Apu

Jane Fonda ei jäänyt epävarmuutensa vangiksi: kaksinkertainen Oscar-voittaja yrittää nyt pelastaa maailmaa

Jane Fonda ei jäänyt epävarmuutensa vangiksi: kaksinkertainen Oscar-voittaja yrittää nyt pelastaa maailmaa
Jane Fonda, 83, on ollut kuuden vuosikymmenen ajan Hollywoodin kiitelty ja kiistelty tähti. Rohkea, suorasanainen, herkkä, itsekriittinen ja epävarma näyttelijä on joutunut usein aktivisminsa vuoksi tekemisiin myös lain kanssa ja ollut usein syytettynä epäamerikkalaisuudesta. Ilmastokriisitalkoisiin hänet innosti ruotsalainen Greta Thunberg.
Julkaistu: 15.3.2021
Renessanssinainen Jane Fonda, 83, on rakentanut omannäköisensä elämän. Siihen kuuluu näyttelemistä, kirjoittamista, poliittisia kannanottoja ja mehukkaita nauruja ystävien kanssa.
Selkeäpuheinen näyttelijä on samaan aikaan rohkea, suorasanainen, herkkä, itsekriittinen ja epävarma. Viime vuosina hän on ottanut kantaa päivänpolttaviin asioihin samalla tavalla kuin 1960- ja 1970-luvuilla. Ensimmäisen kerran hän inspiroitui oikeudesta, tasa-arvosta ja heikompien puolustamisesta, kun näki isänsä Henry Fondan elokuvat Vapauttajan nuoruus ja Valamiesten ratkaisu.
Hänet muistetaan vastustamassa Vietnamin sotaa ja kapitalismia. Palo vaikuttaa ei ole sammunut. Ilmastokriisitalkoisiin hänet innosti Greta Thunberg.
– Mietin, mitä muuta voin tehdä kuin elää normaaliarkeni mahdollisimman vihreitä arvoja noudattaen, Fonda sanoo.
Jane Fonda muutti hetkeksi Washington D.C:hin, ja järjesti siellä vuonna 2019 Greenpeacen kanssa perjantaisin Fire Drill -mielenosoituksia. Koronan aikana ne pidetään virtuaalisesti. Hänet pidätettiin viisi kertaa, syynä laiton mielenosoitus. Viime vuonna hän otti kantaa amerikkalaisten valkoisten etuoikeutettuun asemaan ja totesi, että Yhdysvaltojen politiikan on muututtava heti reilummaksi vähemmistöjä kohtaan.
Jane Fonda pidätettiin vuonna 1970, kun hän protestoi Vietnamin sotaa vastaan. Hänet pidätettiin viidesti vuonna 2019 alkaneessa joka­perjantaisessa ilmastokriisi­protestissa.
– Tarkoitukseni on saada mahdollisimman moni huomioimaan ilmastokriisi ja epätasa-arvo. Kun teen jotain hyödyllistä, en ole masentunut.

Glamouria ja tragediaa

Jane Fondan elämää on sävyttänyt glamour ja draama. Hänen äitinsä, Kanadassa syntynyt seurapiirihenkilö Frances Ford Seymour oli henkisesti epätasapainossa ja teki itsemurhan, kun Fonda oli 12-vuotias. Isä ei juuri puhunut tai näyttänyt tunteitaan eikä ymmärtänyt tyttärensä herkkyyttä.
– Kasvoin harhaluulossa, että en ole tarpeeksi hyvä mihinkään. Olen halunnut miellyttää muita pienestä pitäen.
"Olen oppinut vuosien aikana, että kaikilla ei ole samanlaisia lahjoja ihmissuhteisiin ja vanhemmuuteen."
Vasta legendaarisen näyttelijän hautajaisissa vuonna 1982 Jane kuuli totuuden.
– Muistan, kun lähiperhe, sukulaiset ja ystävät kokoontuivat isäni kotiin. Meikkitaiteilija, joka oli tehnyt usein töitä hänen kanssaan, istui viereeni ja kertoi, kuinka paljon isäni puhui minusta. Sain tietää muilta, miten paljon vanhempani rakastivat minua. Se oli kummallista, mutta samalla helpottavaa, Fonda muistelee ja kuivaa kyyneleitä silmistään.
Nuoruuden traumojen käsittely vei vuosikymmeniä. Ne aiheuttivat myös syömishäiriöitä, bulimiaa ja anoreksiaa.
Fonda sai ensimmäisen Oscar-ehdokkuutensa vuonna 1969 ilmestyneestä elokuvasta Ammutaanhan hevosiakin.
– Olen oppinut vuosien aikana, että kaikilla ei ole samanlaisia lahjoja ihmissuhteisiin ja vanhemmuuteen. En oppinut niitä vanhemmiltani, joten minullakaan ei ollut niitä aluksi. Olen opetellut aikuisena, kuinka rakastaa ja olla hyvä vanhempi. Pelkäsin pitkään henkistä läheisyyttä, ja olen tehnyt paljon töitä hyvinvointini ja henkisen kasvuni eteen. Olen myös antanut anteeksi vanhemmilleni. He yrittivät parhaansa niillä eväillä, jotka olivat saaneet omista kodeistaan.

"Ajautui" näyttelijäksi

Veri veti nuoren Janen esiintymään. Lopetettuaan college-opinnot kahden vuoden opiskelujen jälkeen Fonda teki mallin töitä New Yorkissa. Vuonna 1958 hän aloitti näytelmäopinnot Lee Strasbergin johdolla Actors Studio -koulussa. Samoilla tunneilla kävi Marilyn Monroe.
– Hän vaistosi, että olen epävarma. Haavoittuvuus kiehtoi häntä.
Hän väittää ajautuneensa näyttelijäksi.
– Kun on näyttelijäperheen kasvatti, ajautuu helposti samalle alalle. Otin ensimmäiset roolit, koska olin saanut potkut sihteerin työstä ja minun piti maksaa laskut jotenkin. En kuitenkaan nauttinut esiintymisestä urani alkuaikoina.
Fonda on esiintynyt Robert Redfordin kanssa viidessä elokuvassa: Tytöt pitävät pitkistä pojista (1960), Armottomat (1966), Paljain jaloin puistossa (1967), Valaistu ratsumies (1979) ja Sydänyöllä (2017).
Ura alkoi teatterissa. Ensimmäisen elokuvaroolin hän sai 1960 elokuvassa Tytöt pitävät pitkistä pojista. Viisi vuotta myöhemmin ilmestyi hänen läpimurtonsa, lännenelokuva Paukkurauta-Kati. Samana vuonna hän meni naimisiin ranskalaisen elokuvaohjaajan Roger Vadimin kanssa ja muutti miehensä kotimaahan.
"Eurooppalaisten poliittisuus tarttui myös minuun ja avarsi maailmankuvaani."
– En seurannut pelisääntöjä vaan muutin Pariisiin juuri kun minusta oli tullut kuuluisa. En ole ikinä antanut uran ohjata tekemisiäni vaan olen halunnut elää oman tahtoni mukaan. En kuitenkaan kadu päätöstä, koska lopulta asiat ovat menneet hyvin elämässäni. En usko, että katuminen auttaa, mutta virhearvioinneista voi oppia.
Elettiin aktiivista aikaa. Kennedy murhattiin, Vietnamissa sodittiin.
– Mielenilmaisut olivat normaaleja. Eurooppalaisten poliittisuus tarttui myös minuun ja avarsi maailmankuvaani. Kävin kuuntelemassa poliittisia puheita ja kampanjoin sotaa vastaan. En kuitenkaan kyseenalaistanut amerikkalaisuuttani vaan opin millaista on olla amerikkalainen, niin hyvässä kuin pahassa.
Fonda esitti pääroolia ensimmäisen aviomiehensä ohjaamassa scifi-elokuvassa Barbarella (1967).
Vuonna 1968 odottaessaan ensimmäistä lastaan Vanessaa Fonda oli vuodelevossa.
– Pariisissa kadut paloivat ja joka puolella maailmaa otettiin kantaa poliittisiin asioihin. Kun näin televisiosta Yhdysvaltojen tapahtumia, tiesin, että haluan vaikuttaa kotimaassani. Se oli yksi elämäni käännekohdista.

"Tajusin, että olin tehnyt kauhean virheen"

Fonda löysi kutsumuksensa maailman parantamisesta. Hän otti osaa vallankumouksellisen organisaation Mustien panttereiden toimintaan, tuki Yhdysvaltain alkuperäiskansojen oikeuksia ja protestoi Vietnamin sotaa vastaan. Vuonna 1972 hän matkusti Pohjois-Vietnamiin.
Fonda otti osaa Valkoisen talon ulkopuolella järjestettyyn Vietnamin sotaa vastustavaan mielenosoitukseen 9. toukokuuta 1970. Fondan arvion mukaan paikalla oli noin sata­tuhatta ihmistä.
– Kahden viikon matkan tarkoitukseni oli ottaa kuvia sodan tuhoista ja tavata sotilaita, sotavankeja, lääkäreitä, haavoittuneita ja siviilejä. Ohjelmaani oli lisätty ilmantorjuntatykin käyttöönotto, vaikka olin alun perin kieltäytynyt siitä. Olin liian väsynyt kiistelemään siitä, osallistunko tilaisuuteen vai en. Tilanteessa kuului käyttää suojakypärää. Nuoret sotilaat lauloivat minulla tasa-arvosta ja vapaudesta ja minä vastavuoroisesti heille alkeellisella vietnamillani. Tilaisuus liikutti minua kyyneliin ja taputin kun minut ohjattiin istumaan pohjoisvietnamilaisen ilmantorjuntatykin istuimelle. Salamavalot välkehtivät. Tajusin, että olin tehnyt kauhean virheen. Kuvat näyttivät siltä, että ampuisin alas koneita, kuin olisin synnyinmaatani ja armeijaani vastaan, vaikka en ollut. Olin vain sotaa vastaan. Tein virheen, josta olen maksanut kovan hinnan. Olen pyytänyt sitä anteeksi.

Seitsemän Oscar-ehdokkuutta 17 vuodessa

Kansalaistoiminta oli viimeinen niitti Fondan ensimmäiselle avioliitolle, mutta se poiki avioliiton aktivisti Tom Haydenin kanssa. He saivat pojan, Troyn, vuonna 1973. Fonda eli näyttelijäuransa huippuaikaa. Hän oli ehdolla Oscar-gaalassa 17 vuoden aikana seitsemän kertaa ja voitti palkinnon kahdesti, elokuvista Klute – rikosetsivä ja Katkera paluu.
Klute – rikosetsivä toi Fondalle ensimmäisen Oscarin vuonna 1972.
Hän kuvasi isänsä ja Katharine Hepburnin kanssa vuonna 1981 ilmestyneen draamaelokuvan Kultalampi. Kaikki kolme olivat ehdolla Oscar-gaalassa ja vanhempi Fonda sekä Hepburn voittivat palkinnon. Henry Fonda kuoli muutama kuukausi sen jälkeen, 77-vuotiaana.
– Seurasin isäni kuolemaa ja tiesin, että hänellä oli huono omatunto monesta asiasta. En halua toistaa hänen virhettään. En halua katua asioita, kuten sitä, että en ole viettänyt tarpeeksi aikaa lasteni ja lastenlasteni kanssa tai kertonut heille tarpeeksi usein, että rakastan heitä. Tyttäreni syntyi kun minusta tuli aktivisti. En ollut paras äiti, olin paljon pois kotoa enkä viettänyt tarpeeksi aikaa hänen kanssaan. Minun on ansaittava hänen anteeksiantonsa.
Kultalampi-elokuvassa (1981) Jane Fonda näytteli yhdessä isänsä Henry Fondan ja Katharine Hepburnin kanssa.
Vuosikymmenen loppuun mennessä liitto Haydeniin oli väljähtynyt.
– Minun oli vaikea myöntää itselleni suhteen heikkoa tilaa. Olin ummistanut silmäni Tomin syrjähypyiltä. Yritin saada liiton toimimaan hinnalla millä hyvällä. Tein samoihin aikoihin vaativia rooleja. Kärjistynyt kotitilanne vaikutti luovaan työhön ja pelkäsin epäonnistumista. Olin uupunut ja lopetin näyttelemisen enkä kaivannut sitä pitkään aikaan.

Uusi liitto, vanha kaava

Tauko näyttelemisestä kesti 15 vuotta. Sinä aikana Jane Fonda nai mediamoguli Ted Turnerin. Siinäkin liitossa hän toisti vanhaa kaavaa – eli miehensä ehdoilla.
"Olen menettänyt jokaisessa liitossa identiteettini. Kotona suojamuurini romahti ja tein kaikkeni miellyttääkseni kulloistakin miestäni."
Fonda sai ahaa-elämyksen hieman ennen 60-vuotissyntymäpäiväänsä. Hän oli filmaamassa omaelämäkerrallista lyhytfilmiä itselleen syntymäpäivälahjaksi ja ymmärsi sitä työstäessään, että vuodet olivat vierineet, mutta vain harvoin, jos ollenkaan hän oli tuntenut voivansa henkisesti hyvin.
– Huomasin, että olin negatiivinen ja tuomitsin kaiken. Vanhemmiten luonteenpiirteet, niin hyvät kuin huonot, kärjistyvät. Päätin muuttaa elämänasenteeni. Uuden asenteen oppiminen oli työlästä. Onneksi en antanut periksi, sillä olen nyt onnellinen ja nautin elämästä.
Jane Fonda esitti Kiina-ilmiössä (1979) toimittajaa, joka näkee, miten ydinvoimalaonnettomuus vältetään juuri ja juuri. Sparraajana Michael Douglas.
Yli kymmenen vuoden suhde päättyi eroon ystävällisissä merkeissä 2001.
– Olen puhunut naisten tasa-arvon puolesta, vaikka minulla on ollut heikko itsetunto. Olen menettänyt jokaisessa liitossa identiteettini. Kotona suojamuurini romahti ja tein kaikkeni miellyttääkseni kulloistakin miestäni. Valitsin isäni kaltaisia miehiä, enkä uskonut, että minua voi rakastaa sellaisena kuin olen.
Avioero oli tärkeä hetki elämässä.
– Ymmärsin, että en tarvitse miestä rinnalleni ollakseni jonkun arvoinen. Minun piti olla sinkku, jotta löysin oman ääneni. Kiitän Tediä kuitenkin siitä, että hän opetti minulle, kuinka olla hauska.
Yhdeksästä viiteen -komediassa (1980) Jane Fonda tutustui Dolly Partoniin ja Lily Tomliniin.
Kolmannen eron jälkeen Fonda kirjoitti 2005 kirjan Tähänastinen elämäni.
– Vietin myös paljon aikaa lasteni ja lastenlasteni kanssa. Kun tunsin oloni taas hyväksi, kokeilin näyttelemistä uudelleen.
Hän palasi elokuvaan Jennifer Lopezin kanssa komediassa Anoppi on pahin.
– Nautin esiintymisestä ensimmäistä kertaa. Olen onnellinen, että olen saanut luoda urani uudestaan kypsällä iällä ja että on taas mahdollisuus olla luova.
Viime vuosina hänet on nähty elokuvassa Book Club ja tv-sarjoissa Newsroom ja Grace and Frankie. Jälkimmäisessä hän kohtasi suurimman pelkonsa.
Grace and Frankie -sarjassa Fondan ja Lily Tomlinin hahmoista tulee ystäviä pakon sanelemana.
– Eniten minua on pelottanut se, että yleisö näkee minut ilman meikkiä. Ajattelin, että ihmiset eivät enää välitä minusta, jos näkevät miltä näytän oikeasti.
Yli kahdeksankymppisenäkin Fonda on klassisen tyylikäs. Hän on kohentanut vuosien aikana ulkonäköään kirurgin avulla, mutta sanoo, että kauneusleikkausten aika on nyt ohi. 1980-luvulla hänestä tuli suosittu kotijumppavideoiden aerobicohjaaja. Hän teki jumppavideoita, -kasetteja ja -kirjoja. Menestyksestä huolimatta hän ei kaipaa aikaa nelikymppisenä.
– En mieti ikää numeroina. Tunsin itseni viisikymppisenä vanhemmaksi kuin seitsemänkymppisenä. Minulle on tärkeämpää sielun hyvinvointi ja intohimojen ylläpitäminen. Haluan pysyä uteliaana ja avoimena sekä välttää kyynisyyttä.
Jane Fonda toi jumppavideot ja säärystimet koteihin 1980-luvulla. Nyt hänellä on tili TikTokissa.
Kirurgin veitsen alle Fondan ovat vieneet myös syöpäkasvaimet sekä lonkka-, selkä- ja polvileikkaukset.
– En pelkää enää vanhenemista, mutta en pidä siitä, että kroppani reistailee. Olen vieläkin fyysisesti aktiivinen, mutta nivelkivut hidastavat tahtia. Kävelen ja joogaan. Lonkkaleikkauksista toivuin nopeammin kuin polvileikkauksesta. Tosin siitä paranemista edesauttoi se, että minulla oli uusi poikaystävä. Rakkaus oli hyvä motiivi, joten kävin fysikaalisessa säännöllisesti.

"Vanhempana seksi pitää miettiä etukäteen"

Jane Fonda sairastaa myös osteoporoosia. Elämänkokemusten voimin hän on kirjoittanut kaksi kirjaa vanhenemisesta.
– Kun pelkään jotain asiaa, tutkin ja opiskelen. Tein vuosia taustatyötä ja haastattelin ikääntyneitä. Mukana on yli 90-vuotiaita ja jopa yli 100-vuotiaita. Vanhemmiten pitää opetella uudestaan kropan toiminta. Esimerkiksi seksi ei ole enää spontaania vaan se pitää miettiä etukäteen. Mutta se voi olla eroottista. Ja naisille jopa parempaa, koska tunnemme kroppamme paremmin kuin nuorina ja uskallamme sanoa, mistä pidämme.
"Ei ole parempaa kuin nauraminen naisten kanssa. Se tulee syvältä ja puhdistaa."
Kuoleman hän pitää mielessä.
– Mietin sitä paljon ja valmistaudun siihen, sillä en halua kantaa mukana katumusten taakkaa. Minulla on korkeintaan kaksi vuosikymmentä, haluan elää ne suoraselkäisesti.
Jane Fonda erosi pitkäaikaisesta poikaystävästään, musiikkituottaja Richard Perrystä 2017. Sen jälkeen ei ole ollut kumppania.
– Viihdyn yksin. Menen aikaisin sänkyyn ja katson televisiota tai luen. Juttelen kavereiden kanssa maailman tapahtumista. Ei ole parempaa kuin nauraminen naisten kanssa. Se tulee syvältä ja puhdistaa.
1 kommentti