Jarkko Wissin KuPS tavoittelee europeleistä vastavoimaa HJK:n resurssiylivoimalle – kovista tavoitteista jääminen olisi "yhteisöllisesti kova takaisku"
Tamperelainen Jarkko Wiss on tutustunut KuPSin mestarijoukkueen ytimeen ja löytänyt sieltä sitä työmoraalia, josta hänet itsensäkin tunnettiin pelaajana. Nyt edessä on haaste löytää avainhankintoja ja pitää joukkue nälkäisenä kohti europelejä, joiden taloudellinen merkitys on seuralle mittaamaton.
Jalkapallo on vienyt Jarkko Wissiä ympäri maailman, mutta harva seura herättää yhtä vahvoja mielikuvia toimintatavoistaan kuin Kuopion Palloseura. Tamperelainen Wiss, 52, tuntee KuPSin maineen hyvin. Kun seuran tunnuskappale on Banzai Banzai ja sen B-puolelta löytyy Elä laakase – naatitaan! -niminen kappale, pitäisi olla selvää, millaista peliä Savon väreissä Keskuskentällä halutaan nähdä.
Wiss ei kuitenkaan niele ennakkokäsityksiä sellaisenaan.
– Minun pitäisi ensin kysyä sinulta, miten sinä näet kupsilaisen jalkapallon. Kuopiossa jalkapalloa on pelattu monin eri tavoin. On Pekosen, Rajamäen, Erlandsenin... sitten voidaan vielä miettiä, oliko Jani Honkavaaran viime kauden KuPS sitä vuosikymmenten takaista viihdyttävää naatitaan, laakastaan, ei laakasta -peliä. Ei se ehkä sitäkään ollut. Kupsilainen jalkapallo on viime vuosina ollut menestyksekästä, mutta onko se aina ollut viihdyttävää, niin ei. Minulle kupsilaisuus tarkoittaa laadukasta tekemistä jalkapallon eri tavoilla, jossa tuloksen teko on ollut aina tärkeässä asemassa, Wiss oikaisee.
– Toki viihdyttävyyskin on katsojan silmässä. Jos menemme vaikka Kuopion torille keskustelemaan nykyjalkapallosta, jonkun mielestä se ei ole ollenkaan viihdyttävää, mutta sillehän me emme voi mitään. Joku taas voi tykätä siitä, ettei se ole enää yksilöiden kontrolloimaa, vaan kollektiivin hallitsemaa. Asioista voi siis olla montaa mieltä.
Wiss tekee paluun Veikkausliiga-joukkueen penkin päähän puolentoista vuoden tauon jälkeen. Suomen cupin Ilveksen kanssa 2019 voittaneelle valmentajalle KuPS on vasta kolmas seurajoukkue valmentajana, nuorisomaajoukkueista kokemusta löytyy sitäkin enemmän.
Wissin arvot valmentajana heijastavat oikeastaan aika hyvin sitä kuvaa, mikä hänestä syntyi jo pelaajana, niin seura- kuin maajoukkueessakin.
Piiruakaan ei anneta periksi, eikä vastustajalle tasoitusta ainakaan siinä, kuinka hyvin ja korkealla työmoraalilla asiat hoidetaan.
– Miten minä valmentajana ja KuPS seurana kohtaamme? Mielestäni hyvin. Vaikka tiesin asioita jo ennestään, niin tarkemmin aloin seurata joukkuetta neuvottelujen alettua. Yllätyin siitä, kuinka korkea pelaajien työmoraali oli, heidän kykynsä toistaa tiettyjä suorituksia oli tosi korkealla tasolla monissa Veikkausliigan peleissä, Wiss sanoo.
– Joukkue osasi myös kärsiä yhdessä. Ei siellä kaikki ottelut olleet niin hyviä, joukkue puolusti syvällä ja jos ajatellaan mestaruuden varmistanutta ottelua, jokainen oli valmis tekemään tarvittavan työmäärän ja voittamaan. Nämä olivat tavallaan niitä arvoja, mistä vaikutuin.
– Olkoon kuinka hyvä pelaaja tahansa, hänen pitää tietyt työntekemisen normit täyttää. Se näyttää, että pelaaja hengittää joukkueelle. Nähtyäni joukkueen harjoittelevan, olin täysin vakuuttunut siitä, että tämä jengi tulee kuntoon.
”Keskikentällä Siltanen korvattiin vähän erilaisella ja Jaakko Oksanen on mielestäni sarjan paras pelaaja. Hyökkääjää vielä etsimme ja testiin tulee nytkin uusi pelaaja. ”
Wiss joutui astumaan hallitsevan mestarijoukkueen valmentajaksi ilman omaa taustaryhmäänsä, mikä vaati sopeutumista myös vallitseviin ja jo olemassa oleviin toimintatapoihin.
– Menin uuteen tilanteeseen, tulin taloon ainoana uutena työntekijänä. Suomessa on harvoin resursseja viedä omaa, tuttua taustatiimiä mukana. Siinä on tärkeää havainnoida se, miten he tekevät työtä, joka on toiminut hyvin ennenkin ja tuoda siihen omia ajatuksia ja muutoksia mukaan, Wiss sanoo.
– Tämä on ollut myös antoisaa, pikkaisen vähemmän päivittäisten harjoitusten rakentamista, joka on puolestaan mahdollistanut keskittymisen taktisiin seikkoihin, joilla päästään pienempiin nyansseihin kiinni.
Vähemmän yllättäen Wiss luottaa päivittäisessä joukkueen valmentamisessa sooloilun sijaan yhteistyön voimaan.
– Viestini oli, että kenenkään on turha luulla, että nyt on uusi esimies tai johtaja talossa. Olemme samassa veneessä, työskentelemme yhdessä kohti yhteisiä päämääriä, mutta minä olen loppupeleissä se, joka on vastuussa kaikkien työstä. Olen koittanut olla oma itseni, kuunnella ja oppia ja luulen, että meillä on aika hyvä tiimi tällä hetkellä.
Wissin ensimmäinen versio hallitsevasta Suomen mestarista on muodostunut talven aikana samoin, kuin käytännössä kaikki pienempien sarjojen joukkueet. On tietty runko edellisestä kaudesta, josta joukkueen menestyksen myötä parhaat hyvin todennäköisesti viedään käsistä.
KuPSissakin poistuneita on toistakymmentä, mutta yhden lähtö kirpaisee Wissiä erityisesti niin henkilökohtaisesti, kuin joukkueen rakentamisenkin kannalta. Matias Siltanen jättää nuoresta iästään huolimatta valtavan aukon kuopiolaiselle keskikentälle.
– Ensimmäisenä katsoin keskikaistaa alhaalta ylös. Miettiessäni tulevaa, olin samalla todella vakuuttunut, mutta myös peloissani siitä, miten tässä käy. Nythän keskusta on sitten osittain hajonnut, piikki on pois ja siitä lähti yksi nuori, mutta erittäin tärkeä palanen. Moni ei ehkä uskonut, kuinka tärkeä pelaaja hän joukkueelleen oli, mutta talven aikana itselleni selvisi, että Matias Siltanen on yksi lahjakkaimmista nuorista, kenen kanssa olen saanut tehdä töitä, Wiss arvioi.
– Tätä oli sitten lähdettävä paikkaamaan ja saimme mukaan esimerkiksi ensi vuoden U21-pelaaja Arttu Lötjösen, joka on ollut talven ajan tosi hyvä. Maalivahtiosasto riittää, toppareita on kolme ja jos siellä tapahtuu jotain, tiedän, että pystymme reagoimaan. Keskikentällä Siltanen korvattiin vähän erilaisella ja Jaakko Oksanen on mielestäni sarjan paras pelaaja. Hyökkääjää vielä etsimme ja testiin tulee nytkin uusi pelaaja. En ole varma, olisiko kyseessä nimenomaan ykköshyökkääjä, mutta hän on erilainen, mitä meillä nyt on ja sitä voisimme tietyissä peleissä hyödyntää.
”Kävin juuri treenien jälkeen hakemassa salaatin, ja sain kahdelta hieman jo iäkkäämmältä rouvalta neuvon, että ota hyvä eväät, jotta voitatte taas. Kontrasti ainakin menneiden vuosien Tammelan torille on iso, siellä neuvot olivat usein tyyliin, koittakaa nyt, ettei paljon hävittäisi.”
Eurooppalaisen kilpailun lohkovaiheeseen pääsy on nykyään käytännössä ainoa keino minkä avulla Veikkausliigan yksitoista muuta joukkuetta voivat kuroa umpeen HJK resurssiylivoimaa. Helsingin Klubi on rakentanut etumatkaansa vuosien aikana juuri europelejä pelaamalla, ja vaikka Ari Lahden kukkarossa riittää syvyyttä, Kuopiossa tiedostetaan kristallinkirkkaasti, millaisen tilaisuuden viime kauden mestaruus heille tarjoaa.
Yhtä selvästi KuPSin johdossa ymmärretään kuitenkin myös se, kuinka mittava takaisku eurolopputurnauksen ulkopuolelle jääminen nykyisessä tilanteessa olisi – ja miten merkittävästi se vaikuttaisi seuran tulevaisuuden rakentamiseen.
– Kyllä se varmaan yhteisöllisesti olisi aika iso takaisku, ja toki yksilöillekin. Varsinkin kun ottelupalloja on nyt enemmän lohkovaiheeseen pääsemiseksi, niin kyllä se iso pettymys olisi. Koko talvi ollaan tehty hommia siten, että sinne halutaan päästä, Wiss myöntää.
– Tämä on näkynyt pelaajien sitoutumisena ja kuulunut myös heidän puheissaan, sinne jokainen haluaa ja tähtää. Se antaa myös tietyn tason ja vaatimuksen, mikä kantaa ehkä niinä heikoimpina päivinä, joita väistämättä tulee kaikille.
Kuopiolaisyhteisön tuki on tehnyt valmentajaan suuren vaikutuksen. Wiss vertaa kaupungin ilmapiiriä entiseen kotikaupunkiinsa ja löytää selvän eron mentaliteetissa.
– Mielestäni KuPSissa ja Kuopiossa on kuitenkin jo valmiiksi paljon voittajia ja voittamisen kulttuuria, ja jos menet torille, se on täynnä voittajia! Kävin juuri treenien jälkeen hakemassa salaatin, ja sain kahdelta hieman jo iäkkäämmältä rouvalta neuvon, että ota hyvä eväät, jotta voitatte taas. Kontrasti ainakin menneiden vuosien Tammelan torille on iso, siellä neuvot olivat usein tyyliin, koittakaa nyt, ettei paljon hävittäisi, Wiss murjaisee.
”En halua, että tämä on päätepiste.”
52-vuotiaana Wiss ei ole vielä lähelläkään valmentajan eläkeikää, mikäli sellaista on edes olemassa. Pitkä ura ensin pelaajana ja nyt valmentajana antaa kuitenkin perspektiiviä siihen, millaista on toimia eri-ikäisenä ja eri-ikäisten ja -tasoisten parissa.
– En halua, että tämä on päätepiste. En ole koskaan asettanut rimoja, olen ollut tyytyväinen saadessani valmentaa nuoria ja valmennan edelleen Ilveksen 2010-syntyneitä poikia. Olen pitänyt tätä sisälläni pitkään, mutta olen valmentanut heitä jo vuosia, oma poikani pelaa joukkueessa ja on aivan mahtavaa saada olla heidän kanssaan. Tähän työhön verrattuna se on erilaista valmentamista, Wiss kertoo.
– Ammattifutaajana tiesin, että minulla on tietty määrä vuosia ja sitten se loppuu. Valmentajan työikää en tiedä, en tiedä koska tämä loppuu. Vielä äsken olin mielestäni nuori valmentaja, juuri Palloliitosta tullut Veikkausliiga-maailmaan. Nyt yhtäkkiä olenkin jo vanha valmentaja, mutta jos katson maailmalle, sieltä löytyy edelleen monenlaisia valmentajia.
– Näen, että olen hyvässä asemassa tällä hetkellä ja teen parhaani, että menestytään, mutta samaan aikaan en usko, että tämä on viimeinen paikkani.
Suomalaisen jalkapallon pääsarjaa Wiss katsoo hieman ristiriitaisin näkymin.
Toisaalta kehitystä on tapahtunut paljon, mutta onko se tapahtunut enemmän puheissa ja teksteissä kuin itse pelissä, on jokaisen itse pääteltävä.
– Veikkausliiga on hyvä paikka valmentaa. Peli on kehittynyt ja monipuolistunut, mutta sitten taas, jos ajatellaan, että millainen esimerkiksi Ilves oli vuosina 2018–19, millaista futista se pelasi? Teemojamme oli kollektiivinen puolustaminen ja nopea hyökkääminen. Hyökkääminen selustaan. Mielestäni kuulemme sitä samaa tänä päivänä aika monen valmentajan suusta, mutta kukaan ei kysy sitä minulta, Wiss lausuu.
– Olenko muuttunut? Pitäisikö minun vastata joillain hienoilla sivistyssanoilla, että olen muuttunut, vai voinko sanoa, että samat asiat ovat edelleen tavoitteitamme?
