Kun tieto konkurssista tuli, Janne Kataja itki: ”En voinut tietää, onko tämä keittiö minun viikon päästä ja viekö ulosotto taloni”
Viime vuodet ovat olleet Janne Katajalle raskaita. Koettuna on myös konkurssi yhtiössä, jossa Janne oli osakkaana. Mutta hän sanoo, ettei epäonnistumista pidä hävetä: – Olen päättänyt mennä elämässä eteenpäin, poikavauvan tuore isä sanoo.
Keittiönpöydän ääressä istui Janne Kataja, 44. Siinä oli miehen vakituinen istumapaikka, josta hän tapasi katsella ulos. Elettiin huhtikuun puoliväliä vuonna 2024.
Nyt Katajaa vastapäätä istui kirjailija Janne Sarja, joka oli tullut tekemään haastattelua. Se päätyisi osaksi Katajan elämästä tekeillä olevaa elämäkertaa, joka saisi nimekseen Loppuunmyyty – Janne Kataja.
Jannella oli haastattelijalle ikävää puhuttavaa. Hän kertoi Sarjalle Hihhihhiin, tuotantoyhtiön, jossa hän oli osakkaana, tilanteen olevan erittäin haastava. Aikoinaan voittoisan yhtiön kassavirrat olivat äkkiä huvenneet monestakin syystä. Lelukaupan myynti oli keskeisellä kauppapaikalla tyrehtynyt Venäjän Ukrainaan tekemän hyökkäyssodan alettua. Kulut juoksivat. Yrityksen varat olivat kiinni kiinteistöissä ja tuotannoissa.
Mutta toivoakin vielä oli. Yhtiön tuottama Kyllä isä osaa -elokuva oli vetänyt hyvin kansaa elokuviin, mutta ehtisikö se tuoda tarpeeksi nopeasti kassavirtaa, että kuluista ja lyhennyksistä selvittäisiin ja konkurssilta vältyttäisiin?
Sitten puhelin soi. Toivo yhtiön pelastumisesta oli turhaa, puhelusta selvisi. Ainoa oikea vaihtoehto olisi asettaa Hihhihhii konkurssiin. Yrityssaneeraus ei olisi tällä aikataululla mahdollinen.
Hetki oli Jannelle epätodellinen, sanojensa mukaan jopa utopistinen. Janne joutuisi hetkessä hyvästelemään kokonaisen aikakauden, jonka ajan yritys oli olemassa.
– Kun tieto konkurssin välttämättömyydestä tuli, koko maailma romahti. En voinut tietää, onko tämä keittiö vielä minun viikon päästä?
Vai viekö ulosotto talon – vai mitä tapahtuu?
Kun Janne Sarja lähti, Janne Kataja alkoi itkeä. Hän itki tunnin, sitten toisen.
”Vielä näytöksen alussa tunsin pelkoa, miten ihmiset suhtautuisivat minuun.”
Mutta Janne ei voinut jäädä kotiin itkemään. Samana iltana hän näyttelisi taas Helsingin kaupunginteatterin Ilmasta rahaa -farssissa. Ensimmäistä kertaa elämässään Janne mietti pitkään, että kykenisikö hän astumaan illalla näyttämölle ihmisten eteen.
Julkisuuteen oli mennyt jo tieto firman konkurssista. Asiaa spekuloitiin valtakunnan medioissa ja sosiaalisessa mediassa. Paineet olivat kovat, mutta Janne päätti astua illalla näyttämölle. Kun esiriippu nousi, hän oli jo tyhjentänyt mielensä.
– Vielä näytöksen alussa tunsin pelkoa, miten ihmiset katsomossa suhtautuisivat minuun. Tuollaisena päivänä tuhatpäinen liveyleisö tuntuu kokeneellekin esiintyjälle paljolta.
Lavalle astui kuitenkin koko kansan tuntema hauskuuttaja ja näyttelijä.
Kun esitys alkoi, esitys vei mennessään. Vasta väliajalla konkurssi valtasi Jannen mielen, samoin kun koitti loppukiitosten aika. Mutta yhtäkkiä tavanomaisten aplodien sijaan yleisöstä alkoi kuulua yhä voimistuvaa Janne, Janne, Janne -yhteishuutoa.
– Kun huudot alkoivat, kollegani Pekka Strang kuiskasi, että yleisö haluaa kiittää sinua, kun olit urhea ja kaikesta huolimatta tulit.
Muutenkin konkurssin jälkeinen empatia-aalto oli valtaisa.
– Kun konkurssiuutinen tuli, ihmiset tarjosivat apua juristipalveluista lähtien. En vain siinä kohdassa tiennyt, millaista apua tarvitsisin.
Alle kouluikäisenä Janne Kataja kaapi omenoista siemeniä, keksi pussittaa ne ja kiersi kaupittelemassa niitä ovelta ovelle. Alakouluikäisenä hän perusti pihalle kotimuseon.
Papin urasta haaveillut Janne oli supersosiaalinen lapsi, joka saattoi keksiä keskellä päivää hypätä bussiin ja lähteä kiittämään Riihimäen koulujen keskuskeittiön henkilökuntaa kouluruoasta.
– Totta kai tempauksiani ihmeteltiin, mutta en tehnyt niitä sen takia, että saisin huomiota. Minulla oli kova mielikuvitus ja asiat tuntuivat luontevilta, hän pohtii.
Jannella oli jo tuolloin rohkeus esiintyä ja olla oma itsensä. Vilkas ja monesta innostuva poika koki myös koulukiusaamista ja eristämistä, mutta löysi tärkeän yhteisön Riihimäen Nuorisoteatterista, jossa hänet nähtiin pitkin kouluaikaa erilaisissa rooleissa.
Iän myötä Janne on tiedostanut myös miellyttämisen tarpeensa, joka nousi esiin jo lapsuudessa.
– Minulla on yhä tosi suuri tarve miellyttää. Varmasti se on osittain ajanut minut tähän työhön, jossa naurulla lunastetaan onnistumiset.
Hädin tuskin teini-ikäisenä Janne ryhtyi myymään itseään seremoniamestariksi häihin. Samaan aikaan hän alkoi tehdä koomikko- ja taikurikeikkoja nuorisoteatterikaverinsa Aku Hirviniemen kanssa. Pojat perustivat laskutusta varten Viihdeohjelmapalvelu Yhtymä Kataja-Hirviniemen.
Nuoret miehet tekivät parhaimmillaan 170 keikkaa vuodessa. Sitten yritysmuoto muuttui osakeyhtiöksi, ja Hihhihii oli perustettu. Toiminta laajeni, ja sen kautta myytiin myös muita esiintyjiä ja yritystapahtumia.
Janne opiskeli niihin aikoihin Turun Taideakatemiassa. Kun jotkut toiset viettivät opiskelijaelämää, hän lähti iltaisin keikoille.
– Vielä vuonna 2004 ajattelin, että vetäydyn taka-alalle myymään yritystapahtumia. Mutta kai se veri veti sittenkin aina esiintymään, Janne sanoi.
Ura koko kansan tuntemana Janne Katajana alkoi vuonna 2007 Idols Extran juontamisen myötä.
Vuosien tv-töiden jälkeen Jannesta alkoi tuntua luontevalta tuottaa oman yhtiön kautta myös tv-sarjoja ja elokuvia. Yritys oli tässä kohtaa kasvanut kahden miehen puljusta keskisuureksi toimijaksi; osakkaita oli matkan varrella tullut lisää ja yhtiölle oli palkattu ammattitoimitusjohtaja.
– Olin itse yhtiössä osakkaana ja listoilla palkansaajana. Minua ei ole kiinnostanut raha. Olen ideanikkari, en bisnesmies.
Osakkaita neuvottiin sijoittamaan pahan päivän varalle kiinteistöihin. Yksi osakeyhtiön liiketoimintasektori olikin kiinteistösijoitustoiminta.
Myös Jannen lempilapsi, eli lelukauppabisnes, oli kannattavaa.
Putinin Venäjän hyökkäyksen aiheuttama talouskurimus ja markkinoiden muutos sai aikaan syvenevän syöksykierteen ja myös Hihhihhiin päälle alkoi nopeasti kerääntyä synkkiä pilviä.
Kun konkurssi lopulta tuli, jäi moni asia kesken.
– Ei kukaan vedä itse yritystään helposti irti happilaitteesta, Janne sanoo.
Suurimpia surun aiheita oli se, että Jannen eläkkeelle jäänyt isä oli jouduttu muutama viikko ennen konkurssipäätöstä hälyttämään yhtiön toimitusjohtajaksi.
– Isä oli tehnyt kunniakkaan uran virkamiehenä ja yrittäjänä. Hän on tarkan markan mies. Isä olisi voinut päättää työuransa muutenkin kuin kiinnittämällä omaisuutensa ja miettimällä, mitä hänen lapselleen ja tämän kavereille käy.
Konkurssin jälkeen velkaa riittää ainakin viidentoista vuoden ajaksi.
– Saan osani maksettua, jos vain töitä riittää.
Janne alkoi konkurssin alkushokin jälkeen pian selvittää asioita.
– On asioita, joihin en enää voi vaikuttaa. Olen päättänyt mennä elämässä eteenpäin ja näyttää, ettei epäonnistumista pidä pelätä tai hävetä.
Vuosien ajan Janne oli hokenut itselleen mantraa: moka on lahja.
– Mutta kun se moka tulee näin isosti kohdalle omassa elämässä, siihen lahjaan oli vaikea sillä hetkellä uskoa. Eteen tuli myös nöyryyttäviä hetkiä. Esimerkiksi kun aikaisemmin menin yritykseni osakkaana pankkiin, tapaaminen järjestyi hetkessä. Nyt en meinannut saada avattua uudelle osakeyhtiölleni edes pankkitiliä.
Moni konkurssilainsäädäntöön liittyvä asia on myös ihmetyttänyt miestä, joka on jatkanut velat niskassaan normaalisti töiden tekemistä.
– Yrittäjät ovat niitä ihmisiä, jotka uskaltavat avata uusia ovia ja luoda hyvinvointia. He ovat aina niitä, jotka uskaltavat ottaa riskejä. Siitä riskistä voi syntyä huikea tarina, mutta joskus se voi eskaloitua konkurssiksi. Yhteiskunnan pitäisi pitää huoli siitä, että aktiiviset ihmiset voisivat yrittää uudelleen. Yrittäjiä ja riskinottajia ei saa ajaa passivisuuteen.
– Uskon, että minustakin on enemmän hyötyä työtä tekevänä yrittäjänä ja veronmaksajana.
” Eilen poika makoili vatsani päällä. Tulee tunne, ettei tässä ole kiire mihinkään.”
Tänään vaaleanpunaisessa omakotitalossa istuu konkurssin ja kovien kolausten jälkeenkin toiveikkaan oloinen mies. Uusi yritys, nimeltään Suomen Hupi Oy, on pystyssä.
Hymy levenee entisestään, kun paikalle saapuu vauva. Kantokopasta nostetaan ylös tuhiseva nyytti. Poika on Jannen kolmas lapsi, joka on jutuntekohetkellä joulukuussa vain kolmen päivän ikäinen. Jannen tyttäret edellisestä liitosta ovat 16- ja 14-vuotiaita.
– Eilen poika makoili vatsani päällä. Ehkä iän myötä tulee vahvemmin tunne, että tässä ei ole kiire mihinkään. On ollut myös hauska huomata, miten pienen veijarin myötä on noussut muistoja vanhempien lapsieni Seelan ja Vernan vauva-ajoista.
Jannea huvitti, kun hän vuosien tauon jälkeen kiinnitti kantokoppaa autoonsa.
– Olin jo ajatellut, että lapset ovat sen ikäisiä, että voin kohta suunnitella muuttoa Italiaan ja operoida kaikkea sieltä käsin. Mutta tämä vauva muutti kaiken – ja se on hieno asia. Tyyppi on vasta kolme päivää vanha, ja silti jo niin rakas.
Koko julkisen uransa ajan Janne on kertonut hyvin vähän puolisoistaan. Myös Jannen kuopuksen äidin henkilöllisyyttään on spekuloitu keskustelupalstoilla mehevästi, mutta asia pysyy yksityisenä. Tärkeintä on olla pienelle pojalle paras mahdollinen iskä, aika näyttää lopun.
Kaiken keskellä poika symbolisoi Jannelle toivoa.
– Ja uutta alkua!
Janne Kataja
● Syntyi: Riihimäellä.
● Asuu: Riihimäellä.
● Ajankohtaista: Elämäntarina Janne Kataja – Loppuunmyyty (Tammi) julkaistu, 6.2 MTV3-kanavalla alkaa Jannen luotsaama Uskoisitko? -sarja, juontaa myös keväällä alkavaa The Floor Suomi -tietokilpailua. Kesällä hän näyttelee Tampereen kesäteatterissa Ilmasta rahaa -farssissa.
Meikki Mira Aalto. Stailaus Annette Tamminen. Vaatteet Komia Menswear.
