Ylikomisario Jari Taponen ei puhu enää sanaakaan katujengeistä – ”Tietyllä tavalla onnistuivat vaientamaan”

Karu tilasto: Seksuaalirikosten määrä räjähti. Tietoon tulleiden seksuaalirikosten määrässä raju pomppaus. Katso hakukoneella, mikä on tilanne omalla alueellasi. Kun Tilastokeskus julkaisi viime vuoden tammikuussa tiedot edellisvuonna tietoon tulleista raiskausrikoksista, välittyi otsikoista huoli ja levottomuus. Kuten tavallista, ilmiö kytkettiin sosiaalisessa mediassa heti maahanmuuton kasvuun.

Tämä kuva on monelta osin virheellinen, ja syy löytyy pitkälti tiedotusvälineistä, sanoo Helsingin poliisin ylikomisario Jari Taponen. Hänen mukaansa juuri rikoksia koskeva uutisointi ja niistä käytävä keskustelu muokkaavat ja vääristävät käsityksiä rikosten yleisyydestä ja tapahtumapaikoista.

Näkemystään Taponen aavaa laajemmin sosiologi Juho Saaren toimittamassa kirjassa Hyviä uutisia Suomesta – Menestyvän yhteiskunnan tilannekuva, jossa eri alojen asiantuntijat pyrkivät osoittamaan Suomen kehittyneen 2020-luvulla kohti parempaa – ongelmia korostavasta julkisesta keskustelusta huolimatta.

Taposen keskeinen väite on, että ihmisten väkivaltarikoksiin ja raiskauksiin liittyvät pelot ja todellisuus eivät tilastojen valossa kohtaa. Raiskauksista valtaosa tapahtuu kodeissa, eikä julkisilla paikoilla tehtyjen seksuaalirikosten määrä ole kasvanut koko 2000-luvun aikana. Rikosuhritutkimuksessa naiset ovat silti huolissaan juuri yleisellä paikalla tapahtuvasta seksuaalisesta väkivallasta.

– Tiedämme myös, että paljon sosiaalista mediaa käyttävät ja vaihtoehtomedioita seuraavat ihmiset pelkäävät ja kokevat turvattomuutta enemmän kuin perinteistä mediaa seuraavat, Taponen toteaa.

Sama ilmiö näkyy katuväkivallassa, jonka uhkaa Taposen mukaan liioitellaan. Tilastoissa näkyvä väkivallan kasvu selittyy pääasiassa kodeissa tapahtuvien pahoinpitelyjen ilmoitusten yleistymisellä sekä tilastointiin liittyvillä muutoksilla. Kyselytutkimusten perusteella nuorten väkivalta on 2000-luvun aikana pudonnut 30-40 prosentilla ja on mittaushistorian alimmalla tasolla, Taponen huomauttaa kirjassa.

Pelkäävätkö suomalaiset siis väkivaltaa turhaan?

– Eihän sitä pelkoa voi vähätellä, ei voi sanoa, että joku pelkää liikaa tai liian vähän. Mutta jos katsotaan vaikka, että kuinka paljon katuväkivaltaa ja kotona tapahtuvaa väkivaltaa pelätään, niin siinähän on eroa. Poliisin tilastoissa näitä tapauksia on kodeissa enemmän kuin kaduilla, hän vastaa.

Mutta eikö vaikkapa Ruotsia katsomalla voida nähdä, että katujengiongelma voi levitä myös täällä Suomessa?

Taposen mukaan väestötasolla jopa Ruotsissa väkivallan määrä on pitkään ollut laskussa samaan tapaan kuin Suomessa. Vakava väkivalta kuitenkin kasaantuu aiempaa pienemmälle joukolle ja on aiempaa raa’empaa. Taustalla on ruotsalaisen yhteiskunnan ja väkivallan vahva polarisoituminen.

Suomessa Taponen kaipaa enemmän keskustelusta lähisuhdeväkivallasta, joka on täällä yleisintä koko Euroopassa.

– Väestöön suhteutettuna meillä kuolee kodeissa läheisväkivallan seurauksena yhtä paljon ihmisiä kuin Ruotsissa jengiväkivallan uhreina, mutta siitähän meillä ei puhuta.

Maahanmuuttoon ja rikollisuuteen liittyvää keskustelua viime vuosina seuranneille Taposen kommentit eivät tule yllätyksenä. Helsingin poliisin ennaltaehkäisevän toiminnon yksikköä aiemmin johtanut Taponen on haastanut ja ärsyttänyt monia jo pitkään näkemyksillään, joiden mukaan erityisesti nuoriin ja maahanmuuttoon liitettäviä väkivallan ilmiöitä liioitellaan jatkuvasti.

Niistä tunnetuin on väite, ettei Suomessa itse asiassa ole katujengejä.

Lokakuussa 2014 Taponen vieraili Ylen aamu-tv:ssä puhumassa Helsingissä tapahtuneista pahoinpitelyistä ja ryöstöistä, joiden takana väitettiin olleen kymmenten nuorten muodostama joukko – joka puheissa muuttui tietenkin nopeasti ”katujengiksi”.

Haastattelussa Taponen korjasi kyseessä olevan eri puolella kaupunkia asuvista kaveriporukoista, ei yhtenäisestä jengistä. Hänen mukaansa Helsingissä ei edes ollut katujengeiksi luokiteltavia rikollisryhmiä.

Tästä väitteestä Taponen on pitänyt kiinni näihin päiviin saakka, vaikka näkemys on tuonut hänelle vuosien aikana valtavan määrän kritiikkiä, pilkkaa ja lokaa erityisesti sosiaalisessa mediassa. Välillä keskustelu on kiehunut yli: esimerkiksi entistä kansanedustajaa Ano Turtiaista epäiltiin kaksi vuotta sitten Taposen kunnian loukkaamisesta X-palvelun viesteillään, mutta syytteitä ei lopulta nostettu. Katujengiväitettä ovat julkisuudessa haastaneet myös hänen poliisikollegansa.

Tästä huolimatta Taponen on vuosien ajan puolustanut näkemystään sekä haastatteluissa että sosiaalisessa mediassa – tähän saakka. Nyt Taponen yllättäen sanoo, ettei hän pysty puhumaan koko aiheesta.

– Tämä on sellainen asia, jota minä en valitettavasti voi kommentoida mitenkään, hän vastaa.

Epäselväksi jää, onko taustalla työnantajalta tullut määräys tai jokin muu syy.

Myös aktiivisena some-keskustelijana tunnetun Taposen X-tili näyttää hiljenneen. Aiemmin Taponen jakoi siellä ajatuksiaan rikosten torjunnasta ja havainnoistaan hyvin avoimesti, osana työtään. Hän itse sanoo pyrkineensä viestimään asioista, joista kansalaiset tai joskus edes muut poliisit eivät välttämättä tienneet.

– Tottakai tämä kaikki aiheutti joskus ristiriitoja. Tavastani viestiä tuli paljon kiitosta, mutta paljon oli myös niitä, jotka halusivat minut vaientaa. Ja tietyllä tavalla he onnistuivat siinä, hän sanoo.

Taposen viimeinen päivitys on lähes vuoden takaa, 28. helmikuuta 2024. Tänään on Kalevalan päivä. Päivä muistuttaa meitä mm kielestämme ja kulttuuristamme. Näiden päälle rakentuu myös kansallinen identiteettimme sekä ajatus sivistyksestämme. Hieman yllättäen nykyaika tarvitsee aiempaa enemmän sivistystä ja vahvempaa selkärankaa pitää siitä kiinni, hän kirjoittaa hieman arvoituksellisesti.

Myös sosiaalisen median kommentoinnin päättymisen syistä Taponen on lyhytsanainen.

– Poliisina minun viestintäni siellä on päättynyt. Syytä en kommentoi.

Viime vuonna Helsingin poliisi kertoi lakkauttavansa Taposen pitkään johtaman ennalta ehkäisevän toiminnon yksikön, jossa poliisit pyrkivät tavoittamaan rikoksille alttiita nuoria yhdessä järjestöjen ja sosiaaliviranomaisten kanssa.

Tuore poliisiylijohtaja Ilkka Koskimäki lupasi, että erillisen yksikön lakkauttamisesta huolimatta nuorten parissa tehtävä ennalta ehkäisevä työ sekä poliisin, koulujen ja lastensuojelun yhteistyönä tehtävä Ankkuri-toiminta jatkuvat.

Epäilijöitä kuitenkin riittää. Oikeistohallituksen johtaman maan hengessä on ollut aistittavissa muutosta ”pehmeistä” rikoksenehkäisykeinoista kohti rangaistuksia ja valvontaa korostaa lähestymistapaa.

Taponen ei näihin syihin ota kantaa.

– Toivotaan että kaikki menee hyvin, oikeastaan muuta en pysty sanomaan.

Taponen on tutkinut poliisin toimenpiteiden vaikutuksia rikollisuuteen ja turvallisuuteen. Taponen väitteli aiheesta elokuussa 2023. Tällä hetkellä Taponen on virkavapaalla.

Aikooko lähes 30 vuoden uran poliisissa tehnyt, työstään kultaisen Helsinki-mitalin saanut Taponen edes palata Helsingin poliisiin? Tulevaisuudensuunnitelmiaan Taponen kommentoi arvoituksellisesti.

– Se on hyvä kysymys, tulevaisuus näyttää. En oikeastaan tiedä vielä itsekään.

Entisen yksikkönsä asioista vaitonainen Taponen kuitenkin puhuu rikoksentorjunnasta mielellään. Aihe on hänelle intohimo, jota väitöstutkimuksen teko on syventänyt. Laajasti katsoen esimerkiksi terveydenhuolto, koulutus ja tietyn elintason ylläpito vievät ihmistä siihen suuntaan, ettei hänen tarvitse tehdä rikoksia.

– Poliisille aika tyypillistä on puuttua siihen rikoksen ilmentymään, esimerkiksi häiriötä aiheuttavan joukon toimintaan. Toinen lähestymistapa on lähestyä näitä ihmisiä ja selvittää, miksi he käyttäytyvät niin ja tekevät rikoksia, ja pyrkiä vaikuttamaan niihin syihin.

Ehkäisevän toiminnan yksikön ajatus perustui näistä jälkimmäiseen. Poliisit jalkautuivat esimerkiksi nuorisotaloille ja pyrkivät selvittämään, mitä siellä hengaavien nuorten elämässä tapahtuu. Työhön kuului näkyä ja olla läsnä ja myös sosiaalisessa mediassa. Kohtaamiset myös madalsivat kynnystä ottaa yhteyttä poliisiin tarvittaessa.

– Ajatuksena oli pureutua pitkällä aikavälillä vaikuttaviin syihin ja tekijöihin, jotka vaikuttavat rikosten tekemiseen.

Poliisin itsensä mukaan toiminta oli menestys. Kesäkuussa 2022 Helsingin poliisi kertoi tiedotteessaan, että edellisvuonna asiakkaiksi valittujen nuorten rikoksia ja kunniaan liittyvää väkivaltaa saatiin vähennettyä jopa 70 prosenttia. Sosiaalisessa mediassa ennalta ehkäisevän työn ryhmään kuuluneita poliiseja seurasi yli 60 000 ihmistä.

Taponen valittelee, että Suomessa poliisin toimintaa koskevaa vaikutusarviointia ei yleisesti tehdä juuri lainkaan.

– Tästä syystä menemme pitkälti pelkästään omien kokemusten perusteella, emmekä oikeastaan edes tiedä, että mikä toimii ja mikä ei.

Hyväksi havaituista asioista kannattaa silti pitää kiinni. Esimerkiksi siitä, että ongelmien juurisyihin puuttuminen on usein järkevämpää kuin seurauksista huolehtiminen.

Taponen toivoo, että johtopäätöksiä esimerkiksi nuorten rikollisuudesta ei tehdä puutteellisilla tiedoilla. Ja että ketään – esimerkiksi maahanmuuttajanuoria – ei nostettaisi tikunnokkaan saaden näyttämään heidät rikollisilta. Tilastojakin tehdessä niiden laatijoiden valinta voi ratkaista lopputuloksen.

– Kaikki tämä vaikuttaa siihen, minkälaisia otsikoista niistä saadaan irti.