: hengitä nenällä! Nenä on hengittämistä varten. Se lämmittää ja kosteuttaa keuhkoihin menevän ilman ja putsaa siitä epäpuhtaudet sopivasti. Suu kiinni ja nenä töihin, niin siitepölyallergiakin voi helpottaa, hän sanoi.

Olin aina kuvitellut hengittäväni totta kai nenällä. Kaupungilla kävellessäni huomasin, että näin ei ollutkaan: kuljin suurimman osan ajasta suu kevyesti auki niin, että ilma virtasi sisään ja ulos sekä nenän että suun kautta. Katsoin kanssakulkijoita Helsingin Kampintorilla ja tein pienen ­tilaston. Muutamasta kymmenestä ohikulkijasta noin ­puolella oli suu auki.

Aivan turhaan, asiantuntijani sanoi. Nenä riittää normaalisti aivan hyvin. Jos nenän kautta ei saa riittävästi happea, pitää hidastaa vauhtia. Silloin keho hakeutuu sopivaan ­kemialliseen tasapainotilaan ja alkaa käyttää kaikkea saamaansa happea tehokkaasti ilman, että veren hiilidioksiditaso laskee liian alas.

Kun kemiat ovat kohdallaan, olo on rauhallinen ja mielikin tyyntyy.

Suun kautta on tietysti pakko hengittää, jos nenä on niin tukossa, että muuta vaihtoehtoa ei ole. Muutoin jatkuva suun kautta hengittäminen on vain turha ja huono tapa. Erityisen haitallinen se on öisin. Auki ammottava suu ­kuivuu ja kuorsausriski kasvaa.

Olen nyt ryhtynyt harjoittelemaan nenällä hengittämistä. Kuulostaa surkuhupaisan helpolta mutta on yllättävän vaikeaa. Päiväsaikaan nenähengitys onnistuu, kun päätän avata suun vain puhumista ja syömistä varten.

Yöllä ei pelkkä illan tahtotila riitä. Kuorsaamiseen taipuvainen voi opetella nenähengitystä sulkemalla suunsa illalla kevyellä ihoteipillä. Siihen ei kukaan tukehdu, mutta vähemmällä käytöllä ollut nenä oppii vähitellen hoitamaan hommaansa myös öisin.

Sopiva hengitys on syvä, mutta ei suuri. Hengitys rentouttaa ja rauhoittaa, mutta eri tavalla kuin olin luullut: ihminen ei tarvitse ilmaa kauheasti, vaan sopivasti. Pieni riittää usein. Sama pätee aika moneen asiaan.

Julkaistu: 10.5.2019