Käsikirjoituksesta luettuna kohtaus voisi olla mistä tahansa kotimaisesta perhedraamasta tai sukupolvinäytelmästä. Aikuisilla miehillä on riita, ja kesken sen heistä vanhempi herkeää tunteelliseksi. ”Olet minulle kuin oma poika. Poika, joka käyttäytyy huonosti, koska olen sinut huonosti kasvattanut.”
Erikoista on vain se, että toinen miehistä imee tuttia.
Animaatiosarja Pasila oli käsikirjoittaja Atte Järvisen luomus, jota hän kirjoitti kuusi tuotantokautta. Helmikuussa YLE TV2:lta alkava Pasila 2.5 The Spin-off on ohjaaja Teppo Airaksisen ja uuden käsikirjoittajaryhmän itsenäinen jatko siitä, mihin Järvinen jäi. Myöskään Pasila 2.5 The Spin-off ei ole vain komediallinen poliisianimaatio, vaan taitava ja tarkka kohta nelikymppisten sukupolvikuvaus.
Pasila 2.5 alkaa tilanteesta, jossa Pasilan poliisiasema on lakkautettu ja ylikomisario Rauno Repomiehen tiimi hajonnut. Repomies itse on jäänyt eläkkeelle, mutta kiinnostava rikos saa hänet kokoamaan ryhmänsä uudelleen. Kun vanhaa asemaa ei enää ole, joukko toimii itsenäisesti ja aiempaa perheenomaisemmin virallisen organisaation ulkopuolella.
Uudet tekijät ovat tuoneet uutta verta mukaan. Darja-niminen konstaapeli on Kyösti Pöystin ikätoveri, mutta tarttunut kyynisyyden sijaan new ageen ja rajatietoon. Darjan kautta sarjaan aukeaa pysyvä ja tervetullut kulma nykyhetkeen, jossa maailmankuva voi ihan yhtä hyvin perustua ruokavalioon kuin tieteeseen. Darjan myötä aikalaisanalyysi tuntuu valmiilta, liki kaikki muuhan on jo ollut olemassa: Terapia. Muukalaisviha. Lapsensa jalustalle nostavat vanhemmat. Kiukuttelevat aikuiset. Lapsuuden pettymykset. Aikuisuuden pettymykset. Loputon pohdiskelu.
Kun Darja sanoo Pöystille, että ”se, että me ollaan synnytty samoihin aikoihin ei tarkota, että me ollaan saman ikäisiä”, hän viitannee edellisten elämien määrään, mutta samalla siihen, millaiset strategiat he ovat valinneet pärjätäkseen. Kumpikaan heistä ei ole varsinainen porskuttaja, mutta he ovat valinneet eri tavat katsoa sivusta nykyistä optimismia, toinen henkistyneenä ja toinen 90-lukulaisella kyynisyydellä tutti suussa.
Lähes koko Pasilan sukupolvikuvaus on aina tiivistynyt Kyösti Pöystin tutissa, huutomerkissä venytetylle nuoruudelle. Kun syksyllä 2012 uutisoitiin yhdysvaltalaistutkimuksesta, jonka mukaan pitkään jatkuneesta tutin syönnistä olisi haittaa poikien emotionaaliselle kehitykselle, animaatiopoliisi Pöysti olisi hyvin voinut olla yksi tuloksen vahvistaneista. Näsäviisaan ja kyynisen komisarion tutti on silti kuvaus paljon enemmälle. Niin kuin lapsia saaneet tai nähneet tietävät, tutin tehtävä on rauhoittaa vauva tyytyväiseksi. Onni on kuitenkin hataraa sorttia, kiinni vain pienestä kumitulpasta, joka voi koska tahansa pullahtaa suusta. Silloin tarvitaan jotakuta itsenäistyneempää laittamaan se takaisin. Hokema ennen oli kunnollista on Pasilassa varattu ylikomisario Repomiehelle, mutta sama viesti on Kyösti Pöystin tutissa. On ollut Pikku Kakkonen ja kouluruokailu, aikuisena on pelkkä hankaluus, kun kaikki on tehtävä itse.
Pasila 2.5 The Spin-offin suurin viehätys on sen kulkeminen yhtä matkaa todellisen elämän tapahtumien kanssa. Kun Pasila vuonna 2007 alkoi, maamme suurin ikäluokka täytti 60 vuotta ja oli pitkälti vielä työelämässä. Nyt seitsemän vuotta myöhemmin he alkavat olla eläkkeellä kuten Rauno Repomieskin. Siksi myös Repomiehen ja Kyösti Pöystin suhde on muuttunut: entisen esimiehen ja alaisen välisen suhteen tilalle on noussut suhde, joka muistuttaa aikuisen lapsen ja tämän pian seitsemänkymppisen vanhemman suhdetta. Osat ja valta ovat vaihtumassa, kun hoitajasta on pian tulossa hoidettava. Vielä tämä on meille Kyösti Pöystin ikätovereille mieluummin mielessä piipahtelevaa lähitulevaisuutta kuin nykyisyyttä. Siksi sarjan vanhuuskuvauksesta tunnistaakin suurten ikäluokkien sijasta vielä heidän vanhempiensa vanhuusaikaa.
Pasilan aiheuttamassa naurussa onkin nyt pieni häivähdys surua. Sarja on aina ollut uhkakuva itsestä ja lähipiiristä, mutta aivan kuin sitä katsoisi nyt lähempää. ■
