Jani Viander on työskennellyt 11 vuotta Brentfordille – hän kertoo nyt pitkästä tiestään Tuusulan harjoituskeskuksesta Valioliigaan: ”Aika lähellä on, että olisin ollut pisimpään täällä”
Aika Englannissa oli suuri pettymys Jani Vianderin pelaajauralla, mutta se valmisti häntä menestyksekkäälle ajanjaksolle Brentfordin akatemian maalivahtivalmentajana.
Jani Vianderille lopullinen ajatus maalivahtina pelaamisesta syttyi 10-vuotiaana. Tuolloin, vuonna 1986, hän oli pelaamassa junioriturnausta Espoon Kivilahdessa.
– Espoossa yksi peli meni maalivahtina tosi hyvin, jonka jälkeen pelipaikka valikoitui vakituiseksi, Viander kertoo nyt Zoomin välityksellä Brentfordin treenikeskuksesta Länsi-Lontoosta.
Siihen aikaan Vianderin ikätovereilla oli tapana pelata huhtikuun alusta jalkapalloa ja vaihtaa marraskuun alussa jääkiekkoon. Viander harrasti kahta lajia rinnakkain 12-vuotiaaksi asti, kunnes jääkiekko jäi pois.
Kun pelipaikaksi valikoitui maalivahti, nuoren pojan erityistarkkailussa olivat sen ajan huiput: etenkin belgialainen Jean-Marie Pfaff, ranskalainen Joël Bats ja saksalainen Harald "Toni" Schumacher.
– Yhtä isoa esikuvaa ei ollut, mutta seurasin kaikkia huippuvahteja. Urheiluruudusta sai jonkinlaista pohjaa ja näki pätkiä peleistä, mutta siihen aikaan ei ollut mahdollista seurata niin paljon jalkapalloa.
Ajatus jalkapalloammattilaisuudesta alkoi hahmottua 1987, kun Viander meni itseään vanhemman ikäluokan piirijoukkueen katsastustilaisuuteen Keski-Uudellamaalla. Hän oli ainoa maalivahti ja sai kuulla, ettei valinta kohdistuisi häneen iän takia.
Kommentista huolimatta Viander valittiin itseään vanhempien piirijoukkueeseen. Silloin hän tajusi pärjäävänsä jalkapallossa. Kului vain puoli vuotta, kun jääkiekko jäi kokonaan lajivalikoimasta.
– Lopullisesti päässäni syttyi lamppu kesällä 1988, kun harjoittelin paljon kotikaupunkini harjoituskeskuksessa Tuusulassa. Sieltä lähti ajatus ammattilaisuudesta tavoitteena. Sen eteen aloin tehdä aika paljon töitä.
