Jättiyllätys on kiinnittänyt katseet kauden komeettaan – Ilveksessä uskalletaan puhua ääneen jopa mestaruudesta

Kuluvan Veikkausliigakauden ratkaisut ovat vielä hyvän matkan päässä, mutta kauden komeetta on jo löytynyt. Se on viimekautisesta valtavan tasonnoston tehnyt Ilves.

Tamperelaiset nostivat toki kauden 2023 Suomen cupin voittopokaalin ilmaan, mutta muuten niin kentällä kuin kentän ulkopuolellakin on tämän kesän aikana nähty täysin erilainen joukkue sekä seura. Kävi mitalitaistelussa tulevana syksynä kuinka tahansa, Ilves on sementoimassa itseään suomalaisen seurajalkapalloilun terävimpään kärkeen.

Kentän ulkopuoliset ratkaisut ovat luoneet pelilliselle menestykselle vakaan pohjan. Toki molemmat ruokkivat toisiaan, mutta ilman Tampereen kaupungin kehittymistä Suomen ehkä dynaamisimmaksi paikkakunnaksi Ilveksen kehittyminen seurana näin suurin harppauksin ja näin nopealla aikataululla olisi ollut vaikeaa.

Koko kaupunki tuntuu tällä hetkellä olevan avoin, innostunut ja kannustava ympäristö kaikelle toiminnalle, ja siihen imuun jalkapallo on onnistunut itsensä Ilveksen johdolla nostamaan.

Ilveksen katsojakeskiarvo 5 780 tämän kauden yhdeksässä Veikkausliigan kotiottelussa on jopa käsittämättömän kova, varsinkin kun sitä vertaa viime kauden vastaavaan. Ratinan betonissa pelattu kausi veti lehtereille keskimäärin vajaat 3 000 katsojaa. Toki koko liigan yleisömäärien kehitys on jatkanut tällä kaudella nousevaa trendiä, HJK:n pitäessä keulaa muhkealla, lähes 6 300 katsojan keskiarvolla.

Veikkausliiga kiinnostaa, monen joukkueen välinen mestaruuskamppailu kiinnostaa, mutta silti monella paikkakunnalla katsotaan varmasti hieman kateellisena sitä, miten Tampereella on asioita tehty. Esimerkiksi sarjakärki KuPS on pelannut kautensa keskimäärin 3 200 silmäparin edessä. Vaikka kaupunkien koko on toki eri, silti on myös eri kokemus istua sateessa Keskarin ”aurinkokatsomossa”, kuin uuden Tammelan vastaavassa.

– Kyllä sillä varmasti on merkitystä. Ennen kauden aikana oli paljon puhetta uudesta stadionista ja se toi ehkä jonkin verran paineita joukkueelle ulkopuolelta. Hieman hapuilevan alun jälkeen kotipelit alkoivat sujumaan ja kyllähän ne aika hulluja tapahtumia ovat olleet, täysin eri fiilis pelata kuin vaikkapa Ratinassa. Tunnelma välittyy ja tällä hetkellä on kyllä todella kiva pelata Tammelassa ja Ilveksessä, toteaa Ilveksen puolustuksen oikealla laidalla uransa todennäköisesti parasta kautta pelaava Aapo Mäenpää.

Näin hyvän mahdollisuuden tarjoama toimintaympäristö ei tietenkään vielä takaa pelillistä menestystä. Uuden urheilutoimenjohtajansa Miika Takkulan johdolla kasattu joukkue valmennuksineen on kuitenkin edennyt olosuhteiden viitoittamaa tietä. Päävalmentajaksi palkattu Joonas Rantanen on saanut käsiinsä pelaajat, joiden avulla Ilveksen esittämä jalkapallo on tämän kauden aikana ollut sellaista, mikä vetää yleisöä katsomoon.

Vaikka työ on vielä kesken, joukkueen peli on edelleen raakaa, niin ainekset ja suunta on sellainen, joka on kuin tehty siihen imagoon, minkä uusi stadion ja kaupunki ovat luoneet. Asian vahvistaa myös Mäenpää.

– Jalkapallo, mitä tällä hetkellä pelaamme, on todella erilaista kuin aikaisempina kausina. Valmennustiimi on saanut luotua meille juuri sen näköisen pelitavan, minkä hankitut pelaajat ja heidän ominaisuutensa mahdollistavat. Haluamme pitää paljon palloa, mutta osaamme myös hyökätä vastaan. Se on oikeastaan juuri sen näköistä futista, mitä kaikki varmaan haluaisivat pelata.

– Meillä on lupa ottaa riskejä, toki tietyissä rajoissa. Ja kyllähän se meidän pelaaminen on välillä näyttänyt, että niitä riskejä otetaan vähän joka puolella, mutta se on myös sellaista pelaamista, mikä onnistuessaan tuo hyviä tuloksia. Oma pää on välillä soinut, kun kenttätasapaino ei ole ollut sitä, mitä sen pitäisi olla. Meillä on todella paljon hyökkäysorientoituneita pelaajia ja siihen nähden en koe, että puolustamisemme olisi ihan katastrofi ollut kuitenkaan.

Ilveksen suurimpana heikkoutena on tosiaan pidetty kykyä puolustaa, niin yksilöinä kuin joukkueenakin. On totta, että joukkueen vahvuudet ovat pallollisessa pelaamisessa ja nimenomaan hyökkäyssuuntaan ja sen seurauksena negatiivisissa tilanteidenvaihdoissa kenttä on joissain tapauksissa ollut vastustajalle auki.

Ehkä surullisimpana esimerkkinä tästä käy Valkeakosken juhlaottelu, missä Ilveksen puolustaminen näytti monin paikoin jopa koomiselta. Silti joukkueelle on tehty Veikkausliigassa kolmanneksi vähiten maaleja, ainoastaan kolme enemmän kuin HJK:lle. Maaleja Ilves on tehnyt sarjan eniten. Ei ihan katastrofin oloinen suhde kuitenkaan.

Onko Ilveksestä sitten kruunaamaan nappikautensa lopulta mestaruudella?

Ensimmäinen asia on joukkueen kasassa pitäminen. Esimerkiksi Veikkausliigassa tällä kaudella yhdeksän maalia pommittaneen Santeri Haaralan myynti siirtoikkunan aikana olisi todennäköisesti liian kova isku mestaruushaaveille. Roope Riski saattaa kasvaa vielä isoon arvoon loppukaudesta, mutta Haarala on juuri nyt korvaamattoman kuuma. Joukkueen kasassa pitämiseen liittyy myös loukkaantumisten välttäminen, sillä kuten Oulussa viime kierroksella nähtiin, päävalmentaja Rantasen mahdollisuudet laajaan kierrättämiseen pelien välillä on vaikeaa. Rinki ei ole laadullisesti vielä yhtä laaja, kuin päävastustajilla.

Toinen asia liittyy pelitapaan. Se on Ilveksen vahvuus ja niin kuin Austria Wien -voitossa nähtiin, siitä ei hevillä luovuta. Ideaalimaailmassa Ilveksellä olisi todella kovan luokan kutonen suojaamaan puolustuslinjaa, mikä automaattisesti turvaisi paremman kenttätasapainon. Kolmen topparin linjasta esimerkiksi oikean puolen Mäenpää tukee vahvasti hyökkäyksiä, joka vaikeuttaa vastustajan merkkaamista, mutta toisaalta jättää ilman paikkaajaa ammottavan loven taakseen. Rantasen ajatusmaailmassa isompi plussa on tehdä vastustajan puolustaminen vaikeammaksi, ja muutamaa peliä lukuun ottamatta se on tällä kaudella ollut ainakin tulosten valossa oikea valinta.

Henkinen puoli joukkueella vaikuttaa olevan kunnossa. Menneen viikonlopun Oulu-vieraspeli oli klassinen ”banaaninkuori”, ison voiton jälkeinen ulospuhallus, jossa mahdollisuudet pisteiden menetykseen olivat suuret. Vaikka joukkueen esitys ei ollut lähellekään kauden parasta, se toi mukanaan täyden pistepotin.

– Ouluun lähdettäessä painotettiin, että tämä on kauden tärkein peli. Palautumisen kanssa oli lisäksi haasteita, lentomatkan jälkeen bussimatka Ouluun. Itse sain hieman huilata ja Haarala oli poissa pienten vaivojen vuoksi, mutta muuten aika samat jätkät siellä kentällä oli. Hienosti vetivät ja tosi tärkeä voitto.

– Jos saamme puolustamista vielä vähän paremmaksi ja kaikki pysyvät kunnossa, niin en näe mitään syytä sille, miksemme voisi voittaa mestaruutta. Yksilövirheet vähemmälle ja boksinpuolustamista terävämmäksi, maaleja teemme varmasti tarpeeksi, seuraavaksi Djurgårdenin kimppuun hyökkäävä Aapo Mäenpää päättää.